perjantai 5. helmikuuta 2016

Pitsinen tuubihuivi eli villapaita nro 0

Tämä postaus on omistettu syvästi inhoamalleni vaatekappaleiden ulkokuvaukselle, joka muiden blogeissa nähtynä aiheuttaa minussa hätää ja kärsimystä enkä voi sen tarkoitusta mitenkään ymmärtää.

Kuvaus on toteutettu kävelemällä ovesta ulos, heittelemällä kuvauskohdetta johonkin tonne päin yläviistoon missä vois näyttää kivalta ja ottamalla sen jälkeen äkkiä kuva ennen kuin se tippuu. Jos se on jo tippunut esimerkiksi kuusta alas niin otetaan sitten kuva siitä, mihin se jäi.





Viisi tai kuusi vuotta sitten sain avomieheltäni syntymäpäivälahjaksi liukuvärjättyä akryylilankaa, jonka valinnassa hänen äitinsä oli puhelimitse neuvonut. Ehkä oli osallistunutkin lahjaan, sitä en enää tarkemmin muista. Lankojen määrä oli laskettu riittämään villapaitaan tai vaikkapa pitkään tunikaan, sillä olin valitellut vaatetilannettani ja erityisesti sitä, että kaikki paidat ovat liian lyhyitä. Oletettavasti olin myös puhunut villapaitojen kutomisesta. Muistaakseni poikaystäväni kysyi, mitä haluaisin lahjaksi, kerroin kolme vaihtoehtoa, joista kaikki olisivat hyviä, mutta sain ne kaikki. Lanka oli yksi näistä. Muut lahjat ovat jo painuneet unholaan, olisinkohan toivonut kirjastonkirjaa ja saanut vironkielisen Hercule Poirotin, jota ehdin lukea puoliväliin ennen kuin se piti palauttaa. Kolmas lahja varmaankin oli suklaata, sillä mitä muuta muka olisin ikinä voinut lankojen ja kirjastonkirjan lisäksi keksiä toivoa?


Etsi villapaita, ei, kun kaulahuivi. Taustalla järvi. Eikö muuten olekin miellyttävän luonnonmukaista tuo akryyli?
 
Tämä oli aikaa ennen kuin aloin karttaa muovisia lankoja ja erityisesti akryylistä tehtyjä vaatteita. En myöskään ollut toitottanut kovaan ääneen, ettei liukuvärjätyillä lankoilla saa haluamaani lopputulosta aikaan, ja että ne rajoittavat luovaa vapautta. Muutenkin yhtä huijausta! Viattomat tietämättömät kehuvat värivalintoja ja raidoitusta eivätkä ymmärrä, että se kaikki tuli valmiina tehdasasetuksilla.

 
Tämä ihan vain muistutuksena siitä, mitä minun oikeasti pitäisi juuri nyt olla tekemässä. Myönnetään: tässä villapaitaa kaulahuivia on hieman siirretty heiton jälkeisestä asemasta, sillä ensin se oli vasemmalla eikä asetelma ollut visuaalisesti miellyttävä ja esteettisesti tasapainoinen.

Designissani kritiikkiä aiheutti valitsemani ja itse keksimäni pitsikuvio (josta minulla ei ole mitään muistiinpanoja paperilla, joten turha kysyä, miten kuviota tein). Avomieheni ymmärrys ei riittänyt siihen, miksi lämpimäksi tarkoitettuun villapaitaan laitetaan jo valmiiksi reikiä ennen kuin se on koita nähnytkään. Totta puhuen oma ymmärryksenikään ei riitä tuohon enää - olin varmaan ennen fiksumpi.


Kesäisin kalanperkaukseen käytetty pöytä käy talvisin vallan hyvin muotikuvaukseen.

Kuten yllä näkyy tein pyöröpuikoilla ympyrää ja ilmeisesti ole kaventanut jossain vaiheessa. Tarkoituksenani oli tehdä pitkä tunika, ja tuo kavennuskohta oli lanteilla, olisin kaventanut vyötäröä kohti. Noilla main muistaakseni iski epätoivo, koska tämän tekeminen oli hidasta. Halusin työn pois puikoilta sovitusta varten. Sovituksen lopputulemana päättelin tehneeni hyvin paljon turhaa työtä, sillä ympärysmitasta olisi voinut helposti vähentää kolmanneksen ja se olisi silti ollut löysä. Joku fiksumpi kuin mitä minä olin viisi vuotta sitten - vaikka olinkin silloin aika fiksu, ainakin fiksumpi kuin nyt - olisi varmaan tarkistanut leveyden jo kauan ennen vyötäröä.


Tässä lähikuva mielipiteitä jakaneesta valmiiksi reikiintyneestä tekstuurista.

Työ ei päässyt koskaan takaisin puikoille. Luovutin ja päätin alkaa käyttää sitä tilapäisesti tuubihuivina, sillä se ylettyy juuri sopivasti kaksi kertaa kaulan ympärille ja jää vielä mukavan muhkeasti. Villapaita nro 0 tämä on siksi, että se on nollantena tehtävälistalla, tai siis ei ole sillä ollenkaan. Kerran kaulaliina, aina kaulaliina, ja parempi onnistunut huivi kuin epäonnistunut paita.

Yhtään vaatekappaletta ei vahingoitettu, hyljätty tai unohdettu luontoon tämän kuvaussession aikana. Kaikki takertunut lumi kuivattiin huolella pois sisätiloissa. Tuotantotiimi vakuuttaa, että lojuilu yksin ulkona ilman valvontaa tai edes valvonnan alaisena ei kuulu millään muotoa tämän villapaidan tuubihuivin elämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristähän päivääni kommentilla! :)