perjantai 5. helmikuuta 2016

Kirjovirkkaus ja Korsnäs-pipo tupsuttomana

Sarjassamme lahjaksi saadut langat:

Sain äidiltäni kaksi vuotta sitten joululahjaksi neljä kerää ohutta norjalaista villalankaa sekä ruotsinkielisen ohjeen Korsnäs-pipon tekemiseen. Äitini ujuttaa lahjoihinsa mukaan sivistävää kulttuuria ja tönäisyjä sellaisten asioiden suuntaan, mihin minun ja kaikkien muidenkin suomalaisten hänen mielestään pitäisi tutustua yleissivistyksen nimissä. Tällä kertaa hän onnistui, ja rupesinkin heti lahjan saatuani puuhiin. Pipoja valmistui nopealla tahdilla kaksi.

Ruotsinkielinen ohje tuotti päänvaivaa, sillä osaan neulonta- ja virkkaussanastoa hädin tuskin suomeksikaan. Olen kuitenkin hyvä arvaamaan, ja hyvä tuli. Aina pitää kuitenkin vähän kapinoida: jätin tupsun pois. Näin jälkikäteen ajateltuna tupsullisen pipon käyttäminen ei kuulostakaan enää kamalalta ja tätimäiseltä, joten pipo saattaa saada tupsunsa jonain päivänä. Ohjetta en jaa, sillä se rahalla ostettu. Ei olisi laillista jakaa.

Langat riittivät kahteen pipoon. Jos olisin tehnyt tupsun, olisi näistä langoista varmaankin saanut vain yhden pipon.

Kuvassa oikealla ensimmäisenä tehty pipo, vasemmalla jälkimmäisenä valmistunut.


 

Isompi pipo valuu jatkuvasti silmille ja roikkuu omituisesti takaraivolla - pitäisi olla rastat tilaa täyttämään. Noudatin ohjetta tarkasti, mutta kirjovirkatusta reunuksesta tuli tiukempi kuin muusta piposta, minkä tähden pipo on kurtulla. En myöskään pidä noista kahdesta valkoisesta nauhamaisesta kavennuskohdasta, jotka johtavat päälaelle. Voisi toimia, jos nuo väliin jääneet kavennuskohdat olisivat samanlaiset. Ehkä tulkitsin ohjetta väärin.

Pienempi pipo kiristää liikaa. Siinä on silmukoita yhden tanssivan tytön verran vähemmän.

Olen kuitenkin ylpeä lopputuloksesta! Mieltä lämmitti erityisesti, kun äitini juorusi isäni kehuneen pipoa. Toisaalta ei olisi pitänyt yllättyä, hänhän käyttää juuri tämän tyylisiä pipoja, oman äitinsä neulekoneella tekemiä, tupsullisia ja hillitymmän värisiä. Isäni on puna-vihersokea, joten en voi tietää, millaisena hän tämän näki.

Minulta hän kysyi tekemiseen kuluneesta ajasta, eikä meinannut millään uskoa, että suoriuduin piposta alle 30 tunnin. En muista tekoaikaa, mutta kyllä siihen 15 - 20 tuntia varmaankin hurahti. Kärsivällisyyteni ei meinannut riittää, ja hermoja todella koeteltiin.

Näitä kuvia varten pipoja ei todellakaan ole silitetty. En prässännyt näitä valmistumisen jälkeen.


Aloitin virkkauksesta edeten tyttöjen jaloista päätä kohti. Yksityiskohtaiset ohjeet kirjovirkkaukseen tämän linkin takana. Nostin silmukat alalaidasta, käänsin työn ja jatkoin neuloen päälakea kohti.

Näin kertoo kirjovirkkauksesta Villavirta-sivu: Kirjovirkkaaminen on virkkaamista kiinteillä silmukoilla ja vähintään kahdella erivärisellä langalla. Kuvion vaatimia värejä ko. kerroksella kuljetetaan koko ajan mukana. Muut värit virkataan kiinteiden silmukoiden sisään, jolloin työn taakse ei saa jäädä lankajuoksuja. Kirjovirkkaamiseen sopivat kaikki ohuet villalangat. Virkkuukoukuksi valitaan langan vaatima koko.



Tuohon taitoskohtaan kannattaa jollakin kikalla tehdä sellaista jälkeä, että pipon reuna kääntyisi helposti oikeaan asentoon. Neuloen sen osaisin tehdä, virkatessa seurasin vain ohjetta. Reuna meinaa kääntyä aina väärästä kohdasta ja sitä saa asetella pukemisen yhteydessä. Vai liekö syynä vain prässäämisen skippaus? Taittuvaa reunaa ei ole pakko tehdä, eli tyttöjen jalkojen juuresta jatkamisen sijaan voi alkaa kutoa suoraan tyttöjen päiden yläpuolelta pipon lakea kohti, kuten tämän linkin takana on tehty.

Tässä tanssivat tytöt lähikuvassa, eli jungfrudans-boordi:



Olen tykästynyt kirjovirkkaukseen, koska sitä ei kovin moni tee. Paljastan, että aloin jopa suunnitella omaa tuotetta, joka olisi tehty tällä Korsnäs-vaatteiden idealla. Värit vain olisivan maanläheisemmät, ja itse suunniteltu kuvio tietysti. Myös mallit voisivat olla nykyaikaisempia. Yllätys, yllätys, en saanut aikaan! Kilpailu oli ja meni enkä ideoinut yhtäkään tuotetta.

Pipon kirjovirkattu kuvio on alun perin Korsnäströjäna tunnetun paidan olka-, hiha- ja lantiokuviosta. Paita oli miesten juhlavaate. Morsian saattoi valmistaa paidan nuorelle miehelle, ja varakkaissa taloissa teetettiin rippikouluikäisille pojille paitoja. Kylätansseissa kilpailtiin, kenellä oli eniten tanssivia tyttöjä paidanhelmassa. Nuo Korsnäs-paidat ovat komean näköisiä! Haaveilen sellaisen tekemisestä. En kopioi tähän kuvaa, sillä toisen ottaman kuvan käyttäminen ilman kysyttyä ja saatua lupaa on laitonta. Hakukoneen antamia hienoja kuvia paidoista on tämän linkin takana, suosittelen todella lämpimästi vilkaisemaan!

Paitaa tehtiin perinteisesti kolmen naisen voimin, mistä on kuva tämän seuraavan linkin takana. Siellä myös vinkataan kirja, josta voi etsiä ohjeen: http://korsnas.hembygd.fi/suomeksi/korsnasin_villapaita/

Lähikuvia kuvioista ja muuta tietoa: http://www.avoinmuseo.fi/craftmuseum/kasityonurkka/korsnasin_paidat.php

Tänä viikonloppuna tuskin teen käsitöitä, mutta takataskussa on idea vielä ainakin yhteen käsityöaiheiseen kirjoitukseen. Hyvää viikonloppua! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristähän päivääni kommentilla! :)