Villapaita nro 2

Tässä kuva villapaidasta numero 2.

Kuvaa ottaessani tiputin kamarin lukulampun lattialle, seurauksena lasinsirpaleita pitkin lattiaa. Eli enpä sitten ihan periaatteesta käyttänyt salamaa kun en kerran saanut sitä valaistusta, minkä olisin halunnut!

Langat ovat Novitan 7 veljestä -lankaa, ja nyt seuraa kootut selitykset, miksi käytin sitä. Langat ovat...

1. Jämälankoja ajalta, jolloin en vielä ollut niin periaatteellinen ja olin siskoni kanssa ostanut Novitaa tehdäkseni siitä isälleni kaulaliinan. Oli muuten huono veto, sehän kutittaa kaulalla! Samasta langasta olen muulloinkin tehnyt kaulaliinoja enkä tätä ymmärtänyt. Oli muuten yläasteen käsityön tunneilla huono opetuksen taso näiltä osin, tuohan olisi pitänyt oppia siellä. Tai ehkä en vain kuunnellut, kun tosiaan on jälkikäteen tullut ilmi näitä keskittymisongelmia...
2. Syntymäpäivälahjaksi saatuja lankoja serkultanivuodelta parin tai kolmen vuoden takaa. Valitsin joitakin tähän työhön sopivia lankoja siitä riittoisasta paperipussillisesta.
3. Vuosi sitten joululahjaksi saatuja lankoja isältäni. Valitsin muovipussillisesta lankaa sellaiset kerät, jotka mielestäni sopivat tähän työhön.

Ajattelin, että nämä langat eivät ehkä nyppääntyisi villapaidassa niin paljon kuin villasukissa. Paita tulee varmaan kutittamaan, mutta eihän sitä ole tarkoitus paljaalla iholla pitää. Eli pitää muistaa kaulusta tehdessä jättää kaulan ympärille tilaa. Niin, villapaitaahan ei tosiaan ole suunniteltu yhtään sen pidemmälle kuin sitä on tehty. Idea kuvioon tuli lapasista, jotka näin kotona käydessäni, siis vanhempieni luona. Varmaan siksi sen tekeminen tyssäsikin: tuli tenkkapoo. Olen näköjään aloittanut toista hihaa siinä vaiheessa kun olisi pitänyt päättää, millaiset kainalot paitaan tulee...

Runsaasta lankamäärästä huolimatta värivalintojen kanssa oli vaikeuksia. Olisin toivonut vaalean taustan sijaan tummaa johonkin kohtaan, mutta vaaleita värejä oli enemmän, joten vaalea oli valittava taustaksi. Tarjolla oli noin yksi kerä kutakin väriä, joten väistämättä lopputulokseen tulee melkoinen värikirjo. Näkyvissä olevat värit loppunevat toisen hihan jälkeen, joten yläosaan pitäisi keksiä joku muu väri ja taktiikka.

Tämäkin näkyy olevan tiukkaa käsialaa, mutta eiköhän se tuosta silittämällä parane. Muistaakseni mulla on ollut tietoinen valinta, että mieluummin teen näin kuin että olisi liian löysää.

Villapaita on ollut puikoilla noin vuoden, ehkä. Ei voi muistaa ja ei jaksa tarkistaa. Työhön en ole koskenutkaan sitten viime kevään. Muistaakseni. Kai senkin voisi jostain tarkistaa. En jaksa. Sanotaan nyt vaikka niin että ei ole tullut neulottua mitään naismuistiin.

Villapaita nro 1

Otin kuvan yhdestä keskeneräisestä villapaidastani, jotta saisin sen joskus valmiiksi asti. Joku aikataulu varmaan pitäisi tehdä. Tämä on aloitettu kauan sitten, puikoilla on ollut kaksi vuotta. Keskenhän se projekti jäi...

Kuvio vaihtuu rinnan alla. Tuo valkoinen osuus on siis lähinnä lanteilla ja vatsalla. En pidä kainaloa myöten menevistä malleista, joten siksi näin. Ei mene hikeen eikä ahdista. Hihoista puuttuu vielä puolet, mutta hartioista kyynärpäihin on valmista, kuten kuvasta näkyy.

Siniharmaa lanka on Nalle-lankaa, jonka sain mummolta syntymäpäivälahjaksi noin vuonna 1996 tai 1997. Voidaan siis pian juhlistaa villapaitaprojektin 20-vuotisjuhlaa! En nimittäin osannut päättää, millaisen tekisin, joten en koskaan aloittanut.

Nykyisiä Novitan valmistamia lankoja en suosittele paljon mihinkään, mutta tämä vanha Nalle oli kuulemani mukaan vielä laadukasta. Valkoista lankaa minulla myös oli, mutta tämä ADD-pääni otti vintillä hämärässä väärän valkoisen kerän eikä minulla ole tarkkaa tietoa, mitä lankaa tuo valkoinen on.

Valkoinen kuvio on kopioitu avomieheni omistamasta virolaisesta villapaidasta, jossa se oli ainakin puolet pienempää ohuemmasta langasta johtuen, ja väreiltäänkin erilaista. Vastaavat kuviot toistuvat kansanperinteessä.

Sininen joustinneule paidan yläosassa on kaverini opettama, villasukan varteen alun perin. Siinä joka kolmas kerros on pelkkää nurjaa. Tosin neuloin tässä vaiheessa työtä paitaa väärältä puolelta, jotta sain neulottua joka kolmannen kerran oikeaa, sillä se on nopeampaa tehdä kuin nurja ja näyttää nurjalta, kun sitä katsoo toiselta puolelta.

Villapaidan teossa pätee sama kuin musiikissa: toisten tekemää ei ole niin kiva tehdä kuin itse ideoitua. Lavalla ei haittaa pieni pieleen meno, jos biisi on hyvä ja vieläpä itse tehty. Villapaidassakaan eivät pienet virheet haittaa, jos voi olla ylpeä itse keksitystä mallista. Tästä paidasta ei kyllä vielä tiedä, mitä siitä loppujen lopuksi tulee... Ennen sovittamista ei voi tietää, miten se venyy laskeutuu päällä. Virheitä ei kyllä pahemmin ole, mutta käsiala näyttää olleen vähän tiukkaa, ja siitä syystä paita on vähän kurttuinen. Asia kuitenkin korjaantunee, kunhan silitän paidan kostean kankaan läpi sen valmistuttua.

Villapaitoja olisi hyvä olla, jos vielä tulee tämännäköisiä lukemia:

No, tuskin tulee. Tuo sisälämpötila 1,7 °C oli reissulta paluuni jälkeen, kun olin jo jonkun aikaa lämmittänyt taloa. Nyt täällä on 15 °C sisällä, hyvin tarkenee. Huomatkaa tarkkaan mietitty sisustus - lämpömittari kätevästi ruuvilaatikon päällä, ei yhtään koskaan kenenkään tiellä.

Sellaista. Ei muuta kuin takaisin tehtävälistan hommien pariin!