Jumissa

Jou, jou, hou, hou, täältä joulumuorin villasukkatehtaalta!

Olen yksin kotona (vielä 7 päivää!) ja mökkihöperöityminen purkautuu ulos hyödyllisten töiden välttelynä, siis käsitöiden pakertamisena. Ylikeskittyminen on päässyt valloilleen, ja nyt viikonloppuna se jumautti minut kiinni kutomiseen tuntikausiksi.

Tässä vaiheessa luulin, että saisin blogitekstin kirjoitettua heti. Vasta yksi sukka oli valmis, otin siitä kuvan ex tempore. Lanka on 9 vuotta sitten ostettua Jannea.

Ahdistaa tämä saamattomuus!

Mitäkö pitäisi saada aikaan? No, joulujutuista ensinnäkin kortit ulkomaisille tutuille. Huomenna on viimeinen päivä postittaa. Tutut ovat iäkkäitä, loukkaantuvat, jos jäävät ilman korttejaan. Oikeastaan tämä on perhepiirin yhteinen projekti, pääasiassa äitini vastuulla.

Lahjatkin puuttuu. Ties mitä olen luvannut askarrella!

Toisekseen mulla on laskuja kirjoittamatta parin tonnin edestä. Olis parasta alkaa rustata, tuntuu palkkapussissa tämä vitkuttelu! Muutenkin työt. Tietokoneella pitäs saada muutamat joulunuotit vielä rustattua. Parit tunnit jaksaa käydä pitämässä ja ylipäätään saada päivät ja ajat sovituiksi. Lisäksi on läjäpäin vastaamattomia viestejä odottamassa.

Kolmanneksi kaikki kotiasiat. Avokki palaa viikon kuluttua, siihen mennessä olis kiva saada koti järjestykseen. Olis varmasti mieluisa ylläri. Mutta kun rempan takia on ollut sotkuista niin kauan, että en edes hahmota, mitä ja minne minun kuuluisi tavaroista siirtää, missä on minkäkin paikka. Ja miltä paikka puuttuu, sille sellainen pitäisi keksiä. Milläs keksit, kun tilaa ei ole, koska remontti. Kotiasioihin kuulunee myös "tilanne" huussin kanssa, pitäisi vähän korjailla systeemejä siellä.

Neljänneksi omat rutiinit. Taas olen täällä nälkäkuoleman partaalla, tai vaihtoehtoisesti syön vain makkaraa ja juustoa. Hip, hei! Säännölliset kävelytkin, joista suuresti nautin, ovat jostain syystä tipahtaneet pois kuvioista, kohta tulee viikko edellisestä kävelystä. Päivärytmi on vähän mitä sattuu, joten jos lähden pois kotoa esim. tapaamaan vanhempiani tai sisaruksiani, siinä se päivä menikin.

Näkeekö kukaan muu näissä sukissa telakasta irtaantuvia aluksia? Minä näen. Ja keskiaikaisia linnanmuureja. Designissa ehkä vielä parantamisen varaa... tai voisi ehkä olla ylipäätään joku suunnitelma eikä keksiä tehdessään.

Kaiken järjen mukaan tilanteeni ei pitäisi olla yhtä paha kuin vuosi sitten. Kirjanpitoni ei laahaa vuotta jne. Joten eiköhän olo parane aikalailla jo sillä, kun saa liikuttua taas vähän enemmän. Ja jos tehtailisin lisää sukkia, olisi joululahjapulmatkin vähän lähempänä ratkaisua. On ne ennenkin saamattomuuslukot saatu auki... pitää vaan panostaa siihen, että pisimpään roikkuneet asiat saisi heti ensimmäisenä alta pois, mm. pari karhuamista... Ja onneksi "apuhenkilöni" on pitkästä aikaa tulossa käymään perjantaina! Kyllä me yhdessä tämä selätetään!

 

Piti päästä näyttämään, että sukat eivät jalassa näytä ihan niin omituisen muotoisilta kuin muissa ottamissani kuvissa. Venyvätkin mukavasti. Minun jalkani on kokoa 39, saajan jalka on 41-numeroinen. Myös mummoni leveään ja korkeaan jalkaan nämä menivät hyvin. Jotain iloa liian paksuista puikoista...

Jeps, sellaista tänään. Paljon olisi ajatuksia blogissa pureskeltaviksi, mutta vain tähän tänään pystyin.

Typerää jääräpäisyyttä

Lueskelin blogiani. Tuntuu suorastaan typerältä, miten päädyn aina vannomaan ja lupailemaan itselleni sellaista, mitä en voi pitää. Mitä järkeä!

Uuvuttaa tämä yrittäminen. Elämästä puuttuu virtaus, luotto siihen että tämäkin roska joessani päätyisi joskus mereen asti.

Uomaan syntyy virta, kun joessa on vettä. Jokeen tulee vettä, kun sataa.

En voi vain päättää, että elämässäni olisi aina sade. En voi myöskään jääräpäisesti meloa eteenpäin ja leikkiä, että uomassa olisi vettä silloin, kun siinä ei ole.

Yrittäminen tuntuu yhtä järkevältä kuin töyrään reunalla seisoskely tyhjään uomaan syljeskellen. Että ihan vähän kun vielä tässä räin niin kyllä se siitä täyttyy ja päästään taas liikkeelle. Hyödylliseltä pitää koko ajan näyttää ja tehdä voitava, olkoonkin että se voitava on yhtä tyhjän kanssa.

Huoh.

Mikä tässä kaikessa nyt oikein mättää?! Kyllä minä tiedän, että vastaus on aivokemia, tai oikeastaan neurologia, mutta silti... Siis herranen aika, suoraan sanottuna minä olen erittäin fiksu ihminen, minun kuuluu osata selvittää tämä tekemättömien asioiden kaatopaikka elämästäni!!! Mutta ei, jos ei ole hyvä päivä niin mikään ei suju.

En voi vain päättää, että joka päivä olisin voimissani ja hajamielisyyteni yhtäkkiä katoaisi taivaan tuuliin. En voi vain päättää, että järjestelmällisesti elämäni loppuun asti tekisin tehtävälistastani aina vähintään kaksi asiaa, tai mitään muutakaan. Järjetöntä, että olen päättänyt jotain tuollaista vielä ihan viime aikoinakin. Ei sitä voi noin vain päättää! Mistä nuo tuulahdukset oikein tulevat, että voisi muka vain omalla päättäväisyydellään taikoa asiat toisiksi?

Mitä vielä voin tehdä? Tapetoida koko kodin kissankokoisilla ohjeteksteillä? Viimeksi tänään unohdin pestä aamulla hampaat, vaikka oli menoakin pankkiin asuntolainan tiimoilta.

Ehkä muiden kommenteista jotenkin hämmentyy. Noin vain budjetoit aikasi ja näin ja näin vain teet, niin kaikki sujuu. Mutta ei, enhän minä voi vetää 20 leukaakaan harjoittelematta. Jo yhden saaminen vaatisi pitkäjänteistä työtä. Opetellaan nyt siis rauhassa rutiineja ja tapoja, eikä hermostuta muiden saarnaamisesta itsekurista ja siitä sun tästä helposta kikasta. Taidot vaativat harjoittelua. Minä harjoittelen nyt tapoja, ja olen päässyt siinä jo hyvään alkuun.

En tiedä, onko tämä tapojen opettelukin vain typerää jääräpäisyyttä eikä lopulta johda mihinkään, mutta jotainhan ihmisen on voitava omaksi hyväkseen tehdä. Tai ainakin kuvitella, että olisi jotain vaikutusta elämänsä kulkuun.

Rutiineista X: Tärkeä askel

Tänään tunnen ensimmäistä kertaa olevani valmis tärkeämpien rutiinien opetteluun. Odotukset ovat korkealla, sillä tänään on niin hyvä fiilis! Huomisen tunteista ihmispolo harvemmin mitään tietää, mutta toivossa on hyvä elää.

Ensimmäisenä selätän sähköpostin tehtävälistan. Joka ikinen päivä tästä hetkestä eteenpäin hoidan listalta kaksi asiaa.

Hitot vesikannurutiineistä ja muista, isot asiat ne on hoidettava, nyt riitti kiertely ja kaartelu!

Rutiinit ovat kuin eilen mainitsemani säilytysjärjestelmät. Määrä ei mitenkään korvaa toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Jos niitä on liikaa, ei jää tilaa tärkeälle: itse elämiselle. Turhat pois, ja priorisointia kehiin!

Käytännössä yritän saada tehtäviä hoidettua heti ensimmäisenä aamulla "päivän tärkeimmät tehtävät" -periaatteen mukaan. Netissä tuon tavan nimi on "most important tasks" eli MIT. Ideana on saada loppupäivä stressittömäksi ja soljuvaksi hoitamalla pääasiat heti alkuun.

Pahin ongelmakohta on tunnepuoli: kun asian ajattelu aiheuttaa kauhistusta ja häpeää, on siihen vaikeaa tarttua. Niinpä hämäys lienee paikallaan. Eilen hämäsin tunteitani roikkumalla Facebookissa samalla, kun kirjoitin sähköposteja. FB oli auki selaimessa silloinkin, kun en sitä käyttänyt, ja sain siitä paljon voimaa. Ihan kummallista! Muita hämäyksiä voisivat olla, että juttelisi ikävää hommaa tehdessään jonkun kivan ihmisen kanssa puhelimessa, söisi herkullista ruokaa tms. Ylipäätään se, ettei joudu keskittymään työhön liikaa, voisi auttaa. Kuin puolet aivoista olisi turrutettu nukuksiin. Kun leikkii olevansa tekemässä ihan muuta, tulee homma tehtyä huomaamatta.

Ainakin näin toivon ja näin luulen juuri nyt. Ainakin juuri nyt kuvittelen, että kirjoitan viatonta blogipostausta enkä suinkaan ole lupaamassa jotakin näin hirvittävän vaikeaa siinä sivussa. Miten tämä voikin olla näin iso askel? Miten kerrankin tuntuu, että lupaukseni on pidettävä ja jo lupaaminen on melkein yhtä vaikeaa kuin toteuttamiseen ryhtyminen?

Apuvaa. Haluan jo onnistua viimein, näiden kaikkien vuosien jälkeen! En jaksa enää epäonnistua. Haluan, että elämä rullailis sopivasti eteenpäin ilman jatkuvia pullonkauloja ja töksähtelyitä!

Uudet tavat IX

Opin viikko sitten, ettei tarkkaavaisuushäiriöisellä opiskelijalla ole koetilanteessa mahdollisuuksia suoriutua paremmin ellei koetilannetta muuteta ja vaikkapa anneta kokonaan toisenlaista mahdollisuutta osaamisensa näyttämiseen. Itse ei asialle mitään voi, vaan muutos on haettava ympäristöstä.

Olen valinnut väärän lähestymistavan. Minun on muutettava ympäristöäni, jotta voin muuttaa toimintaani. Niin yksinkertaista, niin kaunista!

Vesikannurutiini toimii, koska kaikki siihen tarvittavat välineet ovat lähekkäin ja tekeminen helpompaa kuin että edes harkitsisi lykkäämistä.

Otan keskittymislääkkeet aamulla, koska sänkyni vieressä on vettä pullossa ja kapselit dosetissa.

Netin välttely onnistuu parhaiten, kun annan kännykkäni avomiehen piilotettavaksi.

Kahvinjuonnin välttely onnistuu, koska lipsahdusten sattuessa villisti pomppivan sydämen antama negatiivinen palaute on välitöntä.

Hampaat pesen, koska keskittymiseni rakoilee entistäkin pahemmin siitä, jos keho viestittää hampaiden tuntuvan olevan pesun tarpeessa.

Ja niin edelleen.

Aion vaatia enemmän ympäristöltäni. Tänään on edessä siivous- ja järjestelyurakka, jossa ykkösnäkökulmana on käytännöllisten ratkaisujen löytäminen.

Rutiinit VIII: Hallintaa elämyksillä?

Pelastusvene vuotaa nyt pahasti.

Kirjoitin tänne viimeksi, että tarvitsen jotain uutta ja mullistavaa, jolla ravistella tilannettani ja saada kunnollinen muutos aikaan.

Julkaisun jälkeen en pysähtynyt mietimään asiaa hetkeksikään. En lukenut blogiani, en muistellut, mikä tavoite nyt on menossa.

Äsken kirjauduin sisään, katsoin vanhojen tekstien otsikoita ja ihmettelin, että jotain palkkioitako olen viimeksi ajatellut, jännittävää!

Olin jo alkanut krijoittaa tekstiä siitä, kuinka en ole päättänyt edes ensimmäistä palkintoa vielä, kunnes muistin. Niin, palkkionihan oli, että saan kirjoittaa blogiin vasta, kun olen "saavuttanut jotain".

Siis oikeasti, kaiken tämän vuosien mittaisen tehtävänhallinnan opiskelun jälkeen olen sitä mieltä, palkkio on sama asia kuin se, etten saa kirjoittaa blogiini sitä määrää kuin ennen ja samoin ehdoin. Täsmällinen, pieniin saavutettavissa oleviin osiin jaettu tavoite on mielestäni "saavuta jotain".

Hitto! Enkö sitten koskaan opi! Asiasisältö on hallussa, mutta toteutus vain kusee ihan joka kerta. Sanat tulevat naputelluiksi ennen kuin ajatus on valmis. Pitääkö nämä blogikirjoituksetkin alkaa kirjoittaa jollain leikkaa ja liimaa -menetelmällä, jotta tuon ominaisuuden saa pois?!

No, ainaki jätin itselleni porsaanreiän. "Saavuttaa jotain" voi periaatteessa tarkoittaa ihan mitä tahansa. Lasketaanko saavutukseksi, että useampikin keikka peräjälkeen on onnistunut paremmin kuin koskaan. Lasketaan, koska haluan kirjoittaa.

Jopa nämä minirutiinit ontuu! Kriittinen paikka on selvästi mikä tahansa tylsästä arjesta poikkeava, tällä kertaa kompastuskivenä oli keikkareissu ja siihen liittyvä kommunikointi sekä muutaman kaverin kanssa juttelu netissä, kun kerran olin sielläpäin liikkeellä. Joko pitää olla tiukempana, tai sitten reissun päälle pitää kehittää parempi säännöstö. Siis vielä selvennys: netin käytön rajoittaminen toimi 12 päivää. Mieletön putki, mutta uusi putki pitäs nyt saada, paremmaksi tuunattu.

Laskujen ja kuittien valokuvaaminen on myös rutiini, joka jo ehti kaatua. Älypuhelimesta ja sen kamerasta huolimatta.

Välillä tekis mieli lyödä ihan läskiksi ja tehdä vain ilahduttavia asioita. Hylätä kaikki velvoitteet, olla vain välittämättä.

Istuin pari tuntia sitten rautatieasemalla inspiksen vallassa ja kirjoitin kännykän muistiinpanoihin, mitä juuri nyt haluaisin olla tekemässä. Jotenkin siinä tajusi taas niin selvästi, kuinka harvoin koskaan missään onnistun toimimaan palon vallassa sellaisten asioiden parissa, joissa oikeasti olen hyvä. Keikkalavalla tietysti, mutta kotona en koskaan. Ilman tätä keskittymislääkettä se onkin kovin vaikeaa, mutta voisiko nyt jo viimein itsensä toteuttaminenkin onnistua? Säveltäminen, piirtäminen, mitä näitä nyt on.

Olisko sittenkin niin, että elämänhallintaa olisi haettava jännityksestä ja elämyksistä, kun niistä me addit kuulemma ammennetaan.

Ja näin, jälleen kerran, uhkaa kirjoitukseni päättyä pohdiskeluun ilman käytännöllisiä suunnitelmia. Jälleen kerran uhkaa myös harhautuminen aiemmin päätetyistä suunnitelmista. Jälleen kerran koen tämän, siis ajattelun, niin kovin raskaaksi ja vaikeaksi. Meinaan sortua ja luistaa ihan just nyt. Mutta ei, mun pitää saada tähän nakuteltua seuraavat toimenpiteet.

1. Vastaa kysymykseen, miten nettirutiinia voisi parantaa.
2. Palauta nettirutiini.
3. Alota kuittien valokuvaus.
4. Ota sähklpostin tehtävälistasta yksi asia päivässä ja hoida se.
5. Soita joka päivä pääinstrumenttia.
6. Kirjoita joka päivä sisaruksille äidille annettavaan lahjaan liittyvistä suunnitelmista.
7. Lopeta tekeminen ajoissa aina, kun huomaat meinaavasi jumittaa yhteen asiaan.
8. Opettele noudattamaan päivän tärkeimpien tehtävien listaa.
9. Noudata listaa, joka kertoo, mitä näennäisesti tärkeitä hommia tänään on ehdottomasti vältettävä.
10. Soita joka päivä siisteimmältä tuntuvaa sivuinstrumenttia.
11. Varmuuskopioi vanhan tietokoneen sisältö uudelle lainakoneelle.
12. Pidä lainakoneen sisältö järjestyksessä luomalla heti aluksi järkevä kansiorakenne.

Ja niin edelleen.

Tässä listassa ei ole mitään järkeä, mutta enpä sentään luovuttanut! Siinä konkreettisia toimenpiteitä, ystävät hyvät, ja huomenna lähtee heti aamulla kohdasta yksi!

Onneton toiminnanohjaus on kyllä asia, joka ansaitsisi ihan oman juhlapäivän ja miksei vaikka kansallisen teemaviikon, vai miksi niitä kutsutaan. Ehkä sitten löytyisi ratkaisukin. En vaan millään haluaisi uskoa, että tämä ihan oikeasti on näin vaikeaa!!!

Rutiiniraportti VII, palkkiot kokeiluun

Meneillään on pahimman luokan välttely. Tänään pitäisi saada koulutehtäviä palautettua ennen töihin lähtöä enkä ole aloittanutkaan. Töihin pitää lähteä kahdelta, ja lupasin itselleni, että tehtävät on tehty puoleenpäivään mennessä. Rutiinien rakentamisessa olen keskittynyt epäolennaiseen pipertämiseen. Nyt tarvittaisiin jotain, millä pureutua itse ongelmaan!

En koe pystyväni tapoihin, joissa kerran päivässä laitetaan saapuneet laskut ja kirjoitetut kuitit kansioon tai joka päivä lasketaan yksi fysiikan tehtävä. Yritän siis lähteä toisesta päästä liikkeelle - palkinnoista. En ole koskaan onnistunut ottamaan palkkiojärjestelmääkään käyttöön, mutta toisaalta en ole kunnolla yrittänytkään.

Palkkio tehtävien tekemisestä, tai mikä nyt milloinkin on tärkeintä ja onnellisuuttani edistävintä, on blogiin kirjoittaminen. Minipostaussarjassaani koittaa "palkkiovaihe" eikä uutta raportointia siis seuraa ennen kuin olen saavuttanut jotain.

Rutiineista VI, lista

Nimeän rutiinit, jotta voin paremmin seurata niissä pysymistä. Mukana aloituspäivät. Epäonnistuneet rutiinit eivät päässeet listaan, mutta jos on ollut vain pientä horjuntaa, pääsi rutiini mukaan.

Kannuntäyttö 7.5.16
Netinkäytön rajoittaminen 7.5.16
Raportointi 7.5.2016
Nukkumaanmeno ajoissa 10.5.16
Iltatoimien keskittäminen 10.5.16
Aamutoimien keskittäminen 10.5.16
Laskujen ja kuittien valokuvaaminen 12.5.16

Uudet:
Aamu-unet. Klo 12 jälkeen ei nukuta yöunia, vaikka uni olisi tullut vasta aamulla seitsemältä. Päiväunet tietysti saa ottaa. 14.5.16

Rutiineista V

Muutamiin ongelmakohtiin kaipaan hyviä rutiineja erityisen kipeästi. Eilen mainitsemani kirjanpito tuottaa jatkuvasti päänvaivaa. Kokeilen siis aloittaa näin alv-ilmoituksen jälkeisenä päivänä uuden tavan: jos huomasin ilmoitusta tehdessäni kirjanpidoasani viilattavaa enkä ehdi asiaa hoitaa, palaan korjaamaan tilanteen heti seuraavana päivänä eli touko-, elo-, marras- ja helmikuun 13. päivänä. Mikäli tämä ei onnistu, on homma hoidettava ehsottomasti heti 14. päivän aamuna, ja asiasta tehtävä kalenterimerkintä sekä laitettava muistutus ja pyydettävä läheistä valvomaan, että hoidan asian.

Eilinen päivä oli muuten melko onnistunut monelta kantilta. Siivoilin vinttiäkin ja ties mitä, virtaa riitti, kiitos ADD-lääkkeen. Paras tekoni koko päivänä oli antaa älypuhelin avomiehelleni ja pyytää piilottamaan se. Kokeillaanpa rakentuisiko siitäkin uusi tapa! :)

Lyhyesti rutiineista IV

Tämän aamun heräteostoksena latasin sovelluksen, jolla voin kuvata ja tallentaa kaikki yritykseni kuitit. Ehkä tärkein uusi rutiini alkanee tästä.

Kun saan käsiini paperisen laskun itselleni tai kun käsissäni on asiakkaalle lähtevä lasku, kuvaan sen välittömästi ja kirjoitan sovellukseen ainakin muutaman kirjanpidon kannalta olennaisimman tiedon. Näin kirjanpito on helppo hoitaa sitten myöhemmin. Jos kuva jää ottamatta, palaan asiaan aina ennen kuin julkaisen uuden blogikirjoituksen.

Sattuipa sopivasti, tänään on nimittäin taas alv-ilmoituksen jättöpäivä.

Muut rutiinit ovat pitäneet, ainakin suunnilleen...

Minipostaus minirutiineista III

Lisää tylsää rutiinien luettelointia. Näen tämän seurannan olevan ainoa tapa, jolla voin parantaa tapani.

Vesikannurutiini toimii edelleen.

Nettirutiini on pitänyt tiettyjen sivujen liiallisen lueskelun kurissa. Viimeinen sivun avaaminen klo 13.15 on ollut hyvä. "Hälytyksenä" on tunnin numeron muuttuminen kolmeksitoista, ehdin sen jälkeen sopeutua ajatukseen ja viimeistään klo 13.45 olen jättänyt ne sivut, joilla aikasyöppöjä vaaranpaikkoja piilee.

Olen saanut tehtyä tätä seurantaa, mutta se pitäisi ankkuroida paremmin johonkin tiettyyn toimintoon. Unille en saanut sitä paritettua.

Päiväunien kanssa on vähän niin ja näin. Pitää petrata!

Yöunien suhteen aloitan uuden rutiinin. Nukkumaan on mentävä heti kun väsyttää, vaikka jäisi TV-sarjan jakso kesken tai muuta mielenkiintoista olisi vielä tehtävänä. Muuten tulee kokonaan valvottu yö.

Iltatoimien suhteen pitää olla tarkkana. Olen kuin pikkulapsi, aina tulee noustua vielä kerran pissalle/juomaan vettä/syömään jotakin/pesemään hampaat, koska aiemmin unohdin. Eli kaikki nuo kerralla kuntoon, jos jostain syystä nousen sängystä illalla.

Aamulla sama. Olen päättänyt syödä marjoja, jogurttia ja erilaisia siemeniä aina aamupalaksi kera omega 3- ja omega 6-valmisteen sekä magnesiumin. Aamutoimissa tiivistämistä vaatii hiusten selvittely, joka kylläkin usein jää kokonaan tekemättä... Siispä edessä on hiustenleikkuu, 20 - 30 senttiä saisi lähteä.

Minirutiiniraportti II

Minipostaussarjan toinen kirjoitus, tällä kertaa myös lyhyt.

Rutiinit ovat pitäneet, mutta lääkkeen jatkamisen vuoksi päiväunille ei ole ollut tarvetta, ja tämä raportointi näköjään siirtyy yöunien yhteyteen.

Huomenna kehittänen uusia rutiineja, jee!

Hyvää yötä! :)

Minipostausten sarja rutiineista

Aloitan minipostausten sarjan, sillä lääkitys ADD:hen toimii nyt vähän paremmin, ja koen pystyväni opettelemaan uusia rutiineja ja raportoimaan niistä. Tämä voi jopa johtaa johonkin! Tällä viikolla olen jo aloittanut uusia minirutiineja ja tehnyt niihin liittyen pienet lupaukset, ja tänään koitan pitää niistä kiinni, vaikka onkin lääkkeestä välipäivä.

Meidän kraanasta ei tule juomakelpoista vettä, joten lupaan arjen yksinkertaistamiseksi seuraavaa:

Kun kaadan itselleni juomavettä, kaadan sitä suoraan viiden litran astiasta mukiini. Samalla täytän kannun, josta muut ihmiset mieluummin kaatavat vetensä. Näin säästyy voimavaroja päätöksentekoon ja tilanteen arviointiin tärkeämmissä asioissa kuin siinä, onko kannua taas täytettävä vai ei. Ei tarvitse hermostua siitä, että kannua pitää taas täyttää, kun sen tekee rutiininomaisesti aina. Santsikupin saa kaataa kannusta.
Jos erehdyn toimimaan toisin, paikkaan tilanteen täyttämällä kannun vedellä heti virheen tajuttuani.

Olen usein uupunut. Lääke helpottaa tilannetta, mutta tarvitsen silti paljon lepoa.

Kun väsähdän iltapäivällä, menen levolle puoleksi tunniksi. Jo vartin lepo tehostaa tutkitusti seuraavan tunnin tai jopa kolmen tunnin työtehoa. Samalla kokeilen yhden kerran päivässä meditointia. Lepoon voi liittää nettihetken, esimerkiksi tämän minipostaussarjan kirjoittamisen ja musiikin kuuntelun, jotka pidentävät vaakatasossa vietetyn ajan enintään tuntiin. Jos levolle meno viivästyy, toteutan sen myöhemmin mutten kuitenkaan kello kuuden jälkeen. Jos nukun kuuden jälkeen, kannattaa päiväunet jatkaa yöuniksi mikäli mahdollista.

Nettiriippuvuus nostaa välillä päätään, joten opettelen seuraavaa:

Kun huomaan koukuttuneeni tiettyyn nettisivuun, rajoitan sen käytön aamuihin. Klo 13.15 saa viimeisen kerran mennä kyseiselle sivulle ja korkeintaan puoleksi tunniksi. Jos lipsun, suljen selaimen ja piilotan nettilaitteet vaatekaappiin seuraavasta tasatunnista lähtien.

Rutiinien järjestelmällinen opettelu katkeaa aina johonkin. Siispä:

Kun olen menossa päiväunille, tarkistan ja raportoin blogiin rutiinien sujumisesta. Jos en jaksa tai unohdan, teen niin seuraavana päivänä.

Jospa tämä tästä! :)