Jumissa

Jou, jou, hou, hou, täältä joulumuorin villasukkatehtaalta!

Olen yksin kotona (vielä 7 päivää!) ja mökkihöperöityminen purkautuu ulos hyödyllisten töiden välttelynä, siis käsitöiden pakertamisena. Ylikeskittyminen on päässyt valloilleen, ja nyt viikonloppuna se jumautti minut kiinni kutomiseen tuntikausiksi.

Tässä vaiheessa luulin, että saisin blogitekstin kirjoitettua heti. Vasta yksi sukka oli valmis, otin siitä kuvan ex tempore. Lanka on 9 vuotta sitten ostettua Jannea.

Ahdistaa tämä saamattomuus!

Mitäkö pitäisi saada aikaan? No, joulujutuista ensinnäkin kortit ulkomaisille tutuille. Huomenna on viimeinen päivä postittaa. Tutut ovat iäkkäitä, loukkaantuvat, jos jäävät ilman korttejaan. Oikeastaan tämä on perhepiirin yhteinen projekti, pääasiassa äitini vastuulla.

Lahjatkin puuttuu. Ties mitä olen luvannut askarrella!

Toisekseen mulla on laskuja kirjoittamatta parin tonnin edestä. Olis parasta alkaa rustata, tuntuu palkkapussissa tämä vitkuttelu! Muutenkin työt. Tietokoneella pitäs saada muutamat joulunuotit vielä rustattua. Parit tunnit jaksaa käydä pitämässä ja ylipäätään saada päivät ja ajat sovituiksi. Lisäksi on läjäpäin vastaamattomia viestejä odottamassa.

Kolmanneksi kaikki kotiasiat. Avokki palaa viikon kuluttua, siihen mennessä olis kiva saada koti järjestykseen. Olis varmasti mieluisa ylläri. Mutta kun rempan takia on ollut sotkuista niin kauan, että en edes hahmota, mitä ja minne minun kuuluisi tavaroista siirtää, missä on minkäkin paikka. Ja miltä paikka puuttuu, sille sellainen pitäisi keksiä. Milläs keksit, kun tilaa ei ole, koska remontti. Kotiasioihin kuulunee myös "tilanne" huussin kanssa, pitäisi vähän korjailla systeemejä siellä.

Neljänneksi omat rutiinit. Taas olen täällä nälkäkuoleman partaalla, tai vaihtoehtoisesti syön vain makkaraa ja juustoa. Hip, hei! Säännölliset kävelytkin, joista suuresti nautin, ovat jostain syystä tipahtaneet pois kuvioista, kohta tulee viikko edellisestä kävelystä. Päivärytmi on vähän mitä sattuu, joten jos lähden pois kotoa esim. tapaamaan vanhempiani tai sisaruksiani, siinä se päivä menikin.

Näkeekö kukaan muu näissä sukissa telakasta irtaantuvia aluksia? Minä näen. Ja keskiaikaisia linnanmuureja. Designissa ehkä vielä parantamisen varaa... tai voisi ehkä olla ylipäätään joku suunnitelma eikä keksiä tehdessään.

Kaiken järjen mukaan tilanteeni ei pitäisi olla yhtä paha kuin vuosi sitten. Kirjanpitoni ei laahaa vuotta jne. Joten eiköhän olo parane aikalailla jo sillä, kun saa liikuttua taas vähän enemmän. Ja jos tehtailisin lisää sukkia, olisi joululahjapulmatkin vähän lähempänä ratkaisua. On ne ennenkin saamattomuuslukot saatu auki... pitää vaan panostaa siihen, että pisimpään roikkuneet asiat saisi heti ensimmäisenä alta pois, mm. pari karhuamista... Ja onneksi "apuhenkilöni" on pitkästä aikaa tulossa käymään perjantaina! Kyllä me yhdessä tämä selätetään!

 

Piti päästä näyttämään, että sukat eivät jalassa näytä ihan niin omituisen muotoisilta kuin muissa ottamissani kuvissa. Venyvätkin mukavasti. Minun jalkani on kokoa 39, saajan jalka on 41-numeroinen. Myös mummoni leveään ja korkeaan jalkaan nämä menivät hyvin. Jotain iloa liian paksuista puikoista...

Jeps, sellaista tänään. Paljon olisi ajatuksia blogissa pureskeltaviksi, mutta vain tähän tänään pystyin.

Pitsinen tuubihuivi eli villapaita nro 0

Tämä postaus on omistettu syvästi inhoamalleni vaatekappaleiden ulkokuvaukselle, joka muiden blogeissa nähtynä aiheuttaa minussa hätää ja kärsimystä enkä voi sen tarkoitusta mitenkään ymmärtää.

Kuvaus on toteutettu kävelemällä ovesta ulos, heittelemällä kuvauskohdetta johonkin tonne päin yläviistoon missä vois näyttää kivalta ja ottamalla sen jälkeen äkkiä kuva ennen kuin se tippuu. Jos se on jo tippunut esimerkiksi kuusta alas niin otetaan sitten kuva siitä, mihin se jäi.

Viisi tai kuusi vuotta sitten sain avomieheltäni syntymäpäivälahjaksi liukuvärjättyä akryylilankaa, jonka valinnassa hänen äitinsä oli puhelimitse neuvonut. Ehkä oli osallistunutkin lahjaan, sitä en enää tarkemmin muista. Lankojen määrä oli laskettu riittämään villapaitaan tai vaikkapa pitkään tunikaan, sillä olin valitellut vaatetilannettani ja erityisesti sitä, että kaikki paidat ovat liian lyhyitä. Oletettavasti olin myös puhunut villapaitojen kutomisesta. Muistaakseni poikaystäväni kysyi, mitä haluaisin lahjaksi, kerroin kolme vaihtoehtoa, joista kaikki olisivat hyviä, mutta sain ne kaikki. Lanka oli yksi näistä. Muut lahjat ovat jo painuneet unholaan, olisinkohan toivonut kirjastonkirjaa ja saanut vironkielisen Hercule Poirotin, jota ehdin lukea puoliväliin ennen kuin se piti palauttaa. Kolmas lahja varmaankin oli suklaata, sillä mitä muuta muka olisin ikinä voinut lankojen ja kirjastonkirjan lisäksi keksiä toivoa?

Etsi villapaita, ei, kun kaulahuivi. Taustalla järvi. Eikö muuten olekin miellyttävän luonnonmukaista tuo akryyli?

 
Tämä oli aikaa ennen kuin aloin karttaa muovisia lankoja ja erityisesti akryylistä tehtyjä vaatteita. En myöskään ollut toitottanut kovaan ääneen, ettei liukuvärjätyillä lankoilla saa haluamaani lopputulosta aikaan, ja että ne rajoittavat luovaa vapautta. Muutenkin yhtä huijausta! Viattomat tietämättömät kehuvat värivalintoja ja raidoitusta eivätkä ymmärrä, että se kaikki tuli valmiina tehdasasetuksilla.

 

Tämä ihan vain muistutuksena siitä, mitä minun oikeasti pitäisi juuri nyt olla tekemässä. Myönnetään: tässä villapaitaa kaulahuivia on hieman siirretty heiton jälkeisestä asemasta, sillä ensin se oli vasemmalla eikä asetelma ollut visuaalisesti miellyttävä ja esteettisesti tasapainoinen.

Designissani kritiikkiä aiheutti valitsemani ja itse keksimäni pitsikuvio (josta minulla ei ole mitään muistiinpanoja paperilla, joten turha kysyä, miten kuviota tein). Avomieheni ymmärrys ei riittänyt siihen, miksi lämpimäksi tarkoitettuun villapaitaan laitetaan jo valmiiksi reikiä ennen kuin se on koita nähnytkään. Totta puhuen oma ymmärryksenikään ei riitä tuohon enää - olin varmaan ennen fiksumpi.

Kesäisin kalanperkaukseen käytetty pöytä käy talvisin vallan hyvin muotikuvaukseen.

Kuten yllä näkyy tein pyöröpuikoilla ympyrää ja ilmeisesti ole kaventanut jossain vaiheessa. Tarkoituksenani oli tehdä pitkä tunika, ja tuo kavennuskohta oli lanteilla, olisin kaventanut vyötäröä kohti. Noilla main muistaakseni iski epätoivo, koska tämän tekeminen oli hidasta. Halusin työn pois puikoilta sovitusta varten. Sovituksen lopputulemana päättelin tehneeni hyvin paljon turhaa työtä, sillä ympärysmitasta olisi voinut helposti vähentää kolmanneksen ja se olisi silti ollut löysä. Joku fiksumpi kuin mitä minä olin viisi vuotta sitten - vaikka olinkin silloin aika fiksu, ainakin fiksumpi kuin nyt - olisi varmaan tarkistanut leveyden jo kauan ennen vyötäröä.

Tässä lähikuva mielipiteitä jakaneesta valmiiksi reikiintyneestä tekstuurista.

Työ ei päässyt koskaan takaisin puikoille. Luovutin ja päätin alkaa käyttää sitä tilapäisesti tuubihuivina, sillä se ylettyy juuri sopivasti kaksi kertaa kaulan ympärille ja jää vielä mukavan muhkeasti. Villapaita nro 0 tämä on siksi, että se on nollantena tehtävälistalla, tai siis ei ole sillä ollenkaan. Kerran kaulaliina, aina kaulaliina, ja parempi onnistunut huivi kuin epäonnistunut paita.

Yhtään vaatekappaletta ei vahingoitettu, hyljätty tai unohdettu luontoon tämän kuvaussession aikana. Kaikki takertunut lumi kuivattiin huolella pois sisätiloissa. Tuotantotiimi vakuuttaa, että lojuilu yksin ulkona ilman valvontaa tai edes valvonnan alaisena ei kuulu millään muotoa tämän villapaidan tuubihuivin elämään.

Villapaita nro 2

Tässä kuva villapaidasta numero 2.

Kuvaa ottaessani tiputin kamarin lukulampun lattialle, seurauksena lasinsirpaleita pitkin lattiaa. Eli enpä sitten ihan periaatteesta käyttänyt salamaa kun en kerran saanut sitä valaistusta, minkä olisin halunnut!

Langat ovat Novitan 7 veljestä -lankaa, ja nyt seuraa kootut selitykset, miksi käytin sitä. Langat ovat...

1. Jämälankoja ajalta, jolloin en vielä ollut niin periaatteellinen ja olin siskoni kanssa ostanut Novitaa tehdäkseni siitä isälleni kaulaliinan. Oli muuten huono veto, sehän kutittaa kaulalla! Samasta langasta olen muulloinkin tehnyt kaulaliinoja enkä tätä ymmärtänyt. Oli muuten yläasteen käsityön tunneilla huono opetuksen taso näiltä osin, tuohan olisi pitänyt oppia siellä. Tai ehkä en vain kuunnellut, kun tosiaan on jälkikäteen tullut ilmi näitä keskittymisongelmia...
2. Syntymäpäivälahjaksi saatuja lankoja serkultanivuodelta parin tai kolmen vuoden takaa. Valitsin joitakin tähän työhön sopivia lankoja siitä riittoisasta paperipussillisesta.
3. Vuosi sitten joululahjaksi saatuja lankoja isältäni. Valitsin muovipussillisesta lankaa sellaiset kerät, jotka mielestäni sopivat tähän työhön.

Ajattelin, että nämä langat eivät ehkä nyppääntyisi villapaidassa niin paljon kuin villasukissa. Paita tulee varmaan kutittamaan, mutta eihän sitä ole tarkoitus paljaalla iholla pitää. Eli pitää muistaa kaulusta tehdessä jättää kaulan ympärille tilaa. Niin, villapaitaahan ei tosiaan ole suunniteltu yhtään sen pidemmälle kuin sitä on tehty. Idea kuvioon tuli lapasista, jotka näin kotona käydessäni, siis vanhempieni luona. Varmaan siksi sen tekeminen tyssäsikin: tuli tenkkapoo. Olen näköjään aloittanut toista hihaa siinä vaiheessa kun olisi pitänyt päättää, millaiset kainalot paitaan tulee...

Runsaasta lankamäärästä huolimatta värivalintojen kanssa oli vaikeuksia. Olisin toivonut vaalean taustan sijaan tummaa johonkin kohtaan, mutta vaaleita värejä oli enemmän, joten vaalea oli valittava taustaksi. Tarjolla oli noin yksi kerä kutakin väriä, joten väistämättä lopputulokseen tulee melkoinen värikirjo. Näkyvissä olevat värit loppunevat toisen hihan jälkeen, joten yläosaan pitäisi keksiä joku muu väri ja taktiikka.

Tämäkin näkyy olevan tiukkaa käsialaa, mutta eiköhän se tuosta silittämällä parane. Muistaakseni mulla on ollut tietoinen valinta, että mieluummin teen näin kuin että olisi liian löysää.

Villapaita on ollut puikoilla noin vuoden, ehkä. Ei voi muistaa ja ei jaksa tarkistaa. Työhön en ole koskenutkaan sitten viime kevään. Muistaakseni. Kai senkin voisi jostain tarkistaa. En jaksa. Sanotaan nyt vaikka niin että ei ole tullut neulottua mitään naismuistiin.

Villapaita nro 1

Otin kuvan yhdestä keskeneräisestä villapaidastani, jotta saisin sen joskus valmiiksi asti. Joku aikataulu varmaan pitäisi tehdä. Tämä on aloitettu kauan sitten, puikoilla on ollut kaksi vuotta. Keskenhän se projekti jäi...

Kuvio vaihtuu rinnan alla. Tuo valkoinen osuus on siis lähinnä lanteilla ja vatsalla. En pidä kainaloa myöten menevistä malleista, joten siksi näin. Ei mene hikeen eikä ahdista. Hihoista puuttuu vielä puolet, mutta hartioista kyynärpäihin on valmista, kuten kuvasta näkyy.

Siniharmaa lanka on Nalle-lankaa, jonka sain mummolta syntymäpäivälahjaksi noin vuonna 1996 tai 1997. Voidaan siis pian juhlistaa villapaitaprojektin 20-vuotisjuhlaa! En nimittäin osannut päättää, millaisen tekisin, joten en koskaan aloittanut.

Nykyisiä Novitan valmistamia lankoja en suosittele paljon mihinkään, mutta tämä vanha Nalle oli kuulemani mukaan vielä laadukasta. Valkoista lankaa minulla myös oli, mutta tämä ADD-pääni otti vintillä hämärässä väärän valkoisen kerän eikä minulla ole tarkkaa tietoa, mitä lankaa tuo valkoinen on.

Valkoinen kuvio on kopioitu avomieheni omistamasta virolaisesta villapaidasta, jossa se oli ainakin puolet pienempää ohuemmasta langasta johtuen, ja väreiltäänkin erilaista. Vastaavat kuviot toistuvat kansanperinteessä.

Sininen joustinneule paidan yläosassa on kaverini opettama, villasukan varteen alun perin. Siinä joka kolmas kerros on pelkkää nurjaa. Tosin neuloin tässä vaiheessa työtä paitaa väärältä puolelta, jotta sain neulottua joka kolmannen kerran oikeaa, sillä se on nopeampaa tehdä kuin nurja ja näyttää nurjalta, kun sitä katsoo toiselta puolelta.

Villapaidan teossa pätee sama kuin musiikissa: toisten tekemää ei ole niin kiva tehdä kuin itse ideoitua. Lavalla ei haittaa pieni pieleen meno, jos biisi on hyvä ja vieläpä itse tehty. Villapaidassakaan eivät pienet virheet haittaa, jos voi olla ylpeä itse keksitystä mallista. Tästä paidasta ei kyllä vielä tiedä, mitä siitä loppujen lopuksi tulee... Ennen sovittamista ei voi tietää, miten se venyy laskeutuu päällä. Virheitä ei kyllä pahemmin ole, mutta käsiala näyttää olleen vähän tiukkaa, ja siitä syystä paita on vähän kurttuinen. Asia kuitenkin korjaantunee, kunhan silitän paidan kostean kankaan läpi sen valmistuttua.

Villapaitoja olisi hyvä olla, jos vielä tulee tämännäköisiä lukemia:

No, tuskin tulee. Tuo sisälämpötila 1,7 °C oli reissulta paluuni jälkeen, kun olin jo jonkun aikaa lämmittänyt taloa. Nyt täällä on 15 °C sisällä, hyvin tarkenee. Huomatkaa tarkkaan mietitty sisustus - lämpömittari kätevästi ruuvilaatikon päällä, ei yhtään koskaan kenenkään tiellä.

Sellaista. Ei muuta kuin takaisin tehtävälistan hommien pariin!