Sukkakuume ynnä muita opiskelua haittaavia asioita

Lähtihän se siitä! Sain katsottua opetusvideoita noin kolme tuntia. Kaupankäynti ei kuitenkaan sujunut ihanteellisesti. Ensin olin netissä ihan liikaa, mutta tilanne parani loppua kohden.

Opiskelun aikataulu ei ole pitänyt sitten yhtään. Lipsun vain pahemmin ja pahemmin. Urakka näyttää epätoivoiselta. Minulla on enää muutama päivä aikaa kertauskurssin kokeeseen. Sitä jo lykättiin kertaalleen. Ihan hulluahan sinne on mennä, kun en ole edes käynyt kaikkia kursseja. Pään yllä roikkuva häpeänuhka on kuitenkin parhaiten motivoiva asia, jonka tiedän. Sain aamulla katsottua pari videoklippiä, minkä jälkeen lähti menemään alamäkeen. Sen pidemmälle ei häpeänuhka ole tänään vielä riittänyt.

Muistini on todella lyhyt. Tänään en enää edes muistanut, että minulla oli joku kaupankäyntikikka ollut eilen. Tosielämän kaupankäynti sentään sujuu vähän paremmin: sain Huutiksessa myytyä pari tuotetta. Ekat myyntini ikinä!

Jouduin eilen sukkakuumeen valtaan, mikä osaltaan vaikeutti opiskelua. En voinut ajatella mitään muuta kuin villasukkamalleja, eikä sopivaa tuntunut millään löytyvän. Tänään sekin ratkesi ja sain viimein päätettyä mallin vaaleanpunaiselle sukkalangalle, jota loppuvuonna ostin! Muistini ei ihan tämänkään asian suhteen pelannut: huomasin nimittäin tallentaneeni FB:ssä ohjeen hienoon villasukan varteen jo aikaa sitten. Miksi muistini pitää olla niin toivottoman huono?! Miksi pyörä pitää keksiä aina uudelleen?!

Tällaista ajatuksenvirtaa. Yritän aloittaa opiskelun jälleen, kauppaa käyden.

Pahat henget vs. sormikkaat

Näköjään en inspiroidu käsitöihin, mutta inspiroidun käsitöistä, kirjoittamaan nimittäin.

Siivosin maanantaina ja löysin yllätyksen:

Rannu-sormikkaat. Äidiltä, tuliainen Virosta. Kun äidistäni on kyse, on mukana tietysti pala kulttuurisivistystä, kieliä ja tönäisy taitojensa kehittämiseen.

Pakettiin kuuluivat yksityiskohtaiset ohjeet viroksi ja englanniksi. Tässä siis oiva tilaisuus opetella aihepiirin sanastoa noilla kielillä! Kumpikin kieli multa taittuu, viro tökkivämmin.

Pläjäys historiaa oli myös mukana:

Varhaisimmat virolaiset neulomukset ovat 1300-luvulta. Neulotut sormikkaat nousivat suosioon 1700-luvun lopussa, jolloin niitä alettiin valmistaa kirjoneulelapasten rinnalla. Käsineillä oli tärkeä rooli kansanperinteessä ja uskomuksissa.

Käsineiden uskottiin karkottavan pahoja henkiä ja vihamielisiä ihmisiä, joten kesälläkin pidettiin käsineitä mukana. Kosio- ja häämenoissa käsineillä oli tärkeä rooli, sillä niiden kauneus ja kuvioiden runsaus määrittivät neidon arvon. Kullakin alueella on leimalliset kuvionsa ja omat vuosisataiset perinteensä.

Johan selkis! Pakkomielteeni hermostuttavan monimutkaisiin kuvioihinhan juontaakin juurensa halusta olla arvokas morsio. Neidon arvonhan ei onneksi mainita määräytyvän valmistuneiden käsitöiden mukaan, mikä onnekas porsaanreikä! On myös onni, että minulla on aina kylmä: tulee käytettyä kintaita ja sormikkaita siinä määrin, että pysyy vihamiehet ja myös ne pahat henget loitolla! Jos vielä saisin nämä maagiset virolaiset sormikkaat puikoille, siunaantuisi elämääni hyviä hengettäriä ja rakastavia ihmisiä toisensa perään. Siirappiseksi menisi elämä, en ehkä uskalla aloittaa näitä lainkaan.

Näyttävimmät ja monimutkaisimmat kuviot tehtiin Länsi-Viron rannikolla ja saarissa, kuten Kihnussa, Hiiumaalla, Muhumaalla, Saarenmaalla mutta myös idässä Mulgimaalla. Nämä sormikkaat ovat Rannu-nimisen paikan mallia, eivät rannikolta.

Kämppikseni Virossa vaihto-oppilasaikoinani opiskeli perinnekäsitöitä. Muotisuunnittelijaksi hän halusi, mutta perinteet oli opeteltava ensiksi, ja pilkuntarkkaan. Siltä opiskelupohjalta Virossa onkin syntynyt paljon innovatiivisia käsityötuotteita, mm. kansallispuvun kankaita muodikkaissa kävelykengissä jne. Kämppikseni kävi opintojen ohella lähitehtaassa töissä euron tuntipalkalla. Hänestä se oli parempi vaihtoehto kuin istua kotona katsomassa TV:tä. No, yrittäjähengellä ja tällaisia turistituotteita kehittelemällä hän olisi varmasti saanut paremmat rahat.

Lopuksi haluan viilata pilkkua ja tähdentää, että Viro on suomeksi Viro, ei Eesti.

Katsotaanpa, saisiko sitä seuraavaksi kirjoitettua muustakin kuin käsitöistä...