Jumissa

Jou, jou, hou, hou, täältä joulumuorin villasukkatehtaalta!

Olen yksin kotona (vielä 7 päivää!) ja mökkihöperöityminen purkautuu ulos hyödyllisten töiden välttelynä, siis käsitöiden pakertamisena. Ylikeskittyminen on päässyt valloilleen, ja nyt viikonloppuna se jumautti minut kiinni kutomiseen tuntikausiksi.

Tässä vaiheessa luulin, että saisin blogitekstin kirjoitettua heti. Vasta yksi sukka oli valmis, otin siitä kuvan ex tempore. Lanka on 9 vuotta sitten ostettua Jannea.

Ahdistaa tämä saamattomuus!

Mitäkö pitäisi saada aikaan? No, joulujutuista ensinnäkin kortit ulkomaisille tutuille. Huomenna on viimeinen päivä postittaa. Tutut ovat iäkkäitä, loukkaantuvat, jos jäävät ilman korttejaan. Oikeastaan tämä on perhepiirin yhteinen projekti, pääasiassa äitini vastuulla.

Lahjatkin puuttuu. Ties mitä olen luvannut askarrella!

Toisekseen mulla on laskuja kirjoittamatta parin tonnin edestä. Olis parasta alkaa rustata, tuntuu palkkapussissa tämä vitkuttelu! Muutenkin työt. Tietokoneella pitäs saada muutamat joulunuotit vielä rustattua. Parit tunnit jaksaa käydä pitämässä ja ylipäätään saada päivät ja ajat sovituiksi. Lisäksi on läjäpäin vastaamattomia viestejä odottamassa.

Kolmanneksi kaikki kotiasiat. Avokki palaa viikon kuluttua, siihen mennessä olis kiva saada koti järjestykseen. Olis varmasti mieluisa ylläri. Mutta kun rempan takia on ollut sotkuista niin kauan, että en edes hahmota, mitä ja minne minun kuuluisi tavaroista siirtää, missä on minkäkin paikka. Ja miltä paikka puuttuu, sille sellainen pitäisi keksiä. Milläs keksit, kun tilaa ei ole, koska remontti. Kotiasioihin kuulunee myös "tilanne" huussin kanssa, pitäisi vähän korjailla systeemejä siellä.

Neljänneksi omat rutiinit. Taas olen täällä nälkäkuoleman partaalla, tai vaihtoehtoisesti syön vain makkaraa ja juustoa. Hip, hei! Säännölliset kävelytkin, joista suuresti nautin, ovat jostain syystä tipahtaneet pois kuvioista, kohta tulee viikko edellisestä kävelystä. Päivärytmi on vähän mitä sattuu, joten jos lähden pois kotoa esim. tapaamaan vanhempiani tai sisaruksiani, siinä se päivä menikin.

Näkeekö kukaan muu näissä sukissa telakasta irtaantuvia aluksia? Minä näen. Ja keskiaikaisia linnanmuureja. Designissa ehkä vielä parantamisen varaa... tai voisi ehkä olla ylipäätään joku suunnitelma eikä keksiä tehdessään.

Kaiken järjen mukaan tilanteeni ei pitäisi olla yhtä paha kuin vuosi sitten. Kirjanpitoni ei laahaa vuotta jne. Joten eiköhän olo parane aikalailla jo sillä, kun saa liikuttua taas vähän enemmän. Ja jos tehtailisin lisää sukkia, olisi joululahjapulmatkin vähän lähempänä ratkaisua. On ne ennenkin saamattomuuslukot saatu auki... pitää vaan panostaa siihen, että pisimpään roikkuneet asiat saisi heti ensimmäisenä alta pois, mm. pari karhuamista... Ja onneksi "apuhenkilöni" on pitkästä aikaa tulossa käymään perjantaina! Kyllä me yhdessä tämä selätetään!

 

Piti päästä näyttämään, että sukat eivät jalassa näytä ihan niin omituisen muotoisilta kuin muissa ottamissani kuvissa. Venyvätkin mukavasti. Minun jalkani on kokoa 39, saajan jalka on 41-numeroinen. Myös mummoni leveään ja korkeaan jalkaan nämä menivät hyvin. Jotain iloa liian paksuista puikoista...

Jeps, sellaista tänään. Paljon olisi ajatuksia blogissa pureskeltaviksi, mutta vain tähän tänään pystyin.

Färsaari-villapaita

Käsityökuulumisia!

Alkukesästä sain valmiiksi villapaidan, jonka malli muistuttaa eräästä rikossarjasta tuttua ns. Sarah Lund -villapaitaa.

Valmis villapaita pihanurmella. Väri on tässä kuvassa todellisuutta vaaleampi. Kuva on otettu ex tempore kesken muiden hommien, siitä työhanskat...

Mallin matkin vuosi sitten Färsaarilta ostamastani valkoisesta villapaidasta. Se paita puolestaan taisi olla kopio alkuperäisestä TV:stä tutusta villapaidasta, muotitalon valmistamasta. No, ainakin kuvio on perinteinen... Ostaessani en tiennyt, miksi kaikilla paikallisilla oli päällään tällainen, luulin vain perinteiseksi. Pikkuveljeni tiesi kertoa, että on oikein kunnon muotipaita tämä. Suurimmat erot on, että muotipaidan hihoissa olisi vielä neljännetkin kuvioraidat, ja silmukat löysempiä.

Kauluksen tein avarammaksi kuin alkuperäisessä mallissa. Hihat ja helma ovat lyhyemmät kuin aioin. Raglan-hihojen saumat ovat käytössä venyneet, silmukat näyttävät tosi löysiltä nykyään.

Hihansuut ovat joustinneuletta. En pidä tuollaisesta löysästä lookista (ohut lanka, paksut puikot), mutta kelvatkoon, turhantarkkuuden ajat ovat vissiinkin takana päin. Färsaarelaisten paidat olivat kuvioiltaan löysempiä, todella isoilla puikoilla tehtyjä lankaan verrattuna.

No, saanpa löysillä kohdilla paitaan edes vähän aitoa muotipaitahenkeä. Muuten muotipaidat kyllä olivat tiukkoja, lankaa ei tosiaan oltu törsätty...

Löytyihän meiltä peilikin, nimittäin pihasaunan pukuhuoneesta! Sen avulla harjoittelin selfie-taitoja. Tästä on hyvä nousta.

Färsaarelaisesta mallista huolimatta näytän ilmeisesti kuitenkin enemmän irlantilaiselta, mitä vaikutelmaa tämä paita ei kuulemma ainakaan vähennä. No, näissä kuvissa ei paljoa tukkaa näy, saati sen punaista väriä.

Lanka on suomalaista lähituottajan lankaa. Ostin sitä entisen kotikaupungin torilta ja tuottajan nimi on muistissa jossain hyvässä tallessa. Enpä muista nyt yhtään edes, oliko tämä peräti vain 2-säikeistä lankaa, paitakaan kun ei nyt ole tässä... no, ohutta kuitenkin.

Lanka, toisin kuin alkuperäisessä vaaleassa paidassa, on pehmeää eikä kutita, vaikka on täyttä villaa. Yllä olevissa kuvissa alla on vain hellepaita, ihan hyvin pystyy hihattoman topin päällä pitämään.

Värjäämätöntäkin lanka on, villa on siis vaaleanruskeasta lampaasta ja toinen vyyhti tummanruskean lampaan villaa.

Lankoja kului arviolta 15-20 € arvosta, työtunteja taas lukemattomia. Ei näitä hullukaan myyntiin tehtaile. Vaikka paidan valmistuttua kyllä mietin, koittasko vaikka 150-250 €:lla myydä jollekin tutulle. Hulluja haaveita, torppasin ne heti.

On muuten ensimmäinen villapaita, jonka saan täysin valmiiksi asti yhdeksään vuoteen! Hyvä, minä! Tämä oli myös nopea, taisi valmistua puoleen vuoteen eli vain muutaman kuukauden tauko aloituksen ja loppukirin välillä.

Loppuun vielä kuva talostamme, ältä päivältä sekin. Vuorokausi kyllä jo vaihtui, mutta kuitenkin...

Tällaisessa mökkerössä sitä asustellaan!

P.S. Jos haluat lukea pelkkiä käsityöjuttuja, lue vain käsityö-tunnisteella merkatut jutut. Voi kylläkin olla, että niitä tulee aika harvakseltaan...

Villapaita nro 1

Otin kuvan yhdestä keskeneräisestä villapaidastani, jotta saisin sen joskus valmiiksi asti. Joku aikataulu varmaan pitäisi tehdä. Tämä on aloitettu kauan sitten, puikoilla on ollut kaksi vuotta. Keskenhän se projekti jäi...

Kuvio vaihtuu rinnan alla. Tuo valkoinen osuus on siis lähinnä lanteilla ja vatsalla. En pidä kainaloa myöten menevistä malleista, joten siksi näin. Ei mene hikeen eikä ahdista. Hihoista puuttuu vielä puolet, mutta hartioista kyynärpäihin on valmista, kuten kuvasta näkyy.

Siniharmaa lanka on Nalle-lankaa, jonka sain mummolta syntymäpäivälahjaksi noin vuonna 1996 tai 1997. Voidaan siis pian juhlistaa villapaitaprojektin 20-vuotisjuhlaa! En nimittäin osannut päättää, millaisen tekisin, joten en koskaan aloittanut.

Nykyisiä Novitan valmistamia lankoja en suosittele paljon mihinkään, mutta tämä vanha Nalle oli kuulemani mukaan vielä laadukasta. Valkoista lankaa minulla myös oli, mutta tämä ADD-pääni otti vintillä hämärässä väärän valkoisen kerän eikä minulla ole tarkkaa tietoa, mitä lankaa tuo valkoinen on.

Valkoinen kuvio on kopioitu avomieheni omistamasta virolaisesta villapaidasta, jossa se oli ainakin puolet pienempää ohuemmasta langasta johtuen, ja väreiltäänkin erilaista. Vastaavat kuviot toistuvat kansanperinteessä.

Sininen joustinneule paidan yläosassa on kaverini opettama, villasukan varteen alun perin. Siinä joka kolmas kerros on pelkkää nurjaa. Tosin neuloin tässä vaiheessa työtä paitaa väärältä puolelta, jotta sain neulottua joka kolmannen kerran oikeaa, sillä se on nopeampaa tehdä kuin nurja ja näyttää nurjalta, kun sitä katsoo toiselta puolelta.

Villapaidan teossa pätee sama kuin musiikissa: toisten tekemää ei ole niin kiva tehdä kuin itse ideoitua. Lavalla ei haittaa pieni pieleen meno, jos biisi on hyvä ja vieläpä itse tehty. Villapaidassakaan eivät pienet virheet haittaa, jos voi olla ylpeä itse keksitystä mallista. Tästä paidasta ei kyllä vielä tiedä, mitä siitä loppujen lopuksi tulee... Ennen sovittamista ei voi tietää, miten se venyy laskeutuu päällä. Virheitä ei kyllä pahemmin ole, mutta käsiala näyttää olleen vähän tiukkaa, ja siitä syystä paita on vähän kurttuinen. Asia kuitenkin korjaantunee, kunhan silitän paidan kostean kankaan läpi sen valmistuttua.

Villapaitoja olisi hyvä olla, jos vielä tulee tämännäköisiä lukemia:

No, tuskin tulee. Tuo sisälämpötila 1,7 °C oli reissulta paluuni jälkeen, kun olin jo jonkun aikaa lämmittänyt taloa. Nyt täällä on 15 °C sisällä, hyvin tarkenee. Huomatkaa tarkkaan mietitty sisustus - lämpömittari kätevästi ruuvilaatikon päällä, ei yhtään koskaan kenenkään tiellä.

Sellaista. Ei muuta kuin takaisin tehtävälistan hommien pariin!