(Oikeastaan jo enemmän, mutta määrittelykysymys tämä. Kohta 7 kk pois muutosta siis.)
Mitäs sitä syvempiä analyysejä. Jotkut kymmenvuotisbileet varmaan vois järjestää, vaikkei kymmentä vuotta täyteen saatukaan, vaan 9,25-9,33 tulkintatavasta riippuen. Ehdotin jo pukukoodiksi mustia vaatteita ja tarjoiluksi S-kirjaimen muotoisia ns. hautajaiskeksejä. Huumorilleni ei erityisemmin lämmetty, mutta toimi sentään keskustelunaloituksena! :)
Hermo meinaa edelleen mennä muihin ihmisiin, niin dramaattisiin. Sokerisia ”vain ystäviä” -ilmauksia kieltäydyn käyttämästä, suosin faktaperusteisempaa muotoa ”kiinteistöyhtymä”. Vai olisiko ”vain kiinteistöyhtymä” muille kelpaavampi muoto. Taikka hieman lempeämpi ”vain osakkaita”.
Kyllä, nyt tykästyin tuohon oikein urakalla! (Siis ilmaisuun, en tuohon toiseen kiinteistöyhtymän osakkaaseen, siihen tykästyin jo aiemmin, joskus kun ei ollut vielä ’vain ystävä’ eikä ’vain yhtymän osakas’.) ”Olemme ’vain kiinteistöyhtymän osakkaita’!” Kuinka ihanan kiinteistöä vähättelevää!
Silti jotenkin öklöttää tämä kaikki luokittelun määrä. Olen miettinyt kerran jos toisenkin, kannattiko koskaan tunnustautua toistensa tyttö- ja poikaystäviksi tai avopuolisoiksi, kun termitönnä on sen verran hankalaa tehdä oloaan ja asemaansa ymmärretyiksi.
Oltaisiin vaikka oltu salarakkaita. Salaystäviä. Salakiinteistöyhtymä. Salapuoliso. Piilopirtissä salainen puutarha. Oltaisiin päästy sanomaan että erosimme, mutta meillä on edelleen piilopirtti ja salainen puutarha!
Ollaan oltu kuin metrossa joka näytti ulos junalta. Hetki pinnalla, sitten painuttiin maan alle. Ei tietääkseni ikinä väitetty että oltaisiin mikään muunlaisen junan kyydissä, niin vaan ympäristön ihmiset ajattelivat että jatkamme sillä radalla joka maan päällä näkyy. Tarvitseeko sitä nyt miettiä päänsä puhki että kuka jää ja millä asemalla siellä maan alla katseilta piilossa. Kai ne mahdolliset uudet kyydissäolijatkin selviää arvon yleisölle, jos metro taas nousee pintaan. Tai sitten ei selviä, mutta onko sillä niin väliä. Kunhan koitan ymmärtää kun tuntuu niin typerältä kun en tajua ihmisten ajatusmaailmaa.
Toisaalta taas termit ovat käsittämistä, ajattelua ja puhumista varten. Minun on vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaa jotenkin erityisesti analysoida minun asioitani niin että tarvitsisi olla mitään termiä minulle ja hänelle. Miksi ex-avokki on yhtäkkiä enemmän leimaava ja merkityksellisempi termi kuin muut roolit? Niitäkin kuitenkin riittää, kiinteistöyhtymän lisäksi muitakin, niin vakavia kuin rentoja.
Tarkemmin ajatellen tämä koko avautuminen taitaa olla kritiikkiä ihan kaikkia termejä kohtaan. Vai miksi muuten sana ”ystävä” on sellainen, että sitä vastustan. Erityisesti ”vain” ystävä. Kuulostaa masentavalta suorastaan!
Unohtui, että on meille omia brangelinatyyppisiä lempinimiäkin joku aikanaan kehitellyt. Vois vaan sanoa jatkavansa erillään mutta edelleen Brangelinana.
Eipä tässä varmaan mitään oikeaa ongelmaa ole, kunhan tuttavat tottuvat ettei nyt muuttunut kauheasti mikään erityisen olennainen asia. Toki seurustelu oli olennaista, mutta eihän seurustelun tuttavien näkökulmasta olennaista pitäisi olla, sehän on kahdenkeskinen asia, ainakin meillä.
Loppukevennyksenä kunniamaininta erinomaisesta ex-avokkiudesta entiselle naapurilleni, joka hengailee sujuvasti 25 vuoden takaisen exänsä ja tämän 14-vuotiaan jälkikasvun kanssa. (Juuri taas tapasimme naapurin koiran muistotilaisuudessa. Ja tämä on muuten sitten eri koira kuin se joka on rakastunut exääni, olenkohan joskus maininnut... Eikun ”osakaspuolisooni”, ei kun mikä se sana olikaan mitä piti käyttää...) Enkä muista koskaan kuulleeni heidän olevan ”vain ystäviä”, rehellisesti ja reilusti edelleen käytössä sana ex-poikaystävä eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Sori jos tipuitte kärryiltä, kuitenkin aamuviiden/kuuden kieppeillä kirjoitettua tekstiä.
Terveisin,
Uneton Opiskelija-asunnossa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste omakotitalo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste omakotitalo. Näytä kaikki tekstit
torstai 24. tammikuuta 2019
lauantai 28. heinäkuuta 2018
Ero
Terve!
Ei ole oikein runosuoni kukkinut, ja kiirettäkin on pitänyt!
Päällimmäisenä kuulumisena mielessä on ero, joka meille koitti yli 9 vuoden seurustelun jälkeen, josta 8 avokkeina.
Yksityiselämää ei ole reilua avata julkisessa blogissa sen tarkemmin. Lyhyen kuvauksen kai kuitenkin olen velkaa. Tämä on lopullista emmekä me ole keikahtamassa vahingossa takaisin. Välit ovat niin hyvät, että tuttavapiirikin oikein hämmästelee! Ihmettelyä on myös riittänyt, mutta niinhän se aina on, että asianosaiset itse tuntevat tilanteensa, itsensä ja toisensa parhaiten. Ihmisten kohteliaisuudesta olen yllättynyt. Hyvin hienotunteisesti tieto yleensä otetaan vastaan.
Talo
Koska kuitenkin kysytte! En ymmärrä, mikä siinä ihmisiä niin kiehtoo, mitä talolle tapahtuu. Itsehän vaan meen ja teen ja kyllä ne asiat siitä suttaantuu. Paremmin on aina suttaantuneet kuin tarkalla suunitelmalla.
Tällä hetkellä avokki asuu entisessä yhteisessä kodissamme, mökissä hehtaarin maaläntillä. Lunastushinnaksi on sovittu alkuperäinen ostohinta remontteja, arvonnousua ja inflaatiota huomioimatta. Eli hyvin selkeää. Kumpikaan ei suhtaudu paikkaan sellaisella tunteella, että kiistaa syntyisi. Ken haluaa lunastaa, maksaa 32500 € ja sillä sipuli. Voin lunastaa, voin myydä. Kaikki käy. Suunnitelmia on molempien tilanteiden varalle.
Muiden ihmisten mielestä tuntuu kummalliselta ja sopimattomalta omistaa yhdessä eksänsä kanssa mökkerö sulassa sovussa. Heille ei tunnu aukeavan, että tilanteen mukaan on menty tähänkin asti. Ilman juoksevaa vettä, koska ei ole mitään mihin sitä olisi tarvittu (esim. jälkikasvun perseen pesu). Saahan liittymän myöhemminkin hankittua, eikö? Sama tässä.
Eikä oikein sovi adhd-luonteelle tehdä asioita silloin kun oikeasti ei ole "nyt". Miksi käyttäisin elinaikaani tuohon, kun asian voi vaan antaa olla?
Uutta kämppää en ole ostamassa kuitenkaan niin sama lyhennellä tuota itselleen. Toki vuokrakaluston laajentaminen samalla rahalla olisi tuottavampaa.
Suunnitelmani tällä hetkellä on:
1) Pyytää laina-ajan pidennystä 25 vuoteen, josta aiemmin sain tarjouksen 123,90 €, stressitestattu kk-erä alle satasen enemmän. Nykyinen erä on 306,08 € ja aikaa noin 9,5 vuotta. -> Jää enemmän rahaa sijoittaa vuokrakalustoon.
2) Saada opiskelija-asunto ja siihen asumistuki.
3a) Jatkaa yhteisomistusta, avokki asunee mökissä toistaiseksi kulujen kustantamista vastaan. Minulle ei ole väliä kuinka monta vuotta.
b) Hankkia vuokralainen hippisukulaisten ja -tuttujen joukosta, mikäli avokki muuttaa (tämä nimenomainen talo voi olla myös kylmillään mikäli avokki vie kylmälle herkän irtaimiston turvaan).
c) Ostaa lisää vuokrakalustoa, mikäli avokki lunastaisi paikan.
Niin joo ja on meillä remppa kesken, mutta sekin etenee vähän tällä samalla asenteella, että en niin välitä, kunhan valmistuu joskus. Eli muutaman alahirren vaihto ja lattian sekä eristeiden uusiminen yhteen huoneeseen.
Muu
Kaikki se muu, mistä kukaan ei koskaan kysy. Mikä määrä tietotaitoa meillä päätyykään erilleen! Mikä määrä opetusta, apua ja neuvontaa! Mikä määrä erilaista työvälineistöä! Joka tietää soittotuntien hinnat, ymmärtää kyllä tämän. Kenellä on ikinä olleet kaikki keittiön veitset aina terässä, kaikki toisen verstaan työkalut aina myös omassa käytössä, kaikki toisen soittimet! Puolin ja toisin. Jännää on, että me kuitenkin molemmat ollaan useinkin oltu sitä mieltä, että elämä ilman toista osapuolta olisi edullisempaa, kun saa pihistellä juuri siinä omassa pihistelyn kohteessaan eikä tarvitse yhteishengen nimissä laittaa ropoakaan siihen, missä toinen ei pihistele.
Lopuksi
Mutta juu, eipä tämä oikeastaan tunnu elämänmuutokselta. Tällä hetkellä asustelen vanhemmillani, missä olen muutenkin paljon hengaillut. Mun tavarat mahtuu yhteen huoneeseen, ja opiskelija-asuntoahan olin jo viime syksynäkin hakemassa.
Kummempia ei ole tarvinnut miettiä, kun asiat ja tilanne on samalla tavoin selviä molemmille. Erossa ollaan oltu ehkä kuukauden päivät, joten voihan tässä vielä jotain myräkkää ilmetä, mutta mitään kummempia pilviä ei kyllä taivaalla näy. Kitkaa aiheutti ainoastaan eron aikataulu, tässä kun on kaikenlaisia käytännön asioita kesken, joita on vähän erikoista hoitaa loppuun erotilanteessa kuten remontti. Mutta tilanne ei kestänyt kauaa ja ratkesi lopulta eroamiseen heti eikä myöhemmin, myös asumisen osalta.
Näin, siinä yksipuolinen kertomus subjektiivisesta näkökulmastani. Katsotaanpa, milloin seuraavan kerran tulee asiaa!
Ei ole oikein runosuoni kukkinut, ja kiirettäkin on pitänyt!
Päällimmäisenä kuulumisena mielessä on ero, joka meille koitti yli 9 vuoden seurustelun jälkeen, josta 8 avokkeina.
Yksityiselämää ei ole reilua avata julkisessa blogissa sen tarkemmin. Lyhyen kuvauksen kai kuitenkin olen velkaa. Tämä on lopullista emmekä me ole keikahtamassa vahingossa takaisin. Välit ovat niin hyvät, että tuttavapiirikin oikein hämmästelee! Ihmettelyä on myös riittänyt, mutta niinhän se aina on, että asianosaiset itse tuntevat tilanteensa, itsensä ja toisensa parhaiten. Ihmisten kohteliaisuudesta olen yllättynyt. Hyvin hienotunteisesti tieto yleensä otetaan vastaan.
Talo
Koska kuitenkin kysytte! En ymmärrä, mikä siinä ihmisiä niin kiehtoo, mitä talolle tapahtuu. Itsehän vaan meen ja teen ja kyllä ne asiat siitä suttaantuu. Paremmin on aina suttaantuneet kuin tarkalla suunitelmalla.
Tällä hetkellä avokki asuu entisessä yhteisessä kodissamme, mökissä hehtaarin maaläntillä. Lunastushinnaksi on sovittu alkuperäinen ostohinta remontteja, arvonnousua ja inflaatiota huomioimatta. Eli hyvin selkeää. Kumpikaan ei suhtaudu paikkaan sellaisella tunteella, että kiistaa syntyisi. Ken haluaa lunastaa, maksaa 32500 € ja sillä sipuli. Voin lunastaa, voin myydä. Kaikki käy. Suunnitelmia on molempien tilanteiden varalle.
Muiden ihmisten mielestä tuntuu kummalliselta ja sopimattomalta omistaa yhdessä eksänsä kanssa mökkerö sulassa sovussa. Heille ei tunnu aukeavan, että tilanteen mukaan on menty tähänkin asti. Ilman juoksevaa vettä, koska ei ole mitään mihin sitä olisi tarvittu (esim. jälkikasvun perseen pesu). Saahan liittymän myöhemminkin hankittua, eikö? Sama tässä.
Eikä oikein sovi adhd-luonteelle tehdä asioita silloin kun oikeasti ei ole "nyt". Miksi käyttäisin elinaikaani tuohon, kun asian voi vaan antaa olla?
Uutta kämppää en ole ostamassa kuitenkaan niin sama lyhennellä tuota itselleen. Toki vuokrakaluston laajentaminen samalla rahalla olisi tuottavampaa.
Suunnitelmani tällä hetkellä on:
1) Pyytää laina-ajan pidennystä 25 vuoteen, josta aiemmin sain tarjouksen 123,90 €, stressitestattu kk-erä alle satasen enemmän. Nykyinen erä on 306,08 € ja aikaa noin 9,5 vuotta. -> Jää enemmän rahaa sijoittaa vuokrakalustoon.
2) Saada opiskelija-asunto ja siihen asumistuki.
3a) Jatkaa yhteisomistusta, avokki asunee mökissä toistaiseksi kulujen kustantamista vastaan. Minulle ei ole väliä kuinka monta vuotta.
b) Hankkia vuokralainen hippisukulaisten ja -tuttujen joukosta, mikäli avokki muuttaa (tämä nimenomainen talo voi olla myös kylmillään mikäli avokki vie kylmälle herkän irtaimiston turvaan).
c) Ostaa lisää vuokrakalustoa, mikäli avokki lunastaisi paikan.
Niin joo ja on meillä remppa kesken, mutta sekin etenee vähän tällä samalla asenteella, että en niin välitä, kunhan valmistuu joskus. Eli muutaman alahirren vaihto ja lattian sekä eristeiden uusiminen yhteen huoneeseen.
Muu
Kaikki se muu, mistä kukaan ei koskaan kysy. Mikä määrä tietotaitoa meillä päätyykään erilleen! Mikä määrä opetusta, apua ja neuvontaa! Mikä määrä erilaista työvälineistöä! Joka tietää soittotuntien hinnat, ymmärtää kyllä tämän. Kenellä on ikinä olleet kaikki keittiön veitset aina terässä, kaikki toisen verstaan työkalut aina myös omassa käytössä, kaikki toisen soittimet! Puolin ja toisin. Jännää on, että me kuitenkin molemmat ollaan useinkin oltu sitä mieltä, että elämä ilman toista osapuolta olisi edullisempaa, kun saa pihistellä juuri siinä omassa pihistelyn kohteessaan eikä tarvitse yhteishengen nimissä laittaa ropoakaan siihen, missä toinen ei pihistele.
Lopuksi
Mutta juu, eipä tämä oikeastaan tunnu elämänmuutokselta. Tällä hetkellä asustelen vanhemmillani, missä olen muutenkin paljon hengaillut. Mun tavarat mahtuu yhteen huoneeseen, ja opiskelija-asuntoahan olin jo viime syksynäkin hakemassa.
Kummempia ei ole tarvinnut miettiä, kun asiat ja tilanne on samalla tavoin selviä molemmille. Erossa ollaan oltu ehkä kuukauden päivät, joten voihan tässä vielä jotain myräkkää ilmetä, mutta mitään kummempia pilviä ei kyllä taivaalla näy. Kitkaa aiheutti ainoastaan eron aikataulu, tässä kun on kaikenlaisia käytännön asioita kesken, joita on vähän erikoista hoitaa loppuun erotilanteessa kuten remontti. Mutta tilanne ei kestänyt kauaa ja ratkesi lopulta eroamiseen heti eikä myöhemmin, myös asumisen osalta.
Näin, siinä yksipuolinen kertomus subjektiivisesta näkökulmastani. Katsotaanpa, milloin seuraavan kerran tulee asiaa!
lauantai 8. heinäkuuta 2017
Sähkölaskun ihmettelyä
Sähkölasku kolahti laatikkoon ja avasin sen heti käsiini saatuani. Taulukko-ohjelman laskemassa budjetissani on ollut arvauksia, sähkölaskun suuruus esimerkiksi.
Laskusta saatiinkin pieni visa aikaan. Arvuuttelin avokilta, paljonko kulutus on ollut, kolmelta kuukaudelta siis. Asutaan samaan mökkityyliin kuin edellisessäkin kämpässä, joten hän arveli edellisen omakotitalon lukemien pohjalta 600-800 kWh.
Vaan väärinpä meni! Huhti-kesäkuun kulutus oli 223,23 kWh, kulutuksen ja siirron hinta yhteensä 68 €. Budjetti-excel sai nyt tarkemman lukeman, jonka kirjoitin lokakuulle.
Tavallisiin asioihin menee sähköä niin kuin muillakin:
- Pienlaitteita on koko ajan seinässä. Netissä ollaan paljon, joten molempien läppärit ovat päällä usein. Ja seinässä, sillä kummassakaan ei ole akkua... Budjetissa kyllä lukee akkujen hankinta.
- Kännyköistä jaetaan nettiä läppäreille, joten jomman kumman kännykkä on melkein aina latauksessa. Jos ei jaeta nettiä, niin ollaan kännykällä netissä.
- Jääkaappi löytyy, pieni pakastin samassa laitteessa.
- Pakastin löytyy. Korkeaa mallia, jossa on ovi.
- Sähköhellaa ja -uunia käytetään, ainakin näin kevät- ja kesäkausina. Hella on kylläkin vanha. Kaiken kukkuraksi se on ihan vaan töpselillä pistorasiassa eli ei sillä ihan mitä tahansa kokkauksia saa paistettua...
- Avokin sähkökitaran vahvistin on välillä päällä.
- Pöytäkone on välillä päällä.
- Avokin porat ynnä muut työkalut surisevat verstaalla toisinaan.
- Auto on talvisin lämmityksessä, mikä ei tietyti tässä kevätkesän laskussa näy.
- Joskus, kun ollaan poissa kotoa, saatetaan laittaa yksi patteri päälle, sekin talvisin.
Millä "hinnalla" tuo säästö sitten tulee?
- Arkkupakastinta ei enää ole, mahtuu vain yksi pakastimellinen marjoja talven varalle.
- Vedenkeitin jäi edelliseen kotiin.
- Mikroaaltouunia ei ole ollut vuosiin.
- Pyykkikonetta ei ole toistaiseksi ollut, sen sijaan ollaan vietetty aurinkoisina päivinä letkeää parisuhdeaikaa pyykkipadan ääressä nuotiolla. Nykyään mun lemppari kotihommista!
- Puusauna. Puuhella, leivinuuni. Jonkin verran polttopuiden tekemistä siis. Onneksi tonttia on 1,3 ha, ja jostain naapureilta saa aina välillä edullista pintalautaa tms., toisten roskat on toisten aarteita. Remontoidaan tänä kesänä, jotta nurkat ja lattia eivät vuotaisi ihan niin pahasti, ja pääsisi vähemmällä lämmityksellä.
- Tiskikone puuttuu, meinasin unohtaa mainita... Käsitiskiä vuodesta 2006 niin eipä tuita muistanut edes ajatella!
Jaa-a, enpä tiedä selittääkö yksi pakastin, yksi vedenkeitin ja pyykkikoneen puute eroa edellisen asunnon kulutukseen. Mitään muuta ei vaan selitykseksi keksitty. Eikä meillä kovin paljon pyykkiä koskaan ole syntynyt kahden hengen taloudessa, niin että sillä tilannetta selittäisi.
Niin, listasta unohtui vielä valaistus. Entisessä talossa tuli useammin käytettyä pihavaloa, mutta muuten en valaistuksestakaan keksi paljoa eroa. Nykyisessä kodissa on lähinnä loisteputkilamppuja (valitettavasti), entisessä kodissa oli toisenlaisiakin.
Tässäkin asiassa todettava, ettei säästöä varta vasten kannata lähteä toteuttamaan. Mutta mikäs siinä, että säästö tulee harrastusten ja arvojensa mukaisen elämisen sivutuotteena.
Ja kyllä, meillä on usein tiskivuori ja pyykkivuori, pula puhtaista vaatteista haittasi viime talvena välillä jopa yliopistolle menoa. Kenenkään on turha ilkkua, sillä ei me tässä mitään kenellekään yritetä todistaa. Mikään ei estä muuttamasta elintapaansa myöhemmin. Antakaa lasten leikkiä! ;)
Laskusta saatiinkin pieni visa aikaan. Arvuuttelin avokilta, paljonko kulutus on ollut, kolmelta kuukaudelta siis. Asutaan samaan mökkityyliin kuin edellisessäkin kämpässä, joten hän arveli edellisen omakotitalon lukemien pohjalta 600-800 kWh.
Vaan väärinpä meni! Huhti-kesäkuun kulutus oli 223,23 kWh, kulutuksen ja siirron hinta yhteensä 68 €. Budjetti-excel sai nyt tarkemman lukeman, jonka kirjoitin lokakuulle.
Tavallisiin asioihin menee sähköä niin kuin muillakin:
- Pienlaitteita on koko ajan seinässä. Netissä ollaan paljon, joten molempien läppärit ovat päällä usein. Ja seinässä, sillä kummassakaan ei ole akkua... Budjetissa kyllä lukee akkujen hankinta.
- Kännyköistä jaetaan nettiä läppäreille, joten jomman kumman kännykkä on melkein aina latauksessa. Jos ei jaeta nettiä, niin ollaan kännykällä netissä.
- Jääkaappi löytyy, pieni pakastin samassa laitteessa.
- Pakastin löytyy. Korkeaa mallia, jossa on ovi.
- Sähköhellaa ja -uunia käytetään, ainakin näin kevät- ja kesäkausina. Hella on kylläkin vanha. Kaiken kukkuraksi se on ihan vaan töpselillä pistorasiassa eli ei sillä ihan mitä tahansa kokkauksia saa paistettua...
- Avokin sähkökitaran vahvistin on välillä päällä.
- Pöytäkone on välillä päällä.
- Avokin porat ynnä muut työkalut surisevat verstaalla toisinaan.
- Auto on talvisin lämmityksessä, mikä ei tietyti tässä kevätkesän laskussa näy.
- Joskus, kun ollaan poissa kotoa, saatetaan laittaa yksi patteri päälle, sekin talvisin.
Millä "hinnalla" tuo säästö sitten tulee?
- Arkkupakastinta ei enää ole, mahtuu vain yksi pakastimellinen marjoja talven varalle.
- Vedenkeitin jäi edelliseen kotiin.
- Mikroaaltouunia ei ole ollut vuosiin.
- Pyykkikonetta ei ole toistaiseksi ollut, sen sijaan ollaan vietetty aurinkoisina päivinä letkeää parisuhdeaikaa pyykkipadan ääressä nuotiolla. Nykyään mun lemppari kotihommista!
- Puusauna. Puuhella, leivinuuni. Jonkin verran polttopuiden tekemistä siis. Onneksi tonttia on 1,3 ha, ja jostain naapureilta saa aina välillä edullista pintalautaa tms., toisten roskat on toisten aarteita. Remontoidaan tänä kesänä, jotta nurkat ja lattia eivät vuotaisi ihan niin pahasti, ja pääsisi vähemmällä lämmityksellä.
- Tiskikone puuttuu, meinasin unohtaa mainita... Käsitiskiä vuodesta 2006 niin eipä tuita muistanut edes ajatella!
Jaa-a, enpä tiedä selittääkö yksi pakastin, yksi vedenkeitin ja pyykkikoneen puute eroa edellisen asunnon kulutukseen. Mitään muuta ei vaan selitykseksi keksitty. Eikä meillä kovin paljon pyykkiä koskaan ole syntynyt kahden hengen taloudessa, niin että sillä tilannetta selittäisi.
Niin, listasta unohtui vielä valaistus. Entisessä talossa tuli useammin käytettyä pihavaloa, mutta muuten en valaistuksestakaan keksi paljoa eroa. Nykyisessä kodissa on lähinnä loisteputkilamppuja (valitettavasti), entisessä kodissa oli toisenlaisiakin.
Tässäkin asiassa todettava, ettei säästöä varta vasten kannata lähteä toteuttamaan. Mutta mikäs siinä, että säästö tulee harrastusten ja arvojensa mukaisen elämisen sivutuotteena.
Ja kyllä, meillä on usein tiskivuori ja pyykkivuori, pula puhtaista vaatteista haittasi viime talvena välillä jopa yliopistolle menoa. Kenenkään on turha ilkkua, sillä ei me tässä mitään kenellekään yritetä todistaa. Mikään ei estä muuttamasta elintapaansa myöhemmin. Antakaa lasten leikkiä! ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)