Färsaari-villapaita

Käsityökuulumisia!

Alkukesästä sain valmiiksi villapaidan, jonka malli muistuttaa eräästä rikossarjasta tuttua ns. Sarah Lund -villapaitaa.

Valmis villapaita pihanurmella. Väri on tässä kuvassa todellisuutta vaaleampi. Kuva on otettu ex tempore kesken muiden hommien, siitä työhanskat...

Mallin matkin vuosi sitten Färsaarilta ostamastani valkoisesta villapaidasta. Se paita puolestaan taisi olla kopio alkuperäisestä TV:stä tutusta villapaidasta, muotitalon valmistamasta. No, ainakin kuvio on perinteinen... Ostaessani en tiennyt, miksi kaikilla paikallisilla oli päällään tällainen, luulin vain perinteiseksi. Pikkuveljeni tiesi kertoa, että on oikein kunnon muotipaita tämä. Suurimmat erot on, että muotipaidan hihoissa olisi vielä neljännetkin kuvioraidat, ja silmukat löysempiä.

Kauluksen tein avarammaksi kuin alkuperäisessä mallissa. Hihat ja helma ovat lyhyemmät kuin aioin. Raglan-hihojen saumat ovat käytössä venyneet, silmukat näyttävät tosi löysiltä nykyään.

Hihansuut ovat joustinneuletta. En pidä tuollaisesta löysästä lookista (ohut lanka, paksut puikot), mutta kelvatkoon, turhantarkkuuden ajat ovat vissiinkin takana päin. Färsaarelaisten paidat olivat kuvioiltaan löysempiä, todella isoilla puikoilla tehtyjä lankaan verrattuna.

No, saanpa löysillä kohdilla paitaan edes vähän aitoa muotipaitahenkeä. Muuten muotipaidat kyllä olivat tiukkoja, lankaa ei tosiaan oltu törsätty...

Löytyihän meiltä peilikin, nimittäin pihasaunan pukuhuoneesta! Sen avulla harjoittelin selfie-taitoja. Tästä on hyvä nousta.

Färsaarelaisesta mallista huolimatta näytän ilmeisesti kuitenkin enemmän irlantilaiselta, mitä vaikutelmaa tämä paita ei kuulemma ainakaan vähennä. No, näissä kuvissa ei paljoa tukkaa näy, saati sen punaista väriä.

Lanka on suomalaista lähituottajan lankaa. Ostin sitä entisen kotikaupungin torilta ja tuottajan nimi on muistissa jossain hyvässä tallessa. Enpä muista nyt yhtään edes, oliko tämä peräti vain 2-säikeistä lankaa, paitakaan kun ei nyt ole tässä... no, ohutta kuitenkin.

Lanka, toisin kuin alkuperäisessä vaaleassa paidassa, on pehmeää eikä kutita, vaikka on täyttä villaa. Yllä olevissa kuvissa alla on vain hellepaita, ihan hyvin pystyy hihattoman topin päällä pitämään.

Värjäämätöntäkin lanka on, villa on siis vaaleanruskeasta lampaasta ja toinen vyyhti tummanruskean lampaan villaa.

Lankoja kului arviolta 15-20 € arvosta, työtunteja taas lukemattomia. Ei näitä hullukaan myyntiin tehtaile. Vaikka paidan valmistuttua kyllä mietin, koittasko vaikka 150-250 €:lla myydä jollekin tutulle. Hulluja haaveita, torppasin ne heti.

On muuten ensimmäinen villapaita, jonka saan täysin valmiiksi asti yhdeksään vuoteen! Hyvä, minä! Tämä oli myös nopea, taisi valmistua puoleen vuoteen eli vain muutaman kuukauden tauko aloituksen ja loppukirin välillä.

Loppuun vielä kuva talostamme, ältä päivältä sekin. Vuorokausi kyllä jo vaihtui, mutta kuitenkin...

Tällaisessa mökkerössä sitä asustellaan!

P.S. Jos haluat lukea pelkkiä käsityöjuttuja, lue vain käsityö-tunnisteella merkatut jutut. Voi kylläkin olla, että niitä tulee aika harvakseltaan...

Pitsinen tuubihuivi eli villapaita nro 0

Tämä postaus on omistettu syvästi inhoamalleni vaatekappaleiden ulkokuvaukselle, joka muiden blogeissa nähtynä aiheuttaa minussa hätää ja kärsimystä enkä voi sen tarkoitusta mitenkään ymmärtää.

Kuvaus on toteutettu kävelemällä ovesta ulos, heittelemällä kuvauskohdetta johonkin tonne päin yläviistoon missä vois näyttää kivalta ja ottamalla sen jälkeen äkkiä kuva ennen kuin se tippuu. Jos se on jo tippunut esimerkiksi kuusta alas niin otetaan sitten kuva siitä, mihin se jäi.

Viisi tai kuusi vuotta sitten sain avomieheltäni syntymäpäivälahjaksi liukuvärjättyä akryylilankaa, jonka valinnassa hänen äitinsä oli puhelimitse neuvonut. Ehkä oli osallistunutkin lahjaan, sitä en enää tarkemmin muista. Lankojen määrä oli laskettu riittämään villapaitaan tai vaikkapa pitkään tunikaan, sillä olin valitellut vaatetilannettani ja erityisesti sitä, että kaikki paidat ovat liian lyhyitä. Oletettavasti olin myös puhunut villapaitojen kutomisesta. Muistaakseni poikaystäväni kysyi, mitä haluaisin lahjaksi, kerroin kolme vaihtoehtoa, joista kaikki olisivat hyviä, mutta sain ne kaikki. Lanka oli yksi näistä. Muut lahjat ovat jo painuneet unholaan, olisinkohan toivonut kirjastonkirjaa ja saanut vironkielisen Hercule Poirotin, jota ehdin lukea puoliväliin ennen kuin se piti palauttaa. Kolmas lahja varmaankin oli suklaata, sillä mitä muuta muka olisin ikinä voinut lankojen ja kirjastonkirjan lisäksi keksiä toivoa?

Etsi villapaita, ei, kun kaulahuivi. Taustalla järvi. Eikö muuten olekin miellyttävän luonnonmukaista tuo akryyli?

 
Tämä oli aikaa ennen kuin aloin karttaa muovisia lankoja ja erityisesti akryylistä tehtyjä vaatteita. En myöskään ollut toitottanut kovaan ääneen, ettei liukuvärjätyillä lankoilla saa haluamaani lopputulosta aikaan, ja että ne rajoittavat luovaa vapautta. Muutenkin yhtä huijausta! Viattomat tietämättömät kehuvat värivalintoja ja raidoitusta eivätkä ymmärrä, että se kaikki tuli valmiina tehdasasetuksilla.

 

Tämä ihan vain muistutuksena siitä, mitä minun oikeasti pitäisi juuri nyt olla tekemässä. Myönnetään: tässä villapaitaa kaulahuivia on hieman siirretty heiton jälkeisestä asemasta, sillä ensin se oli vasemmalla eikä asetelma ollut visuaalisesti miellyttävä ja esteettisesti tasapainoinen.

Designissani kritiikkiä aiheutti valitsemani ja itse keksimäni pitsikuvio (josta minulla ei ole mitään muistiinpanoja paperilla, joten turha kysyä, miten kuviota tein). Avomieheni ymmärrys ei riittänyt siihen, miksi lämpimäksi tarkoitettuun villapaitaan laitetaan jo valmiiksi reikiä ennen kuin se on koita nähnytkään. Totta puhuen oma ymmärryksenikään ei riitä tuohon enää - olin varmaan ennen fiksumpi.

Kesäisin kalanperkaukseen käytetty pöytä käy talvisin vallan hyvin muotikuvaukseen.

Kuten yllä näkyy tein pyöröpuikoilla ympyrää ja ilmeisesti ole kaventanut jossain vaiheessa. Tarkoituksenani oli tehdä pitkä tunika, ja tuo kavennuskohta oli lanteilla, olisin kaventanut vyötäröä kohti. Noilla main muistaakseni iski epätoivo, koska tämän tekeminen oli hidasta. Halusin työn pois puikoilta sovitusta varten. Sovituksen lopputulemana päättelin tehneeni hyvin paljon turhaa työtä, sillä ympärysmitasta olisi voinut helposti vähentää kolmanneksen ja se olisi silti ollut löysä. Joku fiksumpi kuin mitä minä olin viisi vuotta sitten - vaikka olinkin silloin aika fiksu, ainakin fiksumpi kuin nyt - olisi varmaan tarkistanut leveyden jo kauan ennen vyötäröä.

Tässä lähikuva mielipiteitä jakaneesta valmiiksi reikiintyneestä tekstuurista.

Työ ei päässyt koskaan takaisin puikoille. Luovutin ja päätin alkaa käyttää sitä tilapäisesti tuubihuivina, sillä se ylettyy juuri sopivasti kaksi kertaa kaulan ympärille ja jää vielä mukavan muhkeasti. Villapaita nro 0 tämä on siksi, että se on nollantena tehtävälistalla, tai siis ei ole sillä ollenkaan. Kerran kaulaliina, aina kaulaliina, ja parempi onnistunut huivi kuin epäonnistunut paita.

Yhtään vaatekappaletta ei vahingoitettu, hyljätty tai unohdettu luontoon tämän kuvaussession aikana. Kaikki takertunut lumi kuivattiin huolella pois sisätiloissa. Tuotantotiimi vakuuttaa, että lojuilu yksin ulkona ilman valvontaa tai edes valvonnan alaisena ei kuulu millään muotoa tämän villapaidan tuubihuivin elämään.

Kirjovirkkaus ja Korsnäs-pipo tupsuttomana

Sarjassamme lahjaksi saadut langat:

Sain äidiltäni kaksi vuotta sitten joululahjaksi neljä kerää ohutta norjalaista villalankaa sekä ruotsinkielisen ohjeen Korsnäs-pipon tekemiseen. Äitini ujuttaa lahjoihinsa mukaan sivistävää kulttuuria ja tönäisyjä sellaisten asioiden suuntaan, mihin minun ja kaikkien muidenkin suomalaisten hänen mielestään pitäisi tutustua yleissivistyksen nimissä. Tällä kertaa hän onnistui, ja rupesinkin heti lahjan saatuani puuhiin. Pipoja valmistui nopealla tahdilla kaksi.

Ruotsinkielinen ohje tuotti päänvaivaa, sillä osaan neulonta- ja virkkaussanastoa hädin tuskin suomeksikaan. Olen kuitenkin hyvä arvaamaan, ja hyvä tuli. Aina pitää kuitenkin vähän kapinoida: jätin tupsun pois. Näin jälkikäteen ajateltuna tupsullisen pipon käyttäminen ei kuulostakaan enää kamalalta ja tätimäiseltä, joten pipo saattaa saada tupsunsa jonain päivänä. Ohjetta en jaa, sillä se rahalla ostettu. Ei olisi laillista jakaa.

Langat riittivät kahteen pipoon. Jos olisin tehnyt tupsun, olisi näistä langoista varmaankin saanut vain yhden pipon.

Kuvassa oikealla ensimmäisenä tehty pipo, vasemmalla jälkimmäisenä valmistunut.

 

Isompi pipo valuu jatkuvasti silmille ja roikkuu omituisesti takaraivolla - pitäisi olla rastat tilaa täyttämään. Noudatin ohjetta tarkasti, mutta kirjovirkatusta reunuksesta tuli tiukempi kuin muusta piposta, minkä tähden pipo on kurtulla. En myöskään pidä noista kahdesta valkoisesta nauhamaisesta kavennuskohdasta, jotka johtavat päälaelle. Voisi toimia, jos nuo väliin jääneet kavennuskohdat olisivat samanlaiset. Ehkä tulkitsin ohjetta väärin.

Pienempi pipo kiristää liikaa. Siinä on silmukoita yhden tanssivan tytön verran vähemmän.

Olen kuitenkin ylpeä lopputuloksesta! Mieltä lämmitti erityisesti, kun äitini juorusi isäni kehuneen pipoa. Toisaalta ei olisi pitänyt yllättyä, hänhän käyttää juuri tämän tyylisiä pipoja, oman äitinsä neulekoneella tekemiä, tupsullisia ja hillitymmän värisiä. Isäni on puna-vihersokea, joten en voi tietää, millaisena hän tämän näki.

Minulta hän kysyi tekemiseen kuluneesta ajasta, eikä meinannut millään uskoa, että suoriuduin piposta alle 30 tunnin. En muista tekoaikaa, mutta kyllä siihen 15 - 20 tuntia varmaankin hurahti. Kärsivällisyyteni ei meinannut riittää, ja hermoja todella koeteltiin.

Näitä kuvia varten pipoja ei todellakaan ole silitetty. En prässännyt näitä valmistumisen jälkeen.

Aloitin virkkauksesta edeten tyttöjen jaloista päätä kohti. Yksityiskohtaiset ohjeet kirjovirkkaukseen tämän linkin takana. Nostin silmukat alalaidasta, käänsin työn ja jatkoin neuloen päälakea kohti.

Näin kertoo kirjovirkkauksesta Villavirta-sivu: Kirjovirkkaaminen on virkkaamista kiinteillä silmukoilla ja vähintään kahdella erivärisellä langalla. Kuvion vaatimia värejä ko. kerroksella kuljetetaan koko ajan mukana. Muut värit virkataan kiinteiden silmukoiden sisään, jolloin työn taakse ei saa jäädä lankajuoksuja. Kirjovirkkaamiseen sopivat kaikki ohuet villalangat. Virkkuukoukuksi valitaan langan vaatima koko.

Tuohon taitoskohtaan kannattaa jollakin kikalla tehdä sellaista jälkeä, että pipon reuna kääntyisi helposti oikeaan asentoon. Neuloen sen osaisin tehdä, virkatessa seurasin vain ohjetta. Reuna meinaa kääntyä aina väärästä kohdasta ja sitä saa asetella pukemisen yhteydessä. Vai liekö syynä vain prässäämisen skippaus? Taittuvaa reunaa ei ole pakko tehdä, eli tyttöjen jalkojen juuresta jatkamisen sijaan voi alkaa kutoa suoraan tyttöjen päiden yläpuolelta pipon lakea kohti, kuten tämän linkin takana on tehty.

Tässä tanssivat tytöt lähikuvassa, eli jungfrudans-boordi:

Olen tykästynyt kirjovirkkaukseen, koska sitä ei kovin moni tee. Paljastan, että aloin jopa suunnitella omaa tuotetta, joka olisi tehty tällä Korsnäs-vaatteiden idealla. Värit vain olisivan maanläheisemmät, ja itse suunniteltu kuvio tietysti. Myös mallit voisivat olla nykyaikaisempia. Yllätys, yllätys, en saanut aikaan! Kilpailu oli ja meni enkä ideoinut yhtäkään tuotetta.

Pipon kirjovirkattu kuvio on alun perin Korsnäströjäna tunnetun paidan olka-, hiha- ja lantiokuviosta. Paita oli miesten juhlavaate. Morsian saattoi valmistaa paidan nuorelle miehelle, ja varakkaissa taloissa teetettiin rippikouluikäisille pojille paitoja. Kylätansseissa kilpailtiin, kenellä oli eniten tanssivia tyttöjä paidanhelmassa. Nuo Korsnäs-paidat ovat komean näköisiä! Haaveilen sellaisen tekemisestä. En kopioi tähän kuvaa, sillä toisen ottaman kuvan käyttäminen ilman kysyttyä ja saatua lupaa on laitonta. Hakukoneen antamia hienoja kuvia paidoista on tämän linkin takana, suosittelen todella lämpimästi vilkaisemaan!

Paitaa tehtiin perinteisesti kolmen naisen voimin, mistä on kuva tämän seuraavan linkin takana. Siellä myös vinkataan kirja, josta voi etsiä ohjeen: http://korsnas.hembygd.fi/suomeksi/korsnasin_villapaita/

Lähikuvia kuvioista ja muuta tietoa: http://www.avoinmuseo.fi/craftmuseum/kasityonurkka/korsnasin_paidat.php

Tänä viikonloppuna tuskin teen käsitöitä, mutta takataskussa on idea vielä ainakin yhteen käsityöaiheiseen kirjoitukseen. Hyvää viikonloppua! :)