perjantai 1. heinäkuuta 2016

Fysiikanopinnot edessä

Pääsin kouluun, se ois sitten syksyllä fysiikkaa!

Kerrassaan uskomatonta, että pääsin sisään todistuspisteillä, vaikka kirjotin fysiikasta huonon arvosanan eikä ensikertalaiskiintiö ollut puolellani. Ei vissiin ihan hakijoiden ykkössuosikki ollut tämä. Mihin on maailma menossa...

Odotan mielenkiinnolla todellisuuden kolahtamista. Tällä hetkellä kuvitelmani on, että voin lukea 12 h putkeen ja kävellä samoilla silmillä suoraan tentteihin. Kuvittelen voivani lintsata laskarit ja oppia silti. Kuvittelen voivani opiskella samaan aikaan sataa sivuainetta ja valmistua kaksi vuotta etuajassa. Lisäksi kuvittelen olevani parempi matemaattisissa aineissa kuin kanssani aloittavat juuri kirjoittaneet teinit yhteensä.

Kovin paljoa ei vissiin itsetuntemus ole noussut tässä kuluneen vuoden aikana. Realististen suunnitelmien tekemisessä on myös hiomista. Vaatimattomuudessakin olisi parantamisen varaa.

Haaveilen rahasta. Kuvittelen saavani aikuiskoulutustukea ja ties mitä ( =rikastuvani).

Toisekseen haaveilen toimivasta tuesta. Oon koittanu miettiä, mitä sanoisin koululle näistä mun erityistarpeista ja päädyin jotakuinkin tähän:
- pakottakaa mut tekemään tentti kahdesti ennen kurssin hyväksyttyä suoritusta
- älkää missään nimessä antako mun olla kuin yhdellä kurssilla kerrallaan
- kurssien ohjeellista järjestystä on noudatettava orjallisesti
- valehdelkaa mulle kaikki deadlinet todellista aikaisemmiksi (eihän akateemista varttiakaan kirjoteta aikatauluihin, kai)
- olkaa tiukkia älkääkä lepsuilko yhtään
- ei mitään lisäaikoja kokeisiin tms., ne vaan estää mun aivojen turbovaihdetta menemästä päälle ja mahdollistaa puuttuvan osaamisen paikkaamisen ja peittelyn pitkillä ja mutkikkailla päättelyketjuilla
- edellyttäkää jokaisesta aihepiiristä palautettavaksi muistiinpanot sarjakuvan, laulunsanojen tai hölmöjen muistisääntöjen muodossa
- kurssiin tulisi kuulua keskustelua kahden kesken kurssin pitäjän kanssa
- tentti voisi olla osittain suullinen, koska kynät ja muut sotkee mun ajattelua, enkä toisaalta voi peitellä osaamattomuutta niin hyvin jos ollaan naamatusten
- osallistumistani läksypiireihin yms. olisi seurattava tiukasti ja niitä olisi järjestettävä (kuitenkin sallien ajoittaisen lintsailun, ylimääräiset tauot jne.)
- jokaisen luennon jälkeen joku pakollinen tehtävänpalautus aiheesta, tai muistiinpanojen palautus (tästä olikin jo aiemmin...)
- multa ei saa kysyä luennoilla mitään, koska se sotkee mun ajatukset enkä pääse moneen minuuttiin takas kartalle
- byrokratiaan liittyvät asiat olisi hyvä tehdä yhdessä jonkun kanssa, omalle vastuulle ei voi jättää.

Ja monta muuta ideaa.

Oikeastihan en ollenkaan tiedä, mitä yliopisto-opiskelu on. Ehkäpä parasta on olla hiiskumatta vaikeuksistani yhtään mitään. Sitä paitsi lupasin avomiehelle; että tämän voi vielä perua, vaikka ilmoittauduin jo. No, tänään olen sitä mieltä etten kyllä peru!

Sellasta.