Fysiikanopinnot edessä

Pääsin kouluun, se ois sitten syksyllä fysiikkaa!

Kerrassaan uskomatonta, että pääsin sisään todistuspisteillä, vaikka kirjotin fysiikasta huonon arvosanan eikä ensikertalaiskiintiö ollut puolellani. Ei vissiin ihan hakijoiden ykkössuosikki ollut tämä. Mihin on maailma menossa...

Odotan mielenkiinnolla todellisuuden kolahtamista. Tällä hetkellä kuvitelmani on, että voin lukea 12 h putkeen ja kävellä samoilla silmillä suoraan tentteihin. Kuvittelen voivani lintsata laskarit ja oppia silti. Kuvittelen voivani opiskella samaan aikaan sataa sivuainetta ja valmistua kaksi vuotta etuajassa. Lisäksi kuvittelen olevani parempi matemaattisissa aineissa kuin kanssani aloittavat juuri kirjoittaneet teinit yhteensä.

Kovin paljoa ei vissiin itsetuntemus ole noussut tässä kuluneen vuoden aikana. Realististen suunnitelmien tekemisessä on myös hiomista. Vaatimattomuudessakin olisi parantamisen varaa.

Haaveilen rahasta. Kuvittelen saavani aikuiskoulutustukea ja ties mitä ( =rikastuvani).

Toisekseen haaveilen toimivasta tuesta. Oon koittanu miettiä, mitä sanoisin koululle näistä mun erityistarpeista ja päädyin jotakuinkin tähän:
- pakottakaa mut tekemään tentti kahdesti ennen kurssin hyväksyttyä suoritusta
- älkää missään nimessä antako mun olla kuin yhdellä kurssilla kerrallaan
- kurssien ohjeellista järjestystä on noudatettava orjallisesti
- valehdelkaa mulle kaikki deadlinet todellista aikaisemmiksi (eihän akateemista varttiakaan kirjoteta aikatauluihin, kai)
- olkaa tiukkia älkääkä lepsuilko yhtään
- ei mitään lisäaikoja kokeisiin tms., ne vaan estää mun aivojen turbovaihdetta menemästä päälle ja mahdollistaa puuttuvan osaamisen paikkaamisen ja peittelyn pitkillä ja mutkikkailla päättelyketjuilla
- edellyttäkää jokaisesta aihepiiristä palautettavaksi muistiinpanot sarjakuvan, laulunsanojen tai hölmöjen muistisääntöjen muodossa
- kurssiin tulisi kuulua keskustelua kahden kesken kurssin pitäjän kanssa
- tentti voisi olla osittain suullinen, koska kynät ja muut sotkee mun ajattelua, enkä toisaalta voi peitellä osaamattomuutta niin hyvin jos ollaan naamatusten
- osallistumistani läksypiireihin yms. olisi seurattava tiukasti ja niitä olisi järjestettävä (kuitenkin sallien ajoittaisen lintsailun, ylimääräiset tauot jne.)
- jokaisen luennon jälkeen joku pakollinen tehtävänpalautus aiheesta, tai muistiinpanojen palautus (tästä olikin jo aiemmin...)
- multa ei saa kysyä luennoilla mitään, koska se sotkee mun ajatukset enkä pääse moneen minuuttiin takas kartalle
- byrokratiaan liittyvät asiat olisi hyvä tehdä yhdessä jonkun kanssa, omalle vastuulle ei voi jättää.

Ja monta muuta ideaa.

Oikeastihan en ollenkaan tiedä, mitä yliopisto-opiskelu on. Ehkäpä parasta on olla hiiskumatta vaikeuksistani yhtään mitään. Sitä paitsi lupasin avomiehelle; että tämän voi vielä perua, vaikka ilmoittauduin jo. No, tänään olen sitä mieltä etten kyllä peru!

Sellasta.

Saamattomuus jatkuu

Lääkkeet eivät pahemmin vaikuttaneet. Ei tullut janoa eikä sen puoleen äkkikuolemakaan iskenyt. Aluksi kuvittelin nenän limakalvojen kuivuneen, mutta se meni ohi. Tänään huomasin minua pyörryttävän, jos kumarran pääni sydäntä alemmas. Kovin usein ei tarvitse kyllä pää alaspäin kotona olla että en pidä tuota kovin suurena haittana vaikka se hieman pahenisikin. Nyt 6,5 tuntia lääkkeen ottamisen jälkeen tuntuu syke nousseen.

Sellainen yllättävä positiivinen vaikutus lääkkeellä oli, että heräsin monta kertaa jo ennen auringonnousua, koska olin niin innoissani siitä, että saan pian ottaa sen. Ja vaikkei lääke vaikuttaisikaan, jokainen päivä ja aamu vie lähemmäs sitä hetkeä, kun oikea lääke ja annostus on viimein löytynyt ja pystyn johonkin järjelliseen toimintaan.

Tahtoisin heti nostaa annostusta, mutta kiltisti syön kuitenkin tiistaihin asti, jolloin lääkäri soittaa ja saan kai nostaa annostusta. Nämä ovat vaikutukseltaan 8-10 tuntia eli kun eivät ole kahtena päivänä vaikuttaneet niin ei huomisellekaan ole odotettavissa ihmettä. Tekisi vain mieli nostaa annostusta jo aiemmin, mutta en tällaisena tottelevaisena kilttinä tyttönä tee niin omin päin siltikään, vaikka tiedän näitä olevan turvallista syödä enemmänkin. Jos vain kehtaisin häiritä lääkäriä ja tietäisin, miten se asianmukaisimmin tehdään - puhelimitse vai sähköpostilla - niin kysyisin huomenna, saanko lisätä annostusta.

Pikkuasiat ovat tänään sujuneet ja olen tiskannut astioita ja lämmittänyt taloa. Ihan kaikki tärkeät asiat kuitenkin junnaavat paikallaan. Fysiikanopiskelu on retuperällä. Kirjoituksiin on aikaa kahdeksan viikkoa, ja mulla on edelleen aivan kokonaan opiskelematta viis kurssia. Ne kolme kurssia, jotka olen joskus käynyt, olen aika hyvin unohtanut. Hämmentävää kyllä, olen saanut tehtyä aikataulun! Laskin, että pysyisin mukana, jos opiskelisin kolme kappaletta päivässä. "Tällä hänen kapasiteetillaan" tuohon periaatteessa pitäisi pystyä, mutta kun keskittymiskyky on ihan nollassa niin aika mahdottomalta tuntuu. Siihen kolmeen kappaleeseenkin liityy kymmeniä laskuja laskettavaksi ja lukuisia sivuja luettavaa. Katsoisin videoita, mutta avomieheni on poissa kotoa ja sen tähden minulla ei ole riittävän nopeaa nettiä videoiden katseluun.

Yritän kuitenkin. Tälle päivälle olisi suunnitelmissa opiskella jäykän kappaleen mekaniikkaa. Tarkoitus olisi kehitellä niin hyvät muistisäännöt asiasisältöön, ettei tarvitsisi lukea niitä teoriaosuuksia enää ikinä uudelleen.

Sellaista. Tsemppiä myös sinne näyttöjen toiselle puolelle, minkä asian kanssa kamppailettekaan!