maanantai 22. elokuuta 2016

Neonikotinoidit ja mehiläiskuolemat

Koostan tähän, mitä viime aikoina olen lukenut neonikotinoideista. Asia on sisällöltään sama kuin pari aiemmin kommenttikentässä.

Osaa linkeistä en ole lukenut kokonaan, vain silmäillyt läpi tai lukenut tiivistelmät.

Asiantuntija en ole enkä ole paneutunut aiheeseen intohimoisesti, mutta jaan mielelläni pätevänoloisia tutkimuksia, joihin törmään. 

Syyt mehiläiskuolemiin.

Mehiläisten kuolemista suurin osa aiheutuu taiteja aiheuttavista loisista (pathogens) ja alkueläin- ja matoinfektiot (parasites). Luonnonolot (climate), ravinto (nutrition), hyönteismyrkyt (pesticides) ja kohtelu (management) ovat osaltaan syypäitä.

Neonikotinoidit ovat mainittuja hyönteismyrkkyjä, yksi muiden joukossa. Lois- ja parasiittiongelman ratkaisemalla saisi aikaan paljon enemmän, mutten osaa kertoa, mitä niille voisi tehdä.

- Luomuviiniä koskevan kirjoituksen kommenttikenttä. https://mielijuomaani.blogspot.fi/2016/08/luomuviinin-pimea-puoli-todellisuus.html
- Näiden linkkien takaa löytyy lisää linkkejä aineistoihin ja artikkeihin, täältäkin. https://www.quora.com/Are-neonicotinoids-killing-the-bees


Aiemmin allekirjoitin adresseja neonikotinoideja vastaan, niin muuntogeenisiä viljelykasvejakin, mutta nyt haluaisin nimeni niistä pois.

lauantai 20. elokuuta 2016

Ekologinen tuulivoima ja rakkauteni syyt top 5

Tuulivoima, top 5 alaotsikoin.


1. LUONTO

1.1 Ilmastonmuutos

Tuulivoima aiheuttaa lähes väistämättä saasteita, mikä tietysti kuulostaa aivan uskomattomalta. Asian selittää se, että se tapahtuu välillisesti.

Sähköverkkoon pitää tulla aina saman verran sähköä, myös tyyninä hetkinä. Se kaatuu muuten.
Tuulivoima on arvaamatonta, joten tyyninä hetkinä tarvitaan säätövoimaa. Joustava ja päästötön tapa säätää on vesivoima. Hiilellä ja kaasulla säädetään usein, koska vesivoimasta on pulaa.

Saksa joutui ottamaan pakkia uudistuksensa "energiewenden" suhteen, koska ydinvoimalat lakkauttamalla ja tuuli- ja aurinkovoimaa lisäämällä päästöt kasvoivat.


Ratkaisua tällaisten energiamäärien säilömiseen ei ole. Toiveikkaasta uutisoinnista huolimatta tarjotut ratkaisut eivät ole olleet realistisesti toteutettavissa.

Tuuli- ja aurinkovoiman liian vihreät maineet mahdollistavat valheelliseen turvallisuudentunteeseen tuudittautumisen, mikä laiskistaa ympäristöaktivistit ja poistaa paineen uusien toimivien ratkaisujen keksimiseltä sekä jo olemassa olevien toimivien ratkaisujen käyttöönotolta.

1.2 Maaperä

Tuulivoimalat vievät valtavat määrät maata alleen. Niiden rakennusmateriaaliksi joudutaan kaivamaan metalleja kaivoksissa, mikä osaltaan laskee tuulivoiman sijoittumista listalla, jonka kriteerinä on verrata eri energiantuotantomuotojen mahdollisuuksia jättää luontoa rauhaan.

Maasto möyrätään, rakennettavien hiekkateiden tulee kantaa työkoneet ja painavat lastit. Puustoa joudutaan kaatamaan, jotta parhaillaan 70-metriset siivet saadaan kulkemaan myös mutkista.

Tämä voisi olla kestettävissä, jos vaihtoehtoja todellakaan ei olisi. Mutta kun on.
Tämä voisi olla kestettävissä, jos tuulivoiman avulla voitaisiin torjua ilmastonmuutosta. Mutta kun ei voida. Sen nykyisenlainen rakentaminen pahentaa tilannetta.

Neodyymiä unohtamatta.

1.3 Vesistöt

Suomeen tarvittaisiin säätöä varten lisää vesivoimaa, mikä saattaisi tarkoittaa muun muassa uusia tekoaltaita. Muitakin ratkaisuja on kyllä kehitteillä enkä tarkoita pelotella. On vain hyvä tiedostaa nämäkin vaikutukset.

1.4 Linnut

Merikotkien kuoleminen voimaloiden siipiin on kiistaton tosiasia. Vain yhtenä esimerkkinä.


2 SÄHKÖVERKKO

2.1 Energiaomavaraisuus

Tammikuun pahoina pakkaspäivinä sähkön riittävyys ei Suomessa ollut vaarassa, vaikka ei tuullut. Tehoreserviä ei jouduttu käynnistämään, mutta tuontikapasiteetti Ruotsista ja Venäjältä oli kulutushuipputunnin siirtorajalla - enempää ei olisi ollut mahdollista näistä maista tuoda. 

Jatkossa tämä tuottaa ongelmia, sillä jos Ruotsi toteuttaa suunnitelmansa lakkauttaa ydinvoimalansa, heiltä ei liitä sähköä meille jaettavaksi. (Norjan vesivoima on asia erikseen. Siihen liittyy kummallisia sotkuja sen suhteen, voiko vesivoimana myydä enemmän sähköä kuin maa todellisuudessa tuottaa.)

Jossain ei muuten aina tuule.


2.2 Infra

Tuulivoimaloiden määrän suuri lisääminen asettaa vaatimuksia sähköverkolle. Pitäisi rakentaa koko maahan kalliilla toisenlaista infraa sähkönsiirtoon, kuin mitä nykyisin on.



Suomeen tarvittaisiin säätöä varten lisää vesivoimaa, mikä tarkoittaisi muun muassa uusia tekoaltaita. Muitakin ratkaisuja on kyllä kehitteillä.


3 JÄTE

3.1 Jalusta

Betonikakkua ei aina pureta maastosta, koska purkukustannukset ovat järkyttävän suuret jo ilman sitäkin.

3.2 Siivet

Lavat ovat ongelmajätettä. Yksi kappale painoltaan sellaiset 10 tonnia.


4 RISKIT

4.1 Laiterikon riski

Tuulivoimala on kone. Öljyvuodot, tulipalot ja siipien irtoamiset ovat harvinaisia, mutta eivät tavattomia sattumuksia. Mitään niistä ei välttämättä tapahdu, mutta riski on olemassa. Sanotaan, että voimaloiden välissä voi marjastaa - en marjastaisi. Ei tuulivoimala ole mikään harmiton pikku laitos, joka olisi sataprosenttisen turvallinen. Kenenkään mökin tai talon lähimaastoon en tällaista haluaisi.

4.2 Taloudellinen riski

Maansa vuokraamisesta saa jättimäiset tulot, mutta ne eivät välttämättä kata kuluja. Jos omistaja menee konkurssiin, jää purkaminen maanomistajan vastuulle. Näin voi tapahtua tilanteessa, jossa voitot käärinyt yhtiö myisi omistuksensa toiselle yhtiölle aikana, jona tuotot eivät enää ole tukijärjestelmin taatut.




5 IHMISET

5.1 Eettisyys


Turvattomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden tunteet ovat tuttuja voimalaitosten lähellä asuville.
Keskittynyt päätöksenteko on ongelmallinen tapa hoitaa asioita. Yksittäisellä kylällä ei ole suurta toivoa voida vaikuttaa omiin asioihinsa ja maankäyttöönsä.

Tuulivoiman heikkouksia ei tunneta tiheään asutuilla alueilla, joille tuulivoimaa ei rakenneta. Tuulivoiman rakentamista tuntuvat useimmin vaativan kaupunkilaiset eteläsuomalaiset, jotka eivät voimala-alueiden lähistöllä asu. Isot linjaukset tehdään ylhäällä, ja kuntatasolla on huonot vaikutusmahdollisuudet. Nykyisessä asuinkunnassani valta karkasi kuntaliitosten vuoksi, päättäjistä suuri osa on sieltä, mistä isoin osa väestöstäkin, lähikaupungista.

Pro Hanhikiven tuohtumus on ymmärrettävää, käsittääkseni mökkiläisten oikeuksia on sorrettu. (En ole tutustunut aiheeseen kovin tarkasti.) Missä ovat Greenpeacen aktivistit, kun maa-alueita viedään suuremmalta määrältä ihmisiä ja moninkertaisia pinta-aloja tuulivoimaloiden rakentamisen yhteydessä?
Arvoiltani punaisena minua suututtaa.

Voimaloita myös suunnitellaan pääsääntöisesti liian lähelle asutusta. Melu ja välke tulevat monille yllätyksenä, sillä konsulttien raporteista niiden häiritsevyys ei aina käy ilmi täydessä mitassaan. Melumallinnuksiin myös liittyy hyvin monia epäselvyyksiä.

(Sivuhuomautus: Itseäni keskittymishäiriöisenä kyllä haittaa, jos huoneessa sykkii ääni, olkoonkin vain pakastimen tai jääkaapin hurinan tasolla voimakkuudeltaan. Visuaalisille häiriöille olen erityisen herkkä. Radiomastotkin ovat minulle kiusa. Miten sitten vaikuttavat pyörivät jättimäiset siivet, joista ei saa katsettaan irti? Sehän on kuin kolme radiomastoa toisiinsa liitettynä pyörimässä taivaalla.)

Terveysvaikutuksista on kiistaa enkä halua mennä niihin sen tarkemmin. Tanskassa rakentaminen on joka tapauksessa pysäytetty niin kauaksi aikaa, että voimaloiden terveysvaikutuksista saadaan parempaa tutkimustietoa. Ongelmiahan siellä on ollut siitä huolimatta, että heidän myllynsä ovat aika pikkuruisia.

Tanskassa asuntojen arvonmenetykset korvataan.

Maanvuokrasopimuksissa on epäselvyyksiä kautta linjan. Naapuri saattaa kääriä suuret rahat, mutta toinen naapuri kärsiä haitat.

Tietämättömyys pahentaa ongelmia. On nähty pieniä myllyjä jossakin ulkomailla, eikä maallikoiden keskuudessa ymmärretä, mitä kymmenen jättilaitoksen törkkääminen keskelle metsää, suota tai merta ihan oikeasti tarkoittaa.


5.2 Elinkeinot

Matkailu ja porotalous kärsivät tutkitusti. Hirviä ei muuten pahemmin voimala-alueilla näy.


6 TIIVISTELMÄ

Kasvit, eläimet ja ihmiset haittoja alueilla, joille tuulivoimaa rakennetaan. Haitat kohdistuvat muun muassa viihtyvyyteen ja terveyteen. Elinympäristöt muuttuvat, sillä metsää kaadetaan ja maaperää möyritään. Sähköä saisi tuotettua vähemmälläkin möyrimisellä ja haitalla, joten tämä kärsimys on turhaa. Lisäksi tuulivoimala aiheuttaa suurehkolla todennäköisyydellä päästöjä, jos se rakentamisen jälkeen myös otetaan käyttöön liitetään verkkoon. Ilmastonmuutoksen torjumiseen ei saada kaikkien kiinnostuneiden voimavaroja, sillä ratkaisun kuvitellaan jo olevan tässä. Valtion kukkaronnyörejä pitää kiristää entisestään, jotta on rahaa vastata vaatimuksiin, jotka tuulivoimatuotanto aiheuttaa sähköverkolle. Päätöksenteko perustuu virheellisiin tietoihin eikä kaikkia seikkoja oteta huomioon muun muassa jätteenkäsittelyyn ja riskeihin liittyen. Sen lisäksi, että tuulivoimalla on heikkoutensa energiantuotantomuotona, se kerää vastustusta paljastaessaan kanssaihmisten sekä ympäröivän yhteiskunnan rakenteiden puutteita ja luomalla tarpeetonta vastakkainasettelua niin yksilö- kuin paikkakuntatasolla.

….


No niin, siinä nyt oli mitä ekana tuli mieleen. 

Linkit ovat vain nopeasti etsittyjä esimerkkejä, lisää ja tieteellisempiäkin löytyy jostakin linkkilistojeni uumenista.

Enkä nyt ollenkaan mennyt sellaisiin aihepiireihin kuin Suomen talous tai tuulivoimaprojekteissa toteutuneet korruptiotapaukset, koska halusin ilmaista, mitkä ovat oman mieleeni kannalta isoimmat ongelmat.

Kerta kaikkiaan raivostun tällaisesta luonnon raiskaamisesta ja viherpesusta.

Välillisesti siis ainakin kaivosten ja tekoaltaiden vastustajien luulisi vastustavan tuulivoimaloita edellä mainituista syistä. Samoin energiaomavaraisuuden kannattajien sekä tasa-arvotaistelijoiden.


Vain pienen mittakaavan rakentamisella voidaan siis saavuttaa todellisia hyötyjä. En muista, kuinka iso prosentti verkon tuotannosta pystyisi Suomessa tuuli/aurinkovoimaa olemaan, 7-14% ehkä… Jotkut asiantuntijat pitävät tuuli- ja aurinkoenergiaa mukana skenaarioissa, koska tekniikan kehittyessä (miten, milloin?) näistä voisi jossain määrin olla johonkin.

Pyyntö Vihreille sekä aika monta kysymystä aika monelle muulle

Mulla on aikalailla koko vuoden kiireisimmät työviikot juuri nyt. Luojan kiitos en ostanut ulkomaanmatkaa tähän väliin vaan vasta viikon päähän!

Uneton yö ei oikein sopinut tähän väliin, mutta minkäs sille voi (olenpahan valmiiksi matkakohteen unirytmissä). Lopulta luovutin ja aloin selailla nettiä, minkä seurauksena meinaa ajatukset taas viuhua tuhatta ja sataa.

Tämä "faktojen jälkeinen yhteiskunta" ottaa pattiin ja pahasti! En minkään lehtien uutisointiin luota, mutta sentään en usko pahimpia populisteja faktoja tarkistamatta. (En kyllä hyvin argumentoivia ystäviänikään, että ei sen puoleen.) Enkä suostu vielä luovuttamaan niin pahasti, että tunteen seuraaminen olisi jopa hyve tiedon seuraamiseen verrattuna! Niin kuin Petri Hakkarainen kirjoitti, jos politiikassa menestyy paremmin älyllisyyttä halveksimalla kuin asiantuntemukseen nojaamalla, ollaan kaltevalla pinnalla.

Pelko… Olen alkanut inhota pelkoa. Pimeääkin pelätään, muttei se tarkota pimeän itsessään olevan vaarallista tai sitä, että pimeä pitäisi kieltää!

Ymmärrän kyllä hyvin, mikä tähän kaikkeen on johtanut. Kun aikansa selvittelee taustatietoja, loppuvat voimat. Jatkuva oikeudenmukaisuuden ja totuuden perässä juokseminen uuvuttaa niin, ettei vain millään enää jaksaisi tarkistaa kaikkea. Lopulta ei tule mitään luettua ja seurattuakaan, kun niistähän saattaisi jäädä tarkistamattomia väitteitä alitajuntaan, ja väärän tiedon välittämisen kierre saattaisi alkaa tahattomasti.

Jopa itselleni tärkeimmissä taistoissa olen lamaantuneessa tilassa. Tuulivoimaloiden vankka vastustus on niin valtavirtaa vastaan puskemista, että hullun hommaa ihan. Jospa tässäkin asiassa jämäkkä aloitus olisi tehnyt tehtävänsä (ELY:ltä ainakin kiiteltiin antamistamme tiedoista) ja alkupanostus palkittaisiin suurempana korkona.

Kaikesta tästä johtuen olen kiitollinen ihmisille, jotka vielä jaksavat. Eräs heistä on Eija-Riitta Korhola, jonka blogista luen ne tuulivoima-aiheiset kirjoitukset, joihin muualla törmään (tähän on tultu). (Myös sen yhden kohukirjoituksen.) Tapio Pitkärantakin pitää lippua korkealla, ja moni muu. Toki kukin sortuu välillä persoonansa mukaisiin heikkouksiin kirjoituksissaan, mutta lipsumista nyt sattuu meille itse kullekin.

Ahdistaa minua silti. Ylikuormitusta lisää, kun huomaa toistuvasti, miten luottamalla toisten osaamiseen ja tietämykseen kaikki lähteekin vain menemään perustavanlaatuisesti pieleen. Asiaa ei auta, että huomaa itsellään voivan olla jotain annettavaa viranomaisille. Minua työntää jokin, mikä käskee kirjoittamaan yleisönosastokirjoituksia (kerran sen tein, taustoitukseen meni 200 tuntia), huutelemaan anonyyminä blogeissa, saarnaamaan tuttavapiirin uuvuksiin.

Haluaisin tehdä kunnolliset kotisivut, joilta kantani maailman asioihin näkyisi. Haluaisin, että ruotsalaisen ystäväni jakaessa FB:ssä maansa energiapoliittisia linjauksia voisin tiiviisti ja yksinkertaisesti välittää tietoni enkä uuvahtaa jo ajatuksestakin. Vinksahtaneita mielikuvia on niin paljon, siis viittaan nyt muihin ihmisiin vaikka tietysti itsekin olen syypää, monta kummallista käsitystä on vielä korjaamatta. Tuntuu kuin olisin siirtolohkare, jonka päälle tulee jatkuvasti mutavyöry. En edes osaa selittää tätä vertausta aukottomasti, juuri nyt vain sellainen olo on, näen kuvan mielessäni.

Haluaisin, ettei luonnonsuojelun ja geenimuuntelun tai luonnonsuojelun ja ydinvoiman toisiinsa yhdistäviä toteamuksia automaattisesti tulkittaisi sarkasmiksi tai vitsiksi. Haluaisin, että ihmiset tarkistaisivat, mitä eri termit ihan oikeasti tarkoittavat ja analysoisivat tunteitaan, joihin niitä liittävät. Ovatko kaikki koirat pahoja, jos näit kerran TV:ssä yhden ison vesikauhuisen? Voiko kaikkien koirien päätellä sopivan söpösti maisemaan, jos ainoa, jonka on nähnyt läheltä, oli chihuahua kerran Tanskassa jonkun käsilaukussa?

Mistä tämä kirjoitus sitten lähti? Eija-Riitan blogista. Hän kritisoi Vihreiden viestiä suurelle yleisölle Henlsingin Sanomissa. Tuulivoimaa ei edes mainita (vaikka toki vihreiden varsinaisessa raportissa siitä on pieniä mainintoja), ja merkillepantavaa on, ettei suunnanmuutosta kuitenkaan selitetä mitenkään. Pari poimintaa kirjoituksesta ja kommenteista:

Tiedän kyllä että vihreät kannattavat yhä tuulivoimaa, mutta näen tässä jo merkit siitä, että trendi hiipuu. Olen nähnyt saman ilmiön jo pari kertaa aiemmin, ensin biopolttoaineiden, sitten puuenergian kanssa.

Kuusi vuotta sitten kirjoitin blogissani: Ideologista sähköä erityisehdoin:
"Mutta eihän tämä normaali energiamuoto olekaan. Tämä on ideologista, maailmankatsomuksellista sähköä. Kun haitat joskus tulevat ilmeisemmiksi, nykyiset kannattajat ovat ehtineet kääntää takkinsa ja niin sanotusti tajunneet, etteivät itse asiassa koskaan tuulivoimaa kannattaneetkaan. Mutta se on jo toinen juttu."
Nyt taitaa olla se aika.

Päästökauppa ei pääse teknologianeutraalina ohjausmekanismina suosimaan puhtainta tuotantoa, koska poliittisella päätöksellä suositaan ensin uusiutuvia. - - Sama ilmiöhän on meneillään Ruotsissa ja Suomessa. Ydinvoimalat eivät samasta syystä ole enää kannattavia vaikka ne ovat ylivoimaisesti puhtaimpia energiantuotantomuotoja.

Minä vaadin tilille heitä, jotka jättivät kertomatta minulle, ettei geenimuuntelua tarvitsise pelätä, että muuntogeenistä ruokaa suosimalla suojelen luontoa paremmin kuin luomua suosimalla, että kaikkialla ei todellakaan aina tuule, että Fingridiä myöten ollaan sähköverkon tilasta huolissaan, että siirtolinjat ruotsista ovat aivan riittämättömän tähän nykytouhuun, että ensi talvena voi hyvinkin koittaa sähköttömiä päiviä kun se nyt jo oli niin hilkulla, että turpeennosto joka suon kohdalla on automaattisesti huono juttu, että luomu olisi vapaampaa siemenkaupasta kuin muu, että neonikotinoidit olisivat mehiläiskuolemien kannalta jotenkin muita tekijöitä olennaisempi seikka, että, että, että… Pää pamahtaa!!! (Nii-in, taas vaihteeksi!) On niin paljon tietoa, mitä haluaisin levittää, että ihan oikeasti kohta teetän tarroja ja otan elämäntehtäväksi liimata provosoivia symboleja kaikki lyhtypylväät, roskikset ja vessanseinät täyteen!

Ja sitten toisaalta yritän muistaa, että tiede voi aina muuttua. Niin viitsisikö sitä minkään asian äänitorveksi kuitenkaan ryhtyä, paitsi tietysti sen, että koittakaa kuunnella tieteilijöitä, ja kuunnelkaa niitä sen jälkeen uudestaan. Suraavana vuonna uudestaan. Ja niin edelleen, toistakaa tätä ohjetta hamaan hautaan asti. Kuunnelkaa vähemmän naapuria, äitiä ja opettajaa.

Tietysti otan vastuuta omasta sinisilmäisyydestäni, mutta silti: Missä he ovat? Keitä he ovat? Miksei kukaan kyseenalaistanut? Kuka laittaa heidät vastuuseen? Eikö täällä ole ketään muita huijattuja ja vihaisia? Onko syy pää minä itse, siis kaltaiseni ihmistyyppi, joka on vain heilunut aallon mukana kuin mikäkin levä? Ja mikähän aalto se nyt sitten tämä on, missä nyt heilun, ja miksi niin harva muu? Onko kaikilla aadeehoodee eikä kukaan vaan saa aikaan?

On vaan niin monia ristiriitaisuuksia, joita en voi käsittää. Vastustetaan kaivoksia, mutta ostellaan kultakoruja. Vastustetaan kaivoksia, mutta suositaan energiantuotantomuotoja, joita varten on kaivettava metallia tonnitolkulla. Vastustetaan vesivoimaloita, mutta kannatetaan laitoksia, joille parhainta säätövoimaa olisi vesivoima. En voi käsittää !

Yliopistoille, tutkimuslaitoksille, viranomaisille, opetussuunnitelmasta vastaaville, kenelle tahansa haluaisin huutaa: Miksei fakta pääse kuuluviin? Yliopistot, mitä tiedotusta tämä on? Miksei mainoskatkoilla TV:ssä ja nettivideoissa ole tiedotusta? Miksi päättäjät eivät kuuntele… Jos en usko salaliittoteorioihen

Minä vaadin, että edes Vihreät myöntäisivät olleensa väärässä. Pyydän samaa kuin Eija-Riitta: Ettekö voisi puhua totta? (http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2016/08/19/puhukaa-totta/)

Jouh. Tuliskohan se uni nyt. Vai oisko aamukahvin aika.

tiistai 2. elokuuta 2016

Talokaupoilla

Tilanne:

Muutamme, sillä mieheni on halunnut pitkään etelään paremmille kasvuvyöhykkeille, ja minun opintojeni alkaessa oli hyvä syy valita paikaksi vähän kalliimpi seutu sopivalla etäisyydellä yliopistosta. Näihin molempiin vaatimuksiin lisäsin vielä kolmannen: haluan vanhempieni, isovanhempieni ja sisarusteni läheisyyteen, seudulle, jolla muutenkin on kavereita ja tuttavia. (Toinen siskoistani on kylläkin tällä hetkellä Etelä-Amerikassa, mutta se ei kuulu nyt tähän.)

Piti pikaisesti miettiä, mikä on merkityksellistä. Tämän seurauksena ostimme talon ja reilun hehtaarin maata. Kauppakirja on vielä allekirjoittamatta, mutta pidän asian sujumista loppuun melko varmana, kun tarjouskin jo hyväksyttiin lainaehdolla ja sillä ehdolla, että talon saa muutettua loma-asunnosta asuinkiinteistöksi.

Vettä sinne(kään) ei tule, mutta kaivo on keksitty, ja pohjavesialueella asian suhteen ei pitäisi tulla mitään ongelmia. Viranomaiset tuskin keksivät sanomista jäteveden käsittelystä kantovesitaloudessa, jossa putkea ei tule sisälle taloon. Sähköt on, niitä tarvitsee avomiehen verstaan toimintaan.

Minun pitää ottaa asuntolainaa. Opintolainaakin kai olisi haettava, sekä opintotukea tietysti. Yrityksen kirjanpito pitäisi saattaa ajan tasalle. Ottaa yliopistoon yhteyttä erityisjärjestelyistä. Ja ties mitä! Lainan tarve (puolikas talosta, rahaa remonttiin yms.) on noin 35 000 euroa. Tukikuukausia on sen verran jäljellä, että opintotuella saan maksettua jo paljon lainaa pois. Asumislisää en tietystikään tule saamaan. Yritykseni tuottanee tasaiseen tahtiin, mutta verotettava tulo pysyy pienenä, koska ohjaan tuotot toiminnan laajentamiseen uusilla hankinnoilla.

Suurkiitos asioiden vähittäisestä etenemisestä kuuluu tuolle poikaystävälleni, joka sentään sai aiempien vuosien kirjanpitoni ja ison joukon tämän vuoden tositteita ulos hajonneelta tietokoneeltani. Kaikki on nyt niin hirvittävän hankalaa, olen pitänyt välipäiviä lääkkeestäkin. Sen vaan sanon, että talokauppoja tuskin olisi saatu vietyä näinkään pitkälle ilman lääkitystäni. Lääkityksestä haluan myös huomauttaa, että mitään vieroitusoireita ei ole välipäivinä ollut. Sokerista tai kahvista pidättäytyminen on tuhat kertaa kamalampaa! Alkoholikin aiheuttaa krapulaa, mutta tämä lääke ei mitään. Niin kuin moni on sanonut: jos sokeri keksittäisiin tänä päivänä, se olisi apteekkitavaraa. No, ovathan nämä annostukset toisaalta tosi pieniä, joten ei pitäisi vertailla.

Masentaa, että juuri nyt minun oli tarkoitus olla mökillä nauttimassa perheeni kanssa ihanista kesäpäivistäni. Sen sijaan olen kotona satojen kilometrien päässä nakuttamassa kirjanpitoa, joka ei tule valmiiksi sitten millään. Lainan saamisella olisi jo kiire, mutta arvatkaa vaan, olenko ottanut yhteyttä moneenkaan pankkiin! Argh, sanon minä!

Vähän lohduttaa, että täällä sentään on järvi, jossa uittaa varpaitaan aina tauoilla. Ja vattupuska, josta voi käydä syömässä aamupalansa ilman sen kummempia leivänvoiteluita ja muita hankaluuksia.

Menen jatkamaan katumusharjoituksia rästiin jääneen kirjanpidon pariin.