Polkaisin pyörät kunnolla pyörimään: kolmet pankkineuvottelut tiedossa reilun viikon sisään, 2-3 yksityistä sijoittajaa mukana lähipiiristä.
Hankintoja on suunniteltu viisinumeroisella lukemalla, joka tietysti minun mielestäni ei riitä vielä yhtään mihinkään, mutta on se jo alku. Omalla pääomalla ja ensimmäisellä sijoittajalla uskaltauduin jo tekemään 9 000 euron tilauksen, ja toinen samanmoinen odottaa seuraavien kahden sijoittajan päätöksiä. Tarjosin mojovan koron, ja mahdollisuuden vetäytyä ja saada omansa pois vuoden kuluttua, mikäli kokevat olonsa epämukavaksi. Tuskin kokevat, haha, harvalla on epämukavaa kun satasia tippuu tilille!
Minulla oli jo kerran diili toisen siskoni kanssa, joka edelleenkin epäilee, olenko maksanut hänelle erehdyksessä jotain liikaa, kun rahaa tuli niin paljon aina puolivuosittain. Ei, en ole.
Pankkineuvottelujen jälkeen voinen sijoittaa joitakin kymppitonneja lisää, mutta se on jo toinen stoori. Eikä sekään kyllä vielä riitä mihinkään.
Tiedättekö, en edes halua lähteä noihin joskus miettimiini vertauslainapyörittelyihin. Olen ehkä jopa sitä mieltä, etten halua mukaan ulkopuolisia, puolituttuja tai muita yllätyssijoittajia (ellei aleta puhua kunnollisista riittävästi nollia sisältävistä summista, hehe).
Kaikki on niin mukavaa tuttujen kesken! Mitä nyt ylipäätään raha ei ole hyväksi ihmissuhteissa, mutta kuitenkin. Iloni on auttaa eikä ystävien ja sukulaisten kohdalla niin haittaa, että hyötyvät tekemättä yhtään mitään, niin kauan kun minullekin jää mahdollisuus siivuun, jolla tuoda itsellenikin reippaasti korkoa korolle. Liiketoimintamallini ja muut liikesalaisuudet pidän mielelläni vain pienessä piirissä! Ulkopuolisille joutuisi myös raportoimaan aivan erilailla kuin tuttavapiirissä, vaikka tietysti olen luvannut kvartaaliraportteja toimistani heillekin.
Vapaus ja luottamus, ilman niitä kahta ei minun elämässä suju mikään. Byrokratia tarkoittaa kapuloita rattaisiin, ei sille vaan mitään voi! Raportoin mieluiten euroilla tileille. Kirjanpidosta on sitten jäljitettävissä, jos erikseen haluaa jotakin tarkistaa.
Haluaisin muutenkin pitää matalaa profiilia. Toiminnassani on paljon hyväntekeväisyysmäisiäkin piirteitä, enkä aiemmin ole voinut hyötyä tällä mittakaavalla.
Korkoa korolle aion ottaa jonkin aikaa, etenkin kun sen voi näillä alhaisilla summilla vielä tulkita jonkinlaiseksi tuntipalkaksi. Tai miten nyt haluaakaan totuutta mielessään kiertää. Haluaisin vielä hetken olla se pieni aloittava yrittäjä, mikä on ollut olennainen osa henkilöbrändiäni tähän asti.
Kauaa näin ei tule jatkumaan, ja mun on päätettävä, miten saisin toimintani ja ihmisten mielikuvan toiminnastani linjaan. Hinnat ovat kohtuulliset, mutta silti koen, että niitä täytyisi laskea kun varaa olisi - jatkuvaa taistoa sisäisen bisnesnaisen ja sisäisen auttamishaluisen tyttösen välillä!
Tilannetta helpottaa, että tiedän summien todellisuudessa olevan suhteellisen pieniä - menoni eivät ole hirmuiset, siksi tämä kaikki on mahdollista.
Jänskättää, riittääkö voimat saattaa asioita kunnolla loppuun tälläkään kertaa. Oon aloittanut niin monta kertaa!
Vaikein paikka on huomenna, kun olisi viimeisteltävä laskelmat paperille. Hankintasuunnitelmien kirjoittaminen pankkia varten on vaikeustasoltaan samaa luokkaa kuin laatisi pankkia varten suunnitelman, mitä ruoka-aineita aikoo tulevan vuoden aikana ostaa, missä kuussa mitäkin kasvista ja juuresta, ja mikä on tulevan vuoden ruokalista. Jota ei sitten tarvitse edes noudattaa, mutta sellainen kuitenkin pitää esittää! Yhtä motivoivaakin. Oikeasti, kaikki vaan on niin itsestäänselvää, omassa päässä, aivan selvästi nähtävissä, triviaalia, byrokratia on niin typerää! Kyllä, yritän rauhoittua ylihuomiseksi, jolloin on ensimmäiset kohtaamiset. Täytyy muistaa, että tätä kutsutaan asiantuntijan intuitioksi, ja on vaan hyvä että se on minun päässäni ja lähinnä juurikin vain minun.
P.S. Eksä lupasi, että voidaan tehdä talokaupat hyvin epäsovinnaisesti. Esitin hänelle niin pätevän sijoitussuunnitelman talorahoille, että hän jopa lämpeni!! Elikkä otan asuntolainaa, maksan hänelle, minkä jälkeen hoidan hänen varallisuuttaan korkoa korolle hankkien. Kahden vuoden jälkeen hän valmistuu tänä syksynä alkavista opinnoistaan, ja tuolloin katsotaan paljonko olen rikastuttanut häntä valmistujaislahjaksi, ja itseäni tuntuvan provision muodossa. Peukut pystyyn, että hän antaisi homman jatkua vielä pidempään, esim. seuraaviin pyöreisiin syntymäpäiviinsä asti. Kirjanpitäjäni mukaan tässä ei ole mitään ongelmaa, yksityishenkilö saa tehdä saamillaan rahoillaan mitä huvittaa.
Ei saisi nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta juuri nuolaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristähän päivääni kommentilla! :)