Alettava taas kirjoittaa, jostain vaan!
Mikä lie lukko nyt vaivaa.
Pyörii mielessä vaikka mitä, mutta sanat eivät löydy.
Ajanhallinta. Energianhallinta.
Luin, että aikaansa on turha yrittää hallita, ei onnistu jos on väärä olo ja energisyys alamaissa. Totta varmaankin. Omia energisimpiä hetkiäni en vain ole onnistunut paikantamaan. Päivät eivät ole toistensa kaltaisia aina.
Haaveilen tuosta ajan budjetoinnista. Miten se oikein tehdään?
Mitä hienompi systeemi ja suuremmat suunnitelmat minulla on, sitä varmemmin menee mönkään.
Kunpa osaisin paremmin hahmottaa erilaisten olojeni suhdelukuja arjessa.
On ainakin auttanut paljon, että opin tunnistamaan noita oloja. Muistamaan, ettei ilta ole välttämättä samanlainen kuin aamu. Kahvin jälkeen voi tuntua paljon paremmalta. Ruoan jälkeen saattaa jaksaa paremmin. Joku voi tulla yllättäen kylään, päivä saada siitä uutta boostia.
Tilaisuuksiin täytyy tarttua. Huomatessani olevani poissa löhöilemästä, puuhailevani, tekeväni asioita ilman että se tuntuu kamalan pahalta, pitkitän tuota hetkeä parhaani mukaan. Teen pieniä asioita useampia kerralla, ketjutan.
Ihan hyvät lähtökohdat siis.
Voidakseen budjetoida aikaansa ja energisiä hetkiään, olisi kuitenkin tiedettävä arvonsa ja prioriteettinsa. Niiden kanssa kuitenkin olen aika hukassa.
Säästämiseen on kaikenlaisia haasteita. Mitä haasteita voisi olla toiminnanohjauksen ongelmien taklaamiseen? Saisiko rahamaailman juttuja valjastettua aikansa ja energiansa ohjailuun? Lumipallotus, kulutusluoton välttely ja kulutuksettomat päivät...
Välillä kikkoja keksinkin. Toivoisin esimerkiksi oppivani korvamerkitsemään aikaa paremmin.
Haluaisin osata siirtää aikaa asiasta toiseen. Esimerkiksi kaupassa käynti: vähentäisin yhden kauppareissun viikosta ja opettelisin sen sijaan parkkeeraamaan ystävän pihaan tai pururadan varteen ja viettämään siellä saman ajan.
Huhtikuun lopussa loppuu ainoa ohjattu liikuntaharrastukseni. Miten saisin jatkettua liikuntaa samana viikonpäivänä samaan aikaan? Voimakkaat tunteet tulevat esteeksi hyvin usein. Kun ei huvita, on todella vaikea lähteä vaikkapa kävelylle. Eilen toimi siskojen kanssa vanhemmillani kylässä ollessa, että etukäteen pyysin heitä laittamaan minut iltakävelylle. Yksin vaan ei onnistu. Arjessa pitää taistella niin monen asian onnistumisesta, huvittamattomuuden selättämisestä, mukavissakin asioissa, että paukut ei vaan riitä ihan kaikkeen.
Sellaista. Ideoita otetaan vastaan. Ja jes, sainhan sanoitettua edes joitain ajatuksistani!
Hyvää pääsiäistä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristähän päivääni kommentilla! :)