Vanhoja viisauksia

Mulla on tapana ajoittain pysähtyä katsomaan taakse, lueskella vanhoja tekstejäni.

Muistini on "lahjakkaan tasoisuudestaan" huolimatta kuitenkin huono, kun tietyistä näkökulmista katsoo, kiitos keskittymishäiriön. Vanhat virheet toistan uudelleen ja uudelleen, ellen välillä lue todistusaineistoa.

Vuoden takaa, täsmälleen, löytyy heikosti mitään, mutta kevään -17 teksteistä löytyy asiaa, jota en haluaisi heti unohtaa. Jos jossain välissä syystä tai toisesta siivoaisin blogini sisältöä, näiden ajatusten haluaisin jäävän muistini virkistykseksi.

Kaikkea ei tarvitse saada (10. helmikuuta 2017)
Kaikkia taitojaan ei tarvitse saada esiteltyä joka suuntaan. Ei haittaa, vaikka joku muu saisi huomiota sellaisesta, minkä minäkin olisin osannut, ja ehkä vielä paremminkin. Positiivista huomiota voi saada pienemmillä areenoilla ja muissa asioissa. Julkisuus on kirosana, ihminen ymmärtää yksityisyyden arvon vasta sen menetettyään. Lahjakkuus on potentiaalia tuhansiin suuntiin, eikä tuon potentiaalin olemassaoloa kukaan kiellä, vaikkei sen varaan lähtisi rakentamaan koskaan yhtään mitään. Yhteen elämään ei myöskään kovin montaa kehityssuuntaa mahdu. Jollen olisi tällä tiellä, kaipailisin varmaankin juuri tälle tielle niiltä muilta poluiltani. Ei voi tietää.

Ristiriitaisia tunteita sähköposteista (28. helmikuuta 2017)
Sähköpostinsa kannattaisi lukea vain hetkinä, joina on sekä aikaa vastata heti, että pitkäjänteisyyttä ja henkisiä voimavaroja vastata mihin tahansa viestiin heti. Miksi sinne tulee kirjauduttua hetkinä, jotka ovat aivan muuta? Oppisinpa edes olemaan klikkaamatta viestejä auki, jos en voi niihin heti reagoida.

Tavoitteet 3/17 (28. helmikuuta 2017)
Oho, oho! Priorisoinnin tuulahduksia! Voisivatko elämäni keskeiset arvot ehkä selvitä jonain päivänä? Aika läeisten kanssa ja kotona, rahastressittömyys, itsensä toteuttaminen opintojen kautta, tyytyväisyyden nostaminen keskeisemmälle sijalle elämässä.

Loppupuoli tekstiä on tylsä ja turha. Itselleni kuitenkin siitäkin on hyötyä, sillä huomaan monen listaamani asian parantuneen! Budjetti löytyy, kotiaikaa on, ja perspehtiiviä ja tyytyväisyyttäkin olen löytänyt!

Aina voi olla huonommin (26. helmikuuta 2017)
Ensimmäiseen kappaleeseen kiteytyy kaikki! Mikä asia maailmassa muka oikeuttaisi kaiken tämän säädön ja läheisten laiminlyönnin? Välttäkäämme säätöä, välttäkäämme ongelmien paisumista niin isoiksi, että selvittely vie kaiken ajan. Helmikuussa asiat olivat huonosti. Nyt tsempatkaamme, että 2 kk:n päöstä voin huomata oppineeni jotain edellisestä vuodesta!

Minimalismi ja yritystoiminta (17. helmikuuta 2017)
Kauneus piilee joskus siinä, kun antaa vaan olla.
"Vielä mahtavampi tunne tulee tästä: minä osasin päästää irti. Minä, kaikkien nipojen ja vaativien "minä itte" -tyyppien äiti!"

Lukiessa lähti muotoutumaan jonkinlaista neuvokokoelmaa itselleni seuraavaa vuotta varten. Siispä ohjenuoraksi vuodelle 2018 sanon itselleni:

Yksityisyys, koti ja perhe, stressittömyys ja vapaa-aika ovat tärkeitä. Downshiftaa siis edelleen, vältä julkisuutta, valitse koti matkailun sijaan kun kerran kotona viihdyt. Älä jahtaa sellaisia unelmia, jotka nakertaisivat tätä elämän perustaa. Säätö ja ajanhukka ovat vihollisia, muista huomioida niiden vähentäminen kaikissa valinnoissa. Pidä budjetti mukana tohinoissa, vältä rahastressiä. Panosta asioiden rullaamiseen listojen ja ulkopuolisen avun avulla, vältä tukoksia. Ole tyytyväinen. Harrasta arkiliikuntaa. Merkityksellisyys löytyy pienistä kodin eteen tehdyistä askareista. Maailman menoa ei kannata liiaksi murehtia, hyvinvointini vuoksi, mutta pieniä asioita maailman kriisien hyväksi voisi vuonna 2018 tehdä, aika näyttää mitä.

Lisäksi muista tehdä paljon villasukkia, lukea, huolehtia vapaa-ajastasi hyvällä omatunnolla. :)

Jep, tänä yönä näin.