Oon paahtanut tukka putkella päivätolkulla. Ensin hoidin isoäitiä, sitten tuli työputki (itse asiassa ajauduin opettamaan yläasteelaisia, mikä on aina intensiivistä, ja vieläpä oli reissutyötä siellä välissä) ja nyt viimein istun iltaa viettämässä kotona.
Jotenkin tämä blogin kirjoitus tuntuu juuri syysiltaan sopivalta puuhalta. Ymmärrän hyvin, miksi ihmiset jakavat kuvia teehetkistään, syksyn sateesta, lehdistä ja hämärästä. Viltin ja peiton alla on hyvä hymyillä.
Niin se vaan kuitenkin on, että keskittymishäiriö haittaa tätäkin nautiskelua. Ilta on kulunut huomaamatta, pimenikin jo. Koneella olen ollut useamman tunnin. Mitähän seuraavaksi? Jotakin, missä voisin olla enemmän läsnä tässä omassa hetkessäni. Yksin kotona siis olen. Ehkä vain etsin jonkin syksyisen englantilaisen rikossarjan areenasta, tai katson jotain muuta hömppää. Kyllä, niin taidan tehdä. Ja sytyttää pari kynttilää.
Hyvä mieli tulee tästä blogiin kirjoittamisestakin. Keskittymisvaikeuden takia en ole saanut mitään kirjoitettua, vaikka olen kovasti yrittänyt. Monesti olen kirjautunut sisään Bloggeriin, eikä mitään vain synny, ajatukseni eivät pysy kasassa. (Vaikka toinen ääripää on sitten se impulsiivinen kirjoittaminen, että hetken mielijohteesta tykitetään päivitystä toisensa perään.) Olen niin iloinen, että tänään sain sanoja paperille, edes vähän. Vielä iloisempi olen siitä, että tänään osasin nauttia vapaaillasta hyvällä omatunnolla. Vapaailta ei nimittäin läheskään aina ole tunnetasolla vapaaillan tuntuinen.
Tunnelmallista syyskuista iltaa teille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristähän päivääni kommentilla! :)