tiistai 14. maaliskuuta 2017

Paperiasioidensa sotkeminen tyylillä, osa 2

Meikäläinen on ollut hetken katkolla ennakkoperintärekisteristä. Tänään sieltä soitettiin, että oltas laitettu sut takas, mutta veroilmoituksesi 2015 ei ole vieläkään saapunut. Sanoin, että on pistetty postilaatikkoon pe-iltana, tulee ennen pitkää. Kuulemma jos menee vielä kovin kauan niin tulee hylky. Kysyin, voinko soittaa takaisin samaan numeroon ja kysyä tilanteesta, jos mitään ratkaisua ei viikkoon pariin kuulu. Kiltti oli, sanoi että voin.

Kysyin, voiko mut merkitä takasin rekisteriin niin ettei aukkoa jää näkymään. Kun tässä väliaikana asiakkaat on kuitenkin maksaneet aiemmin kirjottamiani laskuja enkä haluais heille ongelmia. Lupasi kysyä jostain rekisteröintipuolelta, kuinka mun tapauksessa tehdään. Oli kuitenkin lääkärintodistukset ja kaikkea, ja olin aiemmin jättänyt oikaisuvaatimuksen, ettei mua ollenkaan poistettaisikaan.

Harjottelin samalla turhan anteeksipyytelyn välttämistä enkä kertaakaan pahotellut mitään koko puhelun aikana. Sen sijaan kiitin soitoista ja muutamasta muusta jutusta ja toivotin mukavaa päivänjatkoa. Ja olinpa muuten tyytyväinen, että sain aikaseks vastata puhelimeen vaikka oli vieras numero ja olin auton ratissa ja piti vetää tien sivuun.

Yllättäen parikin yrittäjätuttavaa on sanonut, että "juu ymmärrän niin hyvin miten noin voi käydä"! Yksi sanoi: "Sen oon kyllä tässä huomannu, että kaikki asiat ratkee aina jotenkin. Hyvin tai huonosti, mutta jotenkin."

Tsemiä, kaikki!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristähän päivääni kommentilla! :)