lauantai 20. elokuuta 2016

Pyyntö Vihreille sekä aika monta kysymystä aika monelle muulle

Mulla on aikalailla koko vuoden kiireisimmät työviikot juuri nyt. Luojan kiitos en ostanut ulkomaanmatkaa tähän väliin vaan vasta viikon päähän!

Uneton yö ei oikein sopinut tähän väliin, mutta minkäs sille voi (olenpahan valmiiksi matkakohteen unirytmissä). Lopulta luovutin ja aloin selailla nettiä, minkä seurauksena meinaa ajatukset taas viuhua tuhatta ja sataa.

Tämä "faktojen jälkeinen yhteiskunta" ottaa pattiin ja pahasti! En minkään lehtien uutisointiin luota, mutta sentään en usko pahimpia populisteja faktoja tarkistamatta. (En kyllä hyvin argumentoivia ystäviänikään, että ei sen puoleen.) Enkä suostu vielä luovuttamaan niin pahasti, että tunteen seuraaminen olisi jopa hyve tiedon seuraamiseen verrattuna! Niin kuin Petri Hakkarainen kirjoitti, jos politiikassa menestyy paremmin älyllisyyttä halveksimalla kuin asiantuntemukseen nojaamalla, ollaan kaltevalla pinnalla.

Pelko… Olen alkanut inhota pelkoa. Pimeääkin pelätään, muttei se tarkota pimeän itsessään olevan vaarallista tai sitä, että pimeä pitäisi kieltää!

Ymmärrän kyllä hyvin, mikä tähän kaikkeen on johtanut. Kun aikansa selvittelee taustatietoja, loppuvat voimat. Jatkuva oikeudenmukaisuuden ja totuuden perässä juokseminen uuvuttaa niin, ettei vain millään enää jaksaisi tarkistaa kaikkea. Lopulta ei tule mitään luettua ja seurattuakaan, kun niistähän saattaisi jäädä tarkistamattomia väitteitä alitajuntaan, ja väärän tiedon välittämisen kierre saattaisi alkaa tahattomasti.

Jopa itselleni tärkeimmissä taistoissa olen lamaantuneessa tilassa. Tuulivoimaloiden vankka vastustus on niin valtavirtaa vastaan puskemista, että hullun hommaa ihan. Jospa tässäkin asiassa jämäkkä aloitus olisi tehnyt tehtävänsä (ELY:ltä ainakin kiiteltiin antamistamme tiedoista) ja alkupanostus palkittaisiin suurempana korkona.

Kaikesta tästä johtuen olen kiitollinen ihmisille, jotka vielä jaksavat. Eräs heistä on Eija-Riitta Korhola, jonka blogista luen ne tuulivoima-aiheiset kirjoitukset, joihin muualla törmään (tähän on tultu). (Myös sen yhden kohukirjoituksen.) Tapio Pitkärantakin pitää lippua korkealla, ja moni muu. Toki kukin sortuu välillä persoonansa mukaisiin heikkouksiin kirjoituksissaan, mutta lipsumista nyt sattuu meille itse kullekin.

Ahdistaa minua silti. Ylikuormitusta lisää, kun huomaa toistuvasti, miten luottamalla toisten osaamiseen ja tietämykseen kaikki lähteekin vain menemään perustavanlaatuisesti pieleen. Asiaa ei auta, että huomaa itsellään voivan olla jotain annettavaa viranomaisille. Minua työntää jokin, mikä käskee kirjoittamaan yleisönosastokirjoituksia (kerran sen tein, taustoitukseen meni 200 tuntia), huutelemaan anonyyminä blogeissa, saarnaamaan tuttavapiirin uuvuksiin.

Haluaisin tehdä kunnolliset kotisivut, joilta kantani maailman asioihin näkyisi. Haluaisin, että ruotsalaisen ystäväni jakaessa FB:ssä maansa energiapoliittisia linjauksia voisin tiiviisti ja yksinkertaisesti välittää tietoni enkä uuvahtaa jo ajatuksestakin. Vinksahtaneita mielikuvia on niin paljon, siis viittaan nyt muihin ihmisiin vaikka tietysti itsekin olen syypää, monta kummallista käsitystä on vielä korjaamatta. Tuntuu kuin olisin siirtolohkare, jonka päälle tulee jatkuvasti mutavyöry. En edes osaa selittää tätä vertausta aukottomasti, juuri nyt vain sellainen olo on, näen kuvan mielessäni.

Haluaisin, ettei luonnonsuojelun ja geenimuuntelun tai luonnonsuojelun ja ydinvoiman toisiinsa yhdistäviä toteamuksia automaattisesti tulkittaisi sarkasmiksi tai vitsiksi. Haluaisin, että ihmiset tarkistaisivat, mitä eri termit ihan oikeasti tarkoittavat ja analysoisivat tunteitaan, joihin niitä liittävät. Ovatko kaikki koirat pahoja, jos näit kerran TV:ssä yhden ison vesikauhuisen? Voiko kaikkien koirien päätellä sopivan söpösti maisemaan, jos ainoa, jonka on nähnyt läheltä, oli chihuahua kerran Tanskassa jonkun käsilaukussa?

Mistä tämä kirjoitus sitten lähti? Eija-Riitan blogista. Hän kritisoi Vihreiden viestiä suurelle yleisölle Henlsingin Sanomissa. Tuulivoimaa ei edes mainita (vaikka toki vihreiden varsinaisessa raportissa siitä on pieniä mainintoja), ja merkillepantavaa on, ettei suunnanmuutosta kuitenkaan selitetä mitenkään. Pari poimintaa kirjoituksesta ja kommenteista:

Tiedän kyllä että vihreät kannattavat yhä tuulivoimaa, mutta näen tässä jo merkit siitä, että trendi hiipuu. Olen nähnyt saman ilmiön jo pari kertaa aiemmin, ensin biopolttoaineiden, sitten puuenergian kanssa.

Kuusi vuotta sitten kirjoitin blogissani: Ideologista sähköä erityisehdoin:
"Mutta eihän tämä normaali energiamuoto olekaan. Tämä on ideologista, maailmankatsomuksellista sähköä. Kun haitat joskus tulevat ilmeisemmiksi, nykyiset kannattajat ovat ehtineet kääntää takkinsa ja niin sanotusti tajunneet, etteivät itse asiassa koskaan tuulivoimaa kannattaneetkaan. Mutta se on jo toinen juttu."
Nyt taitaa olla se aika.

Päästökauppa ei pääse teknologianeutraalina ohjausmekanismina suosimaan puhtainta tuotantoa, koska poliittisella päätöksellä suositaan ensin uusiutuvia. - - Sama ilmiöhän on meneillään Ruotsissa ja Suomessa. Ydinvoimalat eivät samasta syystä ole enää kannattavia vaikka ne ovat ylivoimaisesti puhtaimpia energiantuotantomuotoja.

Minä vaadin tilille heitä, jotka jättivät kertomatta minulle, ettei geenimuuntelua tarvitsise pelätä, että muuntogeenistä ruokaa suosimalla suojelen luontoa paremmin kuin luomua suosimalla, että kaikkialla ei todellakaan aina tuule, että Fingridiä myöten ollaan sähköverkon tilasta huolissaan, että siirtolinjat ruotsista ovat aivan riittämättömän tähän nykytouhuun, että ensi talvena voi hyvinkin koittaa sähköttömiä päiviä kun se nyt jo oli niin hilkulla, että turpeennosto joka suon kohdalla on automaattisesti huono juttu, että luomu olisi vapaampaa siemenkaupasta kuin muu, että neonikotinoidit olisivat mehiläiskuolemien kannalta jotenkin muita tekijöitä olennaisempi seikka, että, että, että… Pää pamahtaa!!! (Nii-in, taas vaihteeksi!) On niin paljon tietoa, mitä haluaisin levittää, että ihan oikeasti kohta teetän tarroja ja otan elämäntehtäväksi liimata provosoivia symboleja kaikki lyhtypylväät, roskikset ja vessanseinät täyteen!

Ja sitten toisaalta yritän muistaa, että tiede voi aina muuttua. Niin viitsisikö sitä minkään asian äänitorveksi kuitenkaan ryhtyä, paitsi tietysti sen, että koittakaa kuunnella tieteilijöitä, ja kuunnelkaa niitä sen jälkeen uudestaan. Suraavana vuonna uudestaan. Ja niin edelleen, toistakaa tätä ohjetta hamaan hautaan asti. Kuunnelkaa vähemmän naapuria, äitiä ja opettajaa.

Tietysti otan vastuuta omasta sinisilmäisyydestäni, mutta silti: Missä he ovat? Keitä he ovat? Miksei kukaan kyseenalaistanut? Kuka laittaa heidät vastuuseen? Eikö täällä ole ketään muita huijattuja ja vihaisia? Onko syy pää minä itse, siis kaltaiseni ihmistyyppi, joka on vain heilunut aallon mukana kuin mikäkin levä? Ja mikähän aalto se nyt sitten tämä on, missä nyt heilun, ja miksi niin harva muu? Onko kaikilla aadeehoodee eikä kukaan vaan saa aikaan?

On vaan niin monia ristiriitaisuuksia, joita en voi käsittää. Vastustetaan kaivoksia, mutta ostellaan kultakoruja. Vastustetaan kaivoksia, mutta suositaan energiantuotantomuotoja, joita varten on kaivettava metallia tonnitolkulla. Vastustetaan vesivoimaloita, mutta kannatetaan laitoksia, joille parhainta säätövoimaa olisi vesivoima. En voi käsittää !

Yliopistoille, tutkimuslaitoksille, viranomaisille, opetussuunnitelmasta vastaaville, kenelle tahansa haluaisin huutaa: Miksei fakta pääse kuuluviin? Yliopistot, mitä tiedotusta tämä on? Miksei mainoskatkoilla TV:ssä ja nettivideoissa ole tiedotusta? Miksi päättäjät eivät kuuntele… Jos en usko salaliittoteorioihen

Minä vaadin, että edes Vihreät myöntäisivät olleensa väärässä. Pyydän samaa kuin Eija-Riitta: Ettekö voisi puhua totta? (http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2016/08/19/puhukaa-totta/)

Jouh. Tuliskohan se uni nyt. Vai oisko aamukahvin aika.

6 kommenttia:

  1. En ole kovin paljon tutustunut energiantuotantomuotojen ongelmiin, joten en nyt ota niihin sen syvemmin kantaa. Mainitsenpahan vain, että Eija-Riitta Korholan nimen tai naaman näkeminenkin saa mut ärsyyntymään. Sieltä ei kyllä kovin luotettavaa "tietoa" yleensä tule. Mutta toki jossain asiassa on oikeassa, tietenkin. Vaikka en kuulu vihreisiin, niitä kuitenkin useimmiten äänestän, ja E-R:n syvä viha vihreitä kohtaan kieltämättä raivostuttaa. Paraskin puhumaan toden puhumisesta! (Enkä siis tällä nyt tarkoita sitä, että Vihreät aina olisi oikeassa.)

    Kun sä olet näihin asioihin perehtynyt, niin kerropa, mikä siinä tuulivoimassa sitten on pahinta? Tehottomuus, huonon säätövoiman pakko, meluhaitta?

    Ja vähän ot, mua kiinnostaa, että mitä sitten tutkimusten mukaan on mehiläiskuolemien taustalla, ellei neonikotinoidit? Varroa-punkitko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokoomus saa mut perinteisesti näkemään punaista, mutta poikkeuksiakin näköjään on. Kuulun yhteen yhdistykseen, jossa on monen puoluetaustan ihmisiä. Siellä kovasti koitetaan saada porukka tajuamaan, ettei toisten haukkuminen ja yleistykset johda mihinkään hyvään, ja muistutetaan, kuinka eri puoluetaustoista tulee erilaisia ihmisiä. Itsekin olen äänestänyt vihreitä, mutta jatkuva selkeiden tutkimustulosten sivuuttaminen on alkanut ärsyttää.

      Neonikotinoideihin en ole älyttömän perehtynyt, joskus lähinnä kirjottelin ahkerasti nimiä adresseihin vastustaakseni niitä. Niiden puolustaminen ei myöskään ole mulle sydämenasia, on riittänyt puuhaa muiden juttujen parissa... Törmäsin tämän tyyppisiin kirjoituksiin, jotka muuttivat mieleni (ilmeisesti Varroa on iso syypää, mutta sekin on vain yksi tekijä muiden joukossa) :

      https://www.quora.com/Are-neonicotinoids-killing-the-bees

      Samainen Iida on tehnyt myös havainnollistavan kuvan aiheesta:

      https://thoughtscapism.files.wordpress.com/2015/10/bee-health-viola.png?w=640

      Osa tätä pää räjähtää -tunnetta on juuri se, että en tämän keskittymisongelmani takia aina onnistu kaivamaan muististani olennaisinta silloin kun kysytään. Tuntuu välillä, että tuulivoiman kaikki huonot huolet ovat tasa-arvoisia. Oman postauksensa arvoinen aihe, mutta koska aivot tuntuu pamahtavan kun kuulen koko sanankaan niin sitä ei ole heti luvassa. (Vastaan kohta tarkemmin.)

      Poista
    2. Tuulivoimasta tuleekin näköjään oma postauksensa. Hetkinen...

      Poista
    3. No niin, tuli tekstiä aikalailla, mutta tämä auttoi kyllä merkittävästi jäsentämään päänsisäisiä asioita. Olen kyllä varautunut siihen, että joistain asioista minulla on väärää tietoa, mutta jos tuosta kaikesta edes murto-osa pitää paikkansa niin huhhuh, sanon minä!

      http://e-mollissa.blogspot.fi/2016/08/ekologinen-tuulivoima-ja-rakkauteni.html

      Hei, en muuten tajunnut kysyä olennaista asiaa. Kerro toki esimerkkejä E-R:n "tiedoista"? Itseäni kovasti harmitti tuulivoimaan liittyvät kanala-jutut.

      Poista
    4. Kiitos paljon perusteellisesta postauksesta! Siitä huolimatta, etten ole aiemmin jaksanut aiheeseen perehtyä, on kyllä kiinnostavaa nyt oppia siitä, kiitos.

      Ja multa valitettavasti ei tule perusteellista vastausta sun kysymykseen Korholan tietojen vääristelystä. Tuoreisiin juttuihin en ole törmännyt kuin tuohon tuulivoima-kana-keissiin, ja vanhoja asioita en kunnolla muista, niin en lähde niitä mutu-tuntumalla ääneen sen tarkemmin mainitsemaan.

      Nuo mehiläiskuolemat mua kiinnostaakin aika paljon. Olisi helpompaa, jos niihin olisi tiedossa yksinkertaiset syyt, niin asialle voisi ehkä paremmin tehdä jotain. Nyt kun tiedot vaikuttaa olevan epämääräisiä ja ristiriitaisia ja monitahoisia, on hankalaa tarttua ongelmaan. Neonikotinoidit todennäköisesti on haitallisia monille pölyttäjille, mutta kun ei tiedetä kuinka haitallisia, ja miten pieni osa muista haitoista, ei niiden yksinkertainen demonisointi välttämättä auta merkittävästi pölyttäjien muihin, vaikempiin ongelmiin. Hmm.

      Ja joo, pelkkä puoluetausta ei kerro yksittäisestä poliitikosta välttämättä paljoakaan. Monissa puolueissa on jäseniä, jotka on hyvin eri mieltä hyvin monista puolueen virallisista kannoista. Toisissa asioissa ollaan yhtenäisempiä kuin toisissa ja toisissa puolueissa ollaan yhtenäisempiä kuin toisissa. Noin yleisesti ottaen itseäni kummastuttaa poliitikot, jotka ovat valinneet puolueekseen sellaisen, jonka kanssa on monista suurista asioista eri mieltä. Toisaalta voi olla, että juuri sille ihmiselle muut puolueet olisi vielä huonompia. Eihän politiikka ole mitään yksinkertaista janaa siitä, onko kaikessa "oikealla" vai "vasemmalla", vaan monitahoinen sekoitus asioista; onko esim. talousliberaali ja/tai arvokonservatiivi ja arvostaako esim. sivistystä, luonnonsuojelua, hyvinvointovaltiota. Ja vaikka pohjalla olevat arvot olisi samoja, painotukset niiden välillä ja tulkinnat niistä käytännössä voi olla hyvin erilaisia...

      Poista
    5. Jep… Ihmisillä yleisesti ottaen tuntuu olevan melko samankaltaiset tavoitteet, mutta näkökulmat toteutuksesta sitten poikkeaakin melkolailla, ja koska tästä syystä välitavoitteet poikkeavat toisistaan, ei sinne kaikkien haluamaan lopputulokseen tunnuta koskaan pääsevän. (Kaikilla hyvinvointia, kaikilla turvallista, kaikilla rahaa, luonnolla hyvä jne.)

      Törmäsin sattumalta tällaisiinkin pari päivää sitten. Asiaa neonikotinoideista.

      Tutkimus vuodelta 2016.
      https://www.sciencedaily.com/releases/2016/04/160426162601.htm

      Kommenteissa samaisen Iidan kirjoituksia. Perusteellisen oloinen ihminen.
      https://mielijuomaani.blogspot.fi/2016/08/luomuviinin-pimea-puoli-todellisuus.html

      Poista

Piristähän päivääni kommentilla! :)