torstai 6. kesäkuuta 2019

Pankkikäynti, ja mitä sitten tapahtui

Minä en ole mikään viisas ihminen. Sanon sen nyt ihan suoraan. Fiksuus ei tuo viisautta.

Sen sijaan olen aika kipakka täti. (Sitä ikää odotellessa, kun voin mäiskiä ohikulkevia kolttostentekijöitä sateenvarjollani, haha.) Lesoilu ja uhoaminen vielä kaupan päälle, vailla sen suurempaa näyttöä.

Viime aikoina pankkineuvottelut ovat alkaneet vaikuttaa paikoilta, joita kannattaisi edellä mainituista syistä välttää.

Nimittäin hävettää! Etenkin, jos olen jo käynyt saman ihmisen pakeilla kaksi vuotta aiemmin eikä sen jälkeen ole tapahtunut mitään uutta.

Olen vieläpä maailman surkein neuvottelija. Lähestymistapani pankkiasiakkuuksiin on kuin nykyisin miesasioihin - parasta koittaa napata mut lennosta ennen kuin muut kerkiää! :D En minä jää vertailemaan ja pyörittelemään, se on siinä tai sitten ei. Johtamisen oppaissakin tämä on mainittu , tee ratkaisu, etene, uuden tilanteen vaatiessa tee uusi ratkaisu, etene.

En hae maailman parasta korkoa ja viilaa ehtoja. Haen ihmistä, joka hoitaa asian. Eli minulle lainan. Valmiiksi. Nyt.

Kävi sitten niin, että kirjoitin kirjoittamiseni tutulle virkailijalle sähköpostiin ennen tapaamista. Melkein olisi voinut hävettää, mutta toisaalta en väittänyt liikoja, kerroin vain mitä omistan ja mitä minulle sillä tulee vuosittain. Kerroin, että takaajani mielestä toisesta pankista saadussa tarjouksessa oli täyden takauksen huomioon ottaen aivan liian suuri korko, vaikka olisi hän sen kelpuuttanut. Kerroin, että minulla on toisessa pankissa ollut jo kaksi yritystä hoitaa asia loppuun, ja takaaja kummallakin kerralla jo varmuuden vuoksi mukana. Että jo on kumma, kun asia ei siltikään valmistu!! Ja mitä nämä kaikki osuus/jäsenyys-jutut on olevinaan, ja kokonaisasiakkuuden siirtoakin haluaisivat, että miettisin. Mikä siinä asian hoitamisessa loppuun on niin vaikeaa?!

Toki ilmaisin asiani hieman diplomaattisemmin. Sitä en tainnut kirjoittaa, että otti päähän ne sen seitsemän eri virkailijaa, että yksi hoitaa yritysasioita, toinen yksityisasioita, ja joku eri henkilö ilmeisesti vielä arvo-osuustiliä perustamaan, plus että heidän vaatimaansa minua epäkiinnostavaa jäsenyyttä ei voi siinä naamatusten tehdä, mutta ei myöskään kassalla, joka on vaan pari tuntia auki, en edes muista että missä ja miten se sitten olisi pitänyt tehdä.

Sen jätin mainitsematta, että oma vikani oli ettei minulla ollut mukana passiani, olisi sujuvoittanut edes hieman.

Menin pankkiin, ja tapahtui seuraavaa:

Saavuin 5 min myöhässä, koska ajomatkalla puhelimeeni tuli pyytämättä kesätyötarjous, johon ajattelin että on kohteliasta heti vastata. Kerroin tämän.

Istuimme alas ja aloimme tarkastella tilannetta. Möläytin salaisuuteni, kuten sen, että eksäni antaa minun sijoittaa asuntokaupasta saamansa rahat pariksi vuodeksi miten haluan, ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä.

Lainoja tarkastellessamme virkailija ei sanonut kertaakaan sanaa ”euribor” eikä minun tarvinnut vääntää mistään asiasta eikä perustella mitään. Halusin turvallisuussyistä kiinteän koron, sillä maailman tilanne kun on mitä on niin kuka nyt mitään muuta harkitsisikaan. Niin sinulla on ollut tasalyhennys, minulle todettiin, eikä se ollut mikään ongelma ja mikä tärkeintä, asiasta ei tarvinnut keskustella puolikastakaan lausetta enempää. Tiedän, mitä haluan, ja todella arvostan kun sen pankista saan, erityisesti aikaani tuhlaamatta!

Lipsautin kritiikkiä kilpailevaa pankkia kohtaan. ”Paljonko ne kuvittelevat aikani arvon olevan”, mesosin, ”kaksi visiittiä jo, plus ajo sinne, ajo takaisin, yhteydenotot, kahdeksan tuntia siinä jo yhden lainan takia, puhumattakaan kaikesta pohdinnasta ja miettimisestä, mikä syö kapasiteettiani eikä tällä menolla ikinä lopu!” ”Ja kaikki se pikkuasioiden jauhaminen”, jatkoin, ”ei näillä summilla kilpailuttaminen kannata, menetän työajan mukana rahaa enemmän siinä kuin paremman koron saamalla saisin!” (Ainakaan minua ei voida syyttää itsekeskeisyyden puutteesta tai oman aikani aliarvostamisesta.)

Minulle ehdotettiin samaa lainamäärää samalla takauksella kuin kilpailevasta pankista, mutta 5-7 vuoden sijaan 20 vuotta, virkailijan mitenkään jarruttelematta haluamaani summaa. Kilpailevassa pankissa olin sitäkin joutunut väkisin hilaamaan ylöspäin, vielä jopa takaajan läsnä ollessa, minun ja takaajan yhdessä ääneen todetessa että eihän se pienempi summa riitä yhtään mihinkään. Kilpailevan pankin virkailijalla oli lieviä vaikeuksia sitäkään käsittää. Kumma kun ei pankille raha kelpaa! En tajua. Joku pankin yleinen ohjeistus varmaan.

Tarina jatkuu.

Asuntolainani marginaali nousi, koska halusin vaihtaa kiinteään. Mielessäni on naapurin kertomukset lama-ajan päätähuimaavista kaksinumeroisista koroista, en aio ottaa mitään riskejä. Mun riskikäsitys on keskimääräistä realistisempi, en tajua miksen luottanut tähän vaistoon jo silloin aiemmin.

Yllättäen asuntolainan todellisessa vuosikorossa ei ollut paljoakaan eroa euriborin ja kiinteän välillä! Tarkoitan, että prosentuaalinen ero jäi pienemmäksi kuin pelkkien marginaalien vertailussa. Ainakin, jos pankin laskuri toimi, en ole nyt omilla aivoilla ajatellut tätä tänään kovin pitkälle.

Muun käyttötarkoituksen lainaan pankista numero 2 tarjotaan jo kättelyssä alle puolet pienempää marginaalia kuin ensimmäisestä pankista!

Kokonaistilanteeni ymmärrettiin täysin. Neuvottelija kysyi minulta oma-aloitteisesti, haluanko asuntolainaani 2 v lyhennysvapaata, jotta voin käynnistää yritystoimintani laajentamisen kunnolla. Sanoin, ”kyllä kiitos”, ymmärtäen myös mitä se kokonaissumman kannalta tarkoittaa.

Tässä pankissa asiointiani ehkä helpotti, että asiaa olin pohjustanut jo pari vuotta aiemmin. Virkailija oli tuttu. On aina hyvä lähtökohta puhua pankissa, jolle on jo näyttänyt hoitavansa lyhennykset säännöllisesti.

Lopputuloksena lyhennän seuraavat kaksi vuotta 200 € / kk lainaa, jonka suuruus on vanha asuntolaina+uusi asuntolaina+remonttilaina+sijoituslaina yhteensä 115 000. Sen jälkeen 500 € kieppeillä yhteensä kaikkien lainojeni lyhentäminen, paitsi opintolainan lyhennykset eivät ala vielä silloin.

Minun tilanteessani ratkaisee nimenomaan kuukausilyhennyksen suuruus. Tuottavuuden kannalta on merkityksellistä, että saan entistä pienemmällä ”kuukausihinnalla” (305 -> 200) muhkeasti isomman potin käyttöön (115 000:sta kun vähentää, mitä minulla nyt on kiinni asunnossa, jää minulle silti sijoitettavaksi 87 000 €.)

Eli sijoitettavaksi tarkoitetun rahan lisäksi sain menonkevennyksen. Ainakin täytyy todeta, että pankissa ymmärrettiin, miten tätä asiakasta miellytetään, ja se onkin tärkeintä heti sen jälkeen, että asiat hoidetaan. Ensimmäisessä pankissa ei osattu kumpaakaan.

Tällaisia me naiset ollaan. On saatava juuri se, mitä halutaan. Jos halutaan pinkkiä ja kimallusta, niin niitä myös sitten pitää olla eikä joku vähän sinne päin kelpaa, ainakaan mikään ”järkevä”, ainakaan jos se ei edes ole oikeasti järkevää. Pitää saada se, mitä haluaa, ja se jo itsessään on arvo, josta kannattaa maksaa.

*Tästä välistä poistettu lisämöläyttelyjä, yksityiskohtia ja disclaimereita.*

Palasin takaisin pankkireissulta. Kuuma, ihana päivä. Pihalla käyskennellessäni soitin pankkiin nro 1 ja ilmoitin, ettei tarvitse vaivautua miettimään loppuun laina-asioitani, en ole enää kiinnostunut. Toisesta pankista tuli niin hyvä tarjous, ettei huvita alkaa edes harkita kilpailuttamista.

Puhelinpalvelija tuntui yllättyvän, että ylipäätään näin ystävällisesti viitsin toimia, että sellaista ilmoitan. (No, kai siitä nyt sellaisessa pankissa yllätytäänkin, missä toisten ajan tuhlaaminen tuntuu olevan kiinteä osa liiketoimintaa.)

Pyysi palautetta. Yllätettynä olin jonkin aikaa vähän pasmat sekaisin, mutta sain jotain kakistettua ulos, ja sitten vähän lisää. Paljon muutakin kuin tähän tekstiin kirjoitin. Luonteelleni en mitään voi, kovasti koitin kiitelläkin asiakaspalvelijoita ja toistelin, etten kyllä ole mikään ihan tavallinen asiakas ja ymmärrän, että joihinkin tilanteisiin minun olisi itse pitänyt valmistautua paremmin.

Minua nauratti, kun puhelimesta sanottiin: ”Siis kiitos, näin kattavaa, yksityiskohtaista ja selkeää palautetta harvoin saa! Laitan tämän organisaatiossa ylöspäin. Siis en tähän konttoriin/haaraan, missä asioit, vaan ihan kunnolla ylöspäin, tästä on kyllä hyötyä meidän koko maan kattavassa organisaatiossa! Huh, onpa pankeilla eroja, itse vain täällä yhdessä olen työskennellyt ja muista tiedän sen, mitä nettisivuiltaan olen vilkuillut.” Toivoteltiin hyvät kesäpäivät.

Siinä +26-29 asteen helteessä takapihalla hikoillessani tulin katsoneeksi valkoisia minishortsejani ja vaaleansinisiä pitsirintaliivejäni. Kai sitä yleensä ollaan jotenkin vähän eri tavalla pukeutuneita, kun lähetetään vahingossa rivien välissä maan suurimpiin kuuluvan pankin huipulle terveiset, että teidän pankkinne on muuten jähmeä ja hukkuu omaan isouteensa, muutenkin hieman turvattoman ja epäluotettavan tuntuinen, ja että minä kyllä tietäisin, miten sitä teidän pankkianne paremmin johdetaan. Ens kerralla solmio.

Johtoryhmäkutsua odotellessa. :)

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Ken itselleen kuoppaa kaivaa, se sijoitukset ulkoistaa

Blogistani on saattanut käydä ilmi, että olen kaiken muun lisäksi melkoinen downshiftari.

Änkyrä, vastarannankiiski, oman tiensä kulkija.

Tuttavapiirissäni on muutama samanmoinen.

Joukkoon mahtuu rikkaitakin, joista erään luona olin käymässä. Puheltiin ohimennen asioista, sivuttiin hänen osakevarallisuuttaan (7-numeroinen luku), joka keskittyy pariin pörssiyhtiöön.

”Oikeastaanhan minun kannattaisi ottaa lainaa loppujakin osakkeita vastaan ja sijoittaa ne rahat”, hän sanoi, ”mutta en mä jaksa.” Jaaha, sopii kyllä tämän tyypin luonteenkuvaan. ”Sen sijaan menen kaivamaan tuota kuoppaa tuolla!” Naurahdin ja sanoin: ”Niin, tätähän tämä elämä on. Minäkin käyttänyt tolkuttomat määrät aikaa mansikanrönsyjen siirtämiseen ja istutteluun viime aikoina. Jotain pientä projektia aina olla pitää!”

Yhdessä todettiin, että siinä kai se juju onkin. Saa olla välittämättä paskan vertaa, saa möyriä pihalla jos huvittaa.

Kuinka olemme tilanteisiimme päätyneet? No tietysti tekemällä just sitä, mitä huvittaa. Luottamalla omaan tiehen. Omalla kohdallani se ei ole käynyt mitenkään sattumalta, vaan olen pitänyt kirkkaana mielessä kerran saamani elämänohjeen, jonka mukaan kannattaa valita elämän risteyksissä aina mielekkäin suunta.

Kumpikin olimme tyytyväisiä tilanteisiimme, vaikka koimme kyllä paineen siitä, kuinka ”kuuluisi” asiat tehdä. Enemmän on enemmän, huutaa joukko. Kuitenkin siinä hetkessä meille kummallekin riitti se, mitä juuri nyt on. Enemmän voi tavoitella, mutta sillä on rajansa, kuinka paljon möyrimis- ja kuopankaivamisaikaa kannattaa raha-asioiden järjestämisen vuoksi menettää!

Koska minua suuresti huvittaa sijoitella tuttavien rahoja omieni lisäksi, sanoin: ”Kyllä minä voin sinulle sijoitussuunnitelman tehdä, indeksirahastoja ja ootas, täytyy tutkailla blogeista ja muistiinpanoista kuinka tämä kannattikaan tehdä. Toteutat sitten jos haluat.” ”Siitä vaan,” sanoi hän, ”ja summahan voi olla mikä vaan.” Minä: ”Miten niin mikä vaan? Eihän se nyt ihan mikä vaan voi olla!” ”No ei, mutta tee vaikka tuhannella ja skaalataan myöhemmin sen mukaan, mitä on käytettävissä.” ”Ok, no minäpä teen, mutta en nyt ihan heti, täytyy lukea tenttiin ja on kaikenlaista muuta mietittävää. Ja kesä!” ”Juu, ei kiirettä!” totesi hän, ja lähti kaivamaan kuoppaansa.

...

P.S. Erittäin hankala tämä kuopankaivamissymboliikka tässä nyt! :D

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Miehet, osa I

Huh huh, kun aloinkin kirjoittaa isosta aiheesta!

Nimittäin miehet.

Teksti vain paisui ja paisui. Jokainen uusi mieleen tullut asia tuntui liittyvän edellisiin, joka kohtaan jotakin piti täydentää. Lopulta en enää tiennyt, mikä on oikeasti tärkeintä, en ole enää edes ihan varma, mikä päämotivaationi kirjoittamiselle oli, kun aloitin.

Otetaanpa siis hieman takapakkia, ja kirjoitetaan johdanto. Tai tiivistelmä, miksikä sitä kukakin haluaa kutsua. Tai spoileri. :)

Minusta miesten ja naisten pitäisi opetella toistensa syvimmät eroavaisuudet suurella huolellisuudella. Mielellään luotettavista lähteistä, minulta siis! ;)

Inspiraationa pohdinnoilleni ovat olleet erinäiset viimeaikojen tapahtumat elämässäni ja tuttavapiirissäni. Taustalla on myös paljon pidemmällä aikavälillä oppimaani.

...

Väitän seuraavaa.

Miehet ovat avoimia kirjoja. Miehiä on mahdollista lukea hyvin tarkasti, kun on nopea ja tarkkasilmäinen, erityisesti tilanteissa, joissa mies yrittää piilottaa tunteensa/tavoitteensa.

Miehistä voi muun muassa lukea, miten he jatkuvasti puntaroivat heidän välistään hierarkiaa, joka määrää kaiken. Hierarkia on kuitenkin tarpeen, jotta miehet pystyvät toimimaan maailmassa keskenään. Hierarkian perusteella määritellään, mitä kukakin mies ansaitsee.

Hierarkiassa edetään ahkeruudella, ja miesten on hyvin vaikea asemoitua tilanteissa, joissa ratkaisevatkin synnynnäiset ominaisuudet eivätkä vain vaivannäön määrä. Suo, kuokka ja Jussi on se, minkä perusteella pitäisi saada raha, naiset, status ja kaikkien lajien maailmanmestaruus. Palkkion kuuluu olla suhteessa yrittämisen ja työn määrään.

Ansaitsemisjärjestelmä on hyvin monimutkainen. Pätevyys ei yleensä ole se tekijä, jolla määritellään, kenelle tällä kertaa sallitaan saavutus, esimerkiksi nainen tai paikka johtoryhmässä. Reiluus on kaiken a ja o, ja on reilua, että kukin vuorollaan hyötyy hieman, ja vastapalveluksia tehdään.

Mies myös avioituu sellaisen vaimon kanssa, jonka kokee ansaitsevansa (mikä ei tarkoita, että rakkauden määrä olisi yhtään vähempi). Miehen huomatessa, että joku toinen on saanut rinnalleen naisen, joka on niin upea, että lähestyminen on selvästi rikkonut ansaitsemisen herkkää säännöstöä, miestä kyllä harmittaa ja se näkyy naamasta.

Miehen täytyy saada metsästää, tai hän ei ole tyytyväinen saavuttamaansa asiaan, mutta hän on tarkka siitä, että tähtäimessä on vain asioita, joita hänellä on ansaitsemisen säännöstön mukaan oikeus tavoitella.

Miehet antavat suuremman painoarvon miehen kuin naisen mielipiteelle. On tärkeämpää, miten hän oman tulkintansa mukaan asettuu miesten välisessä hierarkiassa. Naisen on turha mennä sanomaan miehelle, että mies ansaitsisi jotakin hienoa, jos koko miesten hierarkia on tästä eri mieltä. Vain toinen mies voi välittää miehelle tietoa asemastaan hierarkiassa, ja antaa kokemuksen ansaitsemisesta.

Miehen elämässä kaikkein tärkeintä on huolehtia päämäärästä ja etenemisestä. Mies ei voi olla mukana missään isossa tai pienessä projektissa, minkä lopputulosta hän ei ole voinut etukäteen visualisoida, sillä hänen tulee voida kantaa vastuu niin lopputuloksen laadusta kuin sen aikataulusta. On oltava suunnitelma.

Tarvittaessa mies tarinoi itselleen taustaoletuksia ja mahdollisia lopputuloksia, sekä mahdollisuuksia, miksi hän ehkä sittenkin voisi olla ylempänä säännöstössä kuin ensin oli kuvitellut.

Miehet eivät syvällisesti ymmärrä, että mikään edellä kirjoitettu ei päde naisiin.

Miehet eivät syvällisesti ymmärrä, että kaikki edellä kirjoitettu kyllä pätee heihin. Naiset eivät kunnioita/huomaa miesten hierarkiaa, vaikka miehet usein niin luulevat, eivätkä naiset kykene syvällisesti ymmärtämään edellisten kohtien merkitystä.

Paljon ongelmia voitaisiin ratkaista, jos miehet saisivat jatkaa kuten ennenkin, mutta täsmällisemmin tiedoin naisten ominaisuuksista. Määrätietoisuus ja tavoitteellisuus toimivat, jos tekijät on otettu oikein huomioon. Olisi myös hyvä olla tietoinen ja paremmin kartalla arvoistaan ja ajatusmaailmastaan, juurikin noista reiluus/ansaitsemis-kuvioista. Voisi olla menemättä sivu suun jatkuvasti todella upeita naisia.

Sillä, että miehiä on lapsena kehuttu toiminnastaan ja naisia ominaisuuksistaan, on hyvin kauaskantoiset ja monilonkeroiset seuraukset. Se ei kuitenkaan yksin selitä eroavaisuuksia, jotka ovat todella isoja. Naisten maailmassa ansaitsemisen ja ahkeruuden säännöstöt menevät eri painotuksin ja sävyin. Elämänmittaisissa kuin pienemmissäkin projekteissa naiset voivat helpommin tehdä asioita matkan kuin päämäärän vuoksi.

...

Noin, eiköhän siinä ollut provosointia näin alkajaisiksi! Pidätän oikeuden mielen- ja tekstimuutoksiin. Väänsin kuitenkin todella yksinkertaisiksi nämä jutut, kaikki suurimmat "oivallukset" ja selitykset jäivät ulkopuolelle.

Ja taas kirjoitin yön tunteina!

On myös sanottava, että entinen miesystäväni ei sovi näihin kaikkiin kohtiin, vaan inspiraatio on pääasiassa muualta. Kaikki nämä kohdat silti näkyvät hänenkin elämässään. Statusta hänellä ei sinänsä ole (firman johtajuus tms.), mutta huomasin, kuinka hän jostain syystä tuntui keräävän kunnioitusta muilta miehiltä aina vain enemmän, ja sitä enemmän, mitä useampaa säännöstöä ja mitä suuremmin rikkoi. Mielipidejohtaja ja edelläkävijä hän ehkä on, vaikkei useinkaan huomaa vaikutustaan ympäristöönsä.

Tätä tekstiä voi väittää kukuksi, mutta aistin tilanteessa kuin tilanteessa miesten arvioivan itseään muihin miehin peilaten, ja näen miten he asettavat itsensä toisiin nähden. Näen jatkuvasti, miten tuo hierarkiakuvio heihin muutenkin vaikuttaa, yhdistettynä määrätietoisuuteen ja ansaitsemisen taustakuvioihin.

Naisena ihmetyttää eniten, miten paljon niin monien miesten yksityiselämään vaikuttaa nimenomaan miesten "lauman" mielipide eikä esimerkiksi läheisten mielipide.

Koko asiahan muuten tuli mieleen siitä, kun kävin pankissa. Jälkikäteen tajusin, että tietyt jutut johtuivat nimenomaan vain ja ainoastaan siitä, että neuvottelija oli mies ja minä nainen.

Mies-nais-teema tuntuu muutenkin tulevan jatkuvasti vastaan, ihan jo niinkin yksinkertaisissa jutuissa kuin erilainen tekniikka erilaisissa fyysisissä harjoitteissa. Esimerkiksi punnertaessa kämmenieni pitää olla lattiassa eri kulmassa kuin miehillä, ihan vain koska olen nainen ja siihen liittyen joitain rakenteellisia eroja täytyy kunnioittaa.