torstai 12. lokakuuta 2017

Lainoista ja marginaaleista

Kyllä hämmentää lukea toisten kirjoituksia lainoistaan ja niiden kilpailuttamisesta. Tuntuu, ettei minulla olisi mahdollisuuksia päästä lähellekään niitä marginaaleja, vaikka kuinka kilpailuttaisin.

Ensinnäkin asuntolaina. Varmaankin minulla on liian pieni laina (33 000), jotta olisin sellainen asiakas, josta alettaisiin tapella. Viimeisin lainatarjous oli 0,95 marginaalilla, joka tietysti on ok "maailman lapset" -ajattelulla. Eli vuosikymmeniä sitten suomessa tuollaisesta olisi voinut vain unelmoida. Varsinaisesti en ole vielä kilpailuttanut, jospa sitä saisi vähän alas sillä. Mutta kun...

Ne tulot. Kilpailuttaakseni minun pitäisi osoittaa firmani papereista virkailijoille, että tuo viime vuoden parin satasen tulos on aikalailla eri asia kuin toiminimelle tullut rahavirta ja mikä tulos olisi ollut, jos olisin vain säästänyt kaikki hankinnat seuraavan vuoden puolelle tai jättänyt kokonaan hankkimatta. Kirjanpitäjäni oikein tarkkaan kyseli kaikki mahdolliset menot, jotka firmaan suinkin voivat liittyä, etten tulisi maksaneeksi tuloveroa liian isosta summasta. Pankeissa vaan ei aina ymmärretä... Asuntolainaa hakiessa näytinkin lisäksi kesäkuun väliraporttia, sitä on hieman helpompi ymmärtää. Siinä tulos oli viisinumeroinen, sillä poistot eivät vielä näy.

Omasta mielestäni olen ihan paras asiakas. Kuinka monelle muka tulee näin turvallista tuloa ympäri vuoden? Tietysti näen ison vaivan vuokrauksen yhteydessä puheluineen, sopimisineen, lähetyksineen, paperihommineen. Mutta yleensä sitten kalusto pysyykin vuokralla vuoden päivät ellei enemmänkin, ja suurimman osan vuodesta seuraan rahan valumista tilille. Noin tonni tulee kuussa alvien jälkeen palkakseni ellen osta lisää kalustoa sillä rahalla, mikä ei ole mikään pakollinen meno. Muutaman vuoden päästä tuo tulo on paljon enemmän. Tähän päälle palkka opetustyöstä ja keikoista, joita teen.

Pankkeja ei vaan paljoa lämmitä sellainen "teen töitä, jos huvittaa" -asenne. Pitää olla iso säännöllinen varma tulo. Mun menoja eivät edes kysyneet, taisivat tarjoukseen liittyviin laskelmiin keksiä omasta päästään. Valmistumisen jälkeen on ollut kaikki mahdollisuuden polttaa itsensä piippuun ylitöillä. Meidän alalta ei hommat lopu. Pankissa tätäkin on vaikea tajuta. Että turvallisempi maksaja minä olen kuin moni muu, osaan sentään pitää huolta hyvinvoinnistani ja minulla on vuokratulon ansiosta mahdollisuus höllentämiseen ja akkujen lataukseen.

Sitten hävettää, kun vahingossa lesoilen sitä sun tätä. Mutta kun kaikki on totta, yritykseni toiminta vain kasvaa ja kasvaa, ja omassa mielessäni olen jo siellä muutaman vuoden päässä, missä olen hyvinkin vauras. No, jos nyt saisi laina-asiansa järjestettyä suurin piirtein kuntoon ja kilpailuttaisi sitten vuoden parin päästä.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Elämänhallinta, suuntana taso 2

Tiedättekö! Edelleen elän uskossa (harhassa?), että ehkä tämä tästä! Uskallan jopa nostaa vaatimustasoa.

Liikunta

Punnerrusten opettelu tavaksi. Avokki teippasi puolestani uuninmuuriin maalarinteipin, jossa lukee tikkukirjaimin "punnerra", sen voimin olen punnertanut kaksi puolikasta punnerrusta päivässä! :D Tavan opettelu ensin, siitä se lihaskunnon kasvukin sitten lähtee.

Säännöllisempi kävelyillä käynti eikä vain milloin sattuu, jos parkkipaikalta määränpäähän sattuu olemaan matkaa. Leeni Peltosen Valvomo-kirjassa sanottiin, että vähintään 30 minuutin kävely alkuillasta parantaa unen laatua ja helpottaa heräämistä seuraavana aamuna. Oon pitänyt kirjaa liikunnasta ja tällä satunnaismenetelmällä en saa riittävän usein liikuntaa.

Harkintaan punttisalilla käynti. Kenen kanssa, missä, millä rahalla? Lähtisköhän avokki seuraksi? Tämä lähti siitä kun olin yläkoulun poikien liikunnassa sijaisena (joo, älkää kysykö), missä palloilun ohella oli myös hieman punttisalia joillakin oppilailla. Tyttöjen liikkamaikalla oli päävastuu, mutta minä palloilin siellä mukana, hauskaa oli punttislaitteissa! Siis täytyy kyllä todeta, että huononakin opettajan liikuntatunnilla on hauskempaa kuin mitä keskivertona oppilaana ikinä oli...

Raha ja työ

Lisätienestit sallittu. Vaikka työnteosta menee moni muu juttu solmuun, olen saanut yläkoulusijaisuuksista virtaa, hauskaa siellä on. Vaikka sijaisen osuus on kyllä usein melko paskamainen, et tunne oppilaita ja sisältöön ei ole aikaa tutustua ennen kuin tunti alkaa. No, ainakin kehittyvät takavarikointitaidot huippuunsa kun siellä pulpettien lomassa kierrellessä tulee poimittua milloin mitäkin juomia ja elektroniikkaa talteen.

Työssä vaadin pikkutarkkaa raportointia, muuten jäävät kouluasiat päähän pyörimään. Opettajat eivät välttämättä raportoi Wilmaan kehujani ja huomautuksiani kovinkaan tarkasti, mutta oma pääni tyhjenee siinä mukavasti, kun saan laittaa päivän päätteeksi paperille, miten kaikki meni. Eräänlainen arkea parantava rutiini kai tämäkin.

Rahaan liittyy myös lainojen järjestely. Ilmeisesti olen saamassa asuntolainalle ajaksi 25 vuotta ja lyhennys jäisi niinkin pieneksi kuin 155 € / kk. Minusta pienen lainani venytys pitkälle ajalle tuntui järkevältä, kun kerran joka tapauksessa olisin hakemassa yrityslainaa.

Ja se yrityslaina, toivottavasti järjestyy! Isommat ympyrät, täältä tullaan!

Uni

Jatkan opettelua, tarkoituksena herätä viimeistään klo 8 joka päivä. Tähän mulla onkin sitten tsiljoonat eri varmistelusysteemit... Koulusijaisuudet ja muutamat muut poikkeukset on vaatineet heräämistä jopa aiemmin, mikä on aiheuttanut univelkaa ja rytmi mennyt sekaisin. Tavoitteena kellojen käännön aikaan alkaa herätä klo 7.

Yliopisto

Kerran viikossa yliopistolla ei ihan riitä, opintotuen lakkautus uhkaa. Haluan oppia, ja haluan myös saada opintolainan ja opintorahan käyttööni vielä keväälläkin. Siispä olisi aika selvittää, mikä viikonpäivä olisi viikon toinen koulupäiväni.

Olen myös onnistunut palauttamaan yhden tehtävänkin. Ehkä vielä opin käymään kursseja tavallisesti muiden mukana enkä ja voisin jättää tenttimisen yms. suoritustavat taustalle.

Haaveet

Kaikenlaisesta olen haaveillut, mitä en ole uskonut voivani saavuttaa. Ostin ison määrän tusseja ja aloin taiteilemaan. Noin vaan, hetken mielijohteesta! No, ei se nyt ihan niin mennyt, olin kyllä useamman kuukauden hautonut hankintaa ennen kuin ostin. Myönnän, että petyn suuresti ellen saakaan mitään aikaan. Toiveena olisi saada tehtyä vähintäänkin joulukortteja läheisille, mutta ehkä ihan jopa "oikeaa taidetta" myyntiin. Ideoita on moneen lähtöön...

"Minireenit" soitossa ovat nykyään osa arkeani. Viimeisen kuukauden aikana olen räpeltänyt niin sähkökitaraa, viulua, tinapilliä, pianoa kuin haitariakin. Tämän paljastaa seuranta, jota olen onnistunut pitämään. Aikaa soittamiseen on mennyt ehkä 15-30 min kerrallaan 3 kertaa viikossa ja joka kerralla eri soitin, mutta jotain se on jo sekin! En selvästikään edelleenkään kykene harjoittelemaan, mitä minun oikeati pitäisi, mutta kaikennäköinen räpeltäminen avokin perässä näköjään onnistuu. Esim. tinapilli hänen jäljiltään ruokapöydällä -> minäkin soitan. Sähkis hänen soitossaan ja kysyy haluanko kokeilla -> päädyn opettelemaan Trooperia sooloineen päivineen. Haaveilussa ja itsensä kehittämisessä taso 2 sisältää suunnitelmallisuuden ottamista mukaan harjoitteluun. Kun vaan keksisi, mitä ja miten, niin että onnistuisin! Että jos vaikka jouluksi se Trooper ja kesäksi Master of Puppets? Onnistuiskohan se? Neljänä päivänä viikossa vartti kerrallaan, viulut ja pianot vähemmälle ja kitara enemmälle? Ehkä vähän liian uskaliasta, vaikka mua kuinka ajaakin eteenpäin halu oppia ja siinä sivussa vähän päästä lesoilemaan...

Yleistä

Pidän tehtävälistat ja muistiinpanot entisellä tasollaan. Wunderlist-sovellus toimii minulla, vaikka vielä siinäkin on opettelua, että saisin parhaan hyödyn irti. Kaikki on laitettava muistiin, mitä päähän tulee. Myös bullet journal -tyyppinen muistikirjani on kovassa käytössä. Nyt vaan näistä pidettävä kiinni, ei saa lipsua systeemistä toiseen vaan samoissa on pysyttävä, vaikka kuinka siintäisi näköpiirissä joku mukamas maailman paras taas uusi systeemi.

Mukavaa viikkoa, porskutetaanpa eteenpäin vaikka kuinka sataa ja on harmaata! :)