maanantai 18. joulukuuta 2017

Jaahas, sijoittajaksiko?

Oho! Perustin Nordnet-tilin!

Kysymys kuuluu: Mitä hittoa mä sillä teen?

Voi olla, että olisin jotain jo tehnyt, mutta kun kirjautumaan ei pääse ennen kuin seuraavana pankkipäivänä klo 7.00 alkaen, niin saattoi jäädä nyt tähän.

Ajatusketju.

1. Sijoittamisen tuottavuus perustuu sekä a) saatujen osinkojen suuruuteen että b) sijoitusten arvonnousuun. Näiden taustalla vaikuttaa c) millainen yritys/rahasto/kohde on. Taustaoletuksena on myös d) maailman ja markkinoiden vakaus.

2. Arvonnoususta (b) saa hyödyn vasta, jos myy. Minä en myy, koska joku sijoitusguru joskus sanoi, että ainoa mikä kaduttaa, on että ikinä myi yhtään mitään. Minä en siis aio myydä mitään, mitä ostan. Lisäksi kohta varmaan kupla puhkeaa (d), joten lähiaikoina ei kyllä mitään myydäkään.

3. Tarkasteltavaksi jää osinkojen suuruus (a). Mun omassa yrityksessä mun rahoilla on parempi tuottoprosentti kuin näin äkkiseltään ihmisten salkkuja selaillessa sijoitusmaailmasta saa! Oletuksella, että valitsen hankinnoissani enemmän varmoja nakkeja enkä painota liikaa palveluasennetta.

4. Yrityksiin tutustumiseen (c) saisi uppoamaan hirveästi aikaa, järkevää ei ole käyttää aikaa liikaa per osinkoeuro. Siksi ajattelin jotain "helppoa" rahastoratkaisua. Totuutta ei sitä paitsi välttämättä näe läheiselläkään tarkastelulla. Opettelulle ei myöskään ole aikaa, olen priorisoinut aikani muualle. En halua juuri tähän osaamiseen panostaa. Mutta pitäisihän tuntea hyvin tuote, johon rahansa laittaa! Oman yritykseni tunnen kuin omat taskuni (vähän on reikiä, mutta tiedän kyllä, missä). Lisäksi on eettisyysnäkökulma - minulle on tärkeää, millaisia toimintatapoja ja arvoja tuen rahoillani.

5. Maailmalla tilanne (d) on ollut epävarma jo pitkään. Viis siitä, mitä lehtiotsikot sanovat, sillä meikäläinenhän luottaa tieteellistäkin tieteellisempään lähteeseen eli perstuntumaan. Että eihän sitä nyt uskalla rahojaan laittaa tuonne jonnekin maailmalle liitelemään, oman kontrollin ulottumattomiin.

Niin että kumpi on parempi sijoituskohde, minä vai muut? Olisiko järkevää hajauttaa rahojaan oman yrityksensä ulkopuolelle (tuottamaan huonosti)? Olisiko se tässä maailman tilanteessa turvallista vai vaarallista? Pitäisikö tuo osakkeiden mahdollinen arvonnousu huomioida, vaikkei koskaan mitään aikoisikaan myydä (voihan niitä vastaan ehkä saada lainaa ja ostaa sitten lisää kalustoa omalle yritykselleen)?

Argh, ei tästä ota selkoa!

torstai 14. joulukuuta 2017

Vanhoja viisauksia

Mulla on tapana ajoittain pysähtyä katsomaan taakse, lueskella vanhoja tekstejäni.

Muistini on "lahjakkaan tasoisuudestaan" huolimatta kuitenkin huono, kun tietyistä näkökulmista katsoo, kiitos keskittymishäiriön. Vanhat virheet toistan uudelleen ja uudelleen, ellen välillä lue todistusaineistoa.

Vuoden takaa, täsmälleen, löytyy heikosti mitään, mutta kevään -17 teksteistä löytyy asiaa, jota en haluaisi heti unohtaa. Jos jossain välissä syystä tai toisesta siivoaisin blogini sisältöä, näiden ajatusten haluaisin jäävän muistini virkistykseksi.

Kaikkea ei tarvitse saada (10. helmikuuta 2017)
Kaikkia taitojaan ei tarvitse saada esiteltyä joka suuntaan. Ei haittaa, vaikka joku muu saisi huomiota sellaisesta, minkä minäkin olisin osannut, ja ehkä vielä paremminkin. Positiivista huomiota voi saada pienemmillä areenoilla ja muissa asioissa. Julkisuus on kirosana, ihminen ymmärtää yksityisyyden arvon vasta sen menetettyään. Lahjakkuus on potentiaalia tuhansiin suuntiin, eikä tuon potentiaalin olemassaoloa kukaan kiellä, vaikkei sen varaan lähtisi rakentamaan koskaan yhtään mitään. Yhteen elämään ei myöskään kovin montaa kehityssuuntaa mahdu. Jollen olisi tällä tiellä, kaipailisin varmaankin juuri tälle tielle niiltä muilta poluiltani. Ei voi tietää.

Ristiriitaisia tunteita sähköposteista (28. helmikuuta 2017)
Sähköpostinsa kannattaisi lukea vain hetkinä, joina on sekä aikaa vastata heti, että pitkäjänteisyyttä ja henkisiä voimavaroja vastata mihin tahansa viestiin heti. Miksi sinne tulee kirjauduttua hetkinä, jotka ovat aivan muuta? Oppisinpa edes olemaan klikkaamatta viestejä auki, jos en voi niihin heti reagoida.

Tavoitteet 3/17 (28. helmikuuta 2017)
Oho, oho! Priorisoinnin tuulahduksia! Voisivatko elämäni keskeiset arvot ehkä selvitä jonain päivänä? Aika läeisten kanssa ja kotona, rahastressittömyys, itsensä toteuttaminen opintojen kautta, tyytyväisyyden nostaminen keskeisemmälle sijalle elämässä.

Loppupuoli tekstiä on tylsä ja turha. Itselleni kuitenkin siitäkin on hyötyä, sillä huomaan monen listaamani asian parantuneen! Budjetti löytyy, kotiaikaa on, ja perspehtiiviä ja tyytyväisyyttäkin olen löytänyt!

Aina voi olla huonommin (26. helmikuuta 2017)
Ensimmäiseen kappaleeseen kiteytyy kaikki! Mikä asia maailmassa muka oikeuttaisi kaiken tämän säädön ja läheisten laiminlyönnin? Välttäkäämme säätöä, välttäkäämme ongelmien paisumista niin isoiksi, että selvittely vie kaiken ajan. Helmikuussa asiat olivat huonosti. Nyt tsempatkaamme, että 2 kk:n päöstä voin huomata oppineeni jotain edellisestä vuodesta!

Minimalismi ja yritystoiminta (17. helmikuuta 2017)
Kauneus piilee joskus siinä, kun antaa vaan olla.
"Vielä mahtavampi tunne tulee tästä: minä osasin päästää irti. Minä, kaikkien nipojen ja vaativien "minä itte" -tyyppien äiti!"

Lukiessa lähti muotoutumaan jonkinlaista neuvokokoelmaa itselleni seuraavaa vuotta varten. Siispä ohjenuoraksi vuodelle 2018 sanon itselleni:

Yksityisyys, koti ja perhe, stressittömyys ja vapaa-aika ovat tärkeitä. Downshiftaa siis edelleen, vältä julkisuutta, valitse koti matkailun sijaan kun kerran kotona viihdyt. Älä jahtaa sellaisia unelmia, jotka nakertaisivat tätä elämän perustaa. Säätö ja ajanhukka ovat vihollisia, muista huomioida niiden vähentäminen kaikissa valinnoissa. Pidä budjetti mukana tohinoissa, vältä rahastressiä. Panosta asioiden rullaamiseen listojen ja ulkopuolisen avun avulla, vältä tukoksia. Ole tyytyväinen. Harrasta arkiliikuntaa. Merkityksellisyys löytyy pienistä kodin eteen tehdyistä askareista. Maailman menoa ei kannata liiaksi murehtia, hyvinvointini vuoksi, mutta pieniä asioita maailman kriisien hyväksi voisi vuonna 2018 tehdä, aika näyttää mitä.

Lisäksi muista tehdä paljon villasukkia, lukea, huolehtia vapaa-ajastasi hyvällä omatunnolla. :)

Jep, tänä yönä näin.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Jumissa

Jou, jou, hou, hou, täältä joulumuorin villasukkatehtaalta!

Olen yksin kotona (vielä 7 päivää!) ja mökkihöperöityminen purkautuu ulos hyödyllisten töiden välttelynä, siis käsitöiden pakertamisena. Ylikeskittyminen on päässyt valloilleen, ja nyt viikonloppuna se jumautti minut kiinni kutomiseen tuntikausiksi.

Tässä vaiheessa luulin, että saisin blogitekstin kirjoitettua heti. Vasta yksi sukka oli valmis, otin siitä kuvan ex tempore. Lanka on 9 vuotta sitten ostettua Jannea.

Ahdistaa tämä saamattomuus!

Mitäkö pitäisi saada aikaan? No, joulujutuista ensinnäkin kortit ulkomaisille tutuille. Huomenna on viimeinen päivä postittaa. Tutut ovat iäkkäitä, loukkaantuvat, jos jäävät ilman korttejaan. Oikeastaan tämä on perhepiirin yhteinen projekti, pääasiassa äitini vastuulla.

Lahjatkin puuttuu. Ties mitä olen luvannut askarrella!

Toisekseen mulla on laskuja kirjoittamatta parin tonnin edestä. Olis parasta alkaa rustata, tuntuu palkkapussissa tämä vitkuttelu! Muutenkin työt. Tietokoneella pitäs saada muutamat joulunuotit vielä rustattua. Parit tunnit jaksaa käydä pitämässä ja ylipäätään saada päivät ja ajat sovituiksi. Lisäksi on läjäpäin vastaamattomia viestejä odottamassa.

Kolmanneksi kaikki kotiasiat. Avokki palaa viikon kuluttua, siihen mennessä olis kiva saada koti järjestykseen. Olis varmasti mieluisa ylläri. Mutta kun rempan takia on ollut sotkuista niin kauan, että en edes hahmota, mitä ja minne minun kuuluisi tavaroista siirtää, missä on minkäkin paikka. Ja miltä paikka puuttuu, sille sellainen pitäisi keksiä. Milläs keksit, kun tilaa ei ole, koska remontti. Kotiasioihin kuulunee myös "tilanne" huussin kanssa, pitäisi vähän korjailla systeemejä siellä.

Neljänneksi omat rutiinit. Taas olen täällä nälkäkuoleman partaalla, tai vaihtoehtoisesti syön vain makkaraa ja juustoa. Hip, hei! Säännölliset kävelytkin, joista suuresti nautin, ovat jostain syystä tipahtaneet pois kuvioista, kohta tulee viikko edellisestä kävelystä. Päivärytmi on vähän mitä sattuu, joten jos lähden pois kotoa esim. tapaamaan vanhempiani tai sisaruksiani, siinä se päivä menikin.

Näkeekö kukaan muu näissä sukissa telakasta irtaantuvia aluksia? Minä näen. Ja keskiaikaisia linnanmuureja. Designissa ehkä vielä parantamisen varaa... tai voisi ehkä olla ylipäätään joku suunnitelma eikä keksiä tehdessään.

Kaiken järjen mukaan tilanteeni ei pitäisi olla yhtä paha kuin vuosi sitten. Kirjanpitoni ei laahaa vuotta jne. Joten eiköhän olo parane aikalailla jo sillä, kun saa liikuttua taas vähän enemmän. Ja jos tehtailisin lisää sukkia, olisi joululahjapulmatkin vähän lähempänä ratkaisua. On ne ennenkin saamattomuuslukot saatu auki... pitää vaan panostaa siihen, että pisimpään roikkuneet asiat saisi heti ensimmäisenä alta pois, mm. pari karhuamista... Ja onneksi "apuhenkilöni" on pitkästä aikaa tulossa käymään perjantaina! Kyllä me yhdessä tämä selätetään!

 
Piti päästä näyttämään, että sukat eivät jalassa näytä ihan niin omituisen muotoisilta kuin muissa ottamissani kuvissa. Venyvätkin mukavasti. Minun jalkani on kokoa 39, saajan jalka on 41-numeroinen. Myös mummoni leveään ja korkeaan jalkaan nämä menivät hyvin. Jotain iloa liian paksuista puikoista...
Jeps, sellaista tänään. Paljon olisi ajatuksia blogissa pureskeltaviksi, mutta vain tähän tänään pystyin.