Rutiineista X: Tärkeä askel

Tänään tunnen ensimmäistä kertaa olevani valmis tärkeämpien rutiinien opetteluun. Odotukset ovat korkealla, sillä tänään on niin hyvä fiilis! Huomisen tunteista ihmispolo harvemmin mitään tietää, mutta toivossa on hyvä elää.

Ensimmäisenä selätän sähköpostin tehtävälistan. Joka ikinen päivä tästä hetkestä eteenpäin hoidan listalta kaksi asiaa.

Hitot vesikannurutiineistä ja muista, isot asiat ne on hoidettava, nyt riitti kiertely ja kaartelu!

Rutiinit ovat kuin eilen mainitsemani säilytysjärjestelmät. Määrä ei mitenkään korvaa toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Jos niitä on liikaa, ei jää tilaa tärkeälle: itse elämiselle. Turhat pois, ja priorisointia kehiin!

Käytännössä yritän saada tehtäviä hoidettua heti ensimmäisenä aamulla "päivän tärkeimmät tehtävät" -periaatteen mukaan. Netissä tuon tavan nimi on "most important tasks" eli MIT. Ideana on saada loppupäivä stressittömäksi ja soljuvaksi hoitamalla pääasiat heti alkuun.

Pahin ongelmakohta on tunnepuoli: kun asian ajattelu aiheuttaa kauhistusta ja häpeää, on siihen vaikeaa tarttua. Niinpä hämäys lienee paikallaan. Eilen hämäsin tunteitani roikkumalla Facebookissa samalla, kun kirjoitin sähköposteja. FB oli auki selaimessa silloinkin, kun en sitä käyttänyt, ja sain siitä paljon voimaa. Ihan kummallista! Muita hämäyksiä voisivat olla, että juttelisi ikävää hommaa tehdessään jonkun kivan ihmisen kanssa puhelimessa, söisi herkullista ruokaa tms. Ylipäätään se, ettei joudu keskittymään työhön liikaa, voisi auttaa. Kuin puolet aivoista olisi turrutettu nukuksiin. Kun leikkii olevansa tekemässä ihan muuta, tulee homma tehtyä huomaamatta.

Ainakin näin toivon ja näin luulen juuri nyt. Ainakin juuri nyt kuvittelen, että kirjoitan viatonta blogipostausta enkä suinkaan ole lupaamassa jotakin näin hirvittävän vaikeaa siinä sivussa. Miten tämä voikin olla näin iso askel? Miten kerrankin tuntuu, että lupaukseni on pidettävä ja jo lupaaminen on melkein yhtä vaikeaa kuin toteuttamiseen ryhtyminen?

Apuvaa. Haluan jo onnistua viimein, näiden kaikkien vuosien jälkeen! En jaksa enää epäonnistua. Haluan, että elämä rullailis sopivasti eteenpäin ilman jatkuvia pullonkauloja ja töksähtelyitä!

Ihanat säilytysjärjestelmät eivät pelasta elämääsi

Eilinen siivousprojekti nosti esiin tutun teeman: onko tilan luomiseksi tärkeämpää poistaa säilytysratkaisuja ja kyseenalaistaa niiden sisältämän tavaran tarpeellisuus, vai pitäisikö säilytystilaa lisätä ja olettaa suurimman osan esineistä olevan säilyttämisen arvoisia?

Minä luonnollisesti olen sitä mieltä, että kaikki pous jaloistani, mikä irti lähtee. Avomieheni on sitä mieltä, että tarvitsemme lisää lämpimiä neliöitä, kaappeja ja laatikoita.

Jaa-a. Ehkä olemme kumpikin oikeassa. Sen kuitenkin olen huomannut, että monet säilytysratkaisut saavat tavaran viemään paljon enemmän tilaa kuin se ilman itseään ympäröivää laatikkoa tai kaappia veisi. Turhaa ilmatilaa jää etenkin esineiden yläpuolelle. Tunnustan, että olen heittänyt pois pahvilaatikoita ja muita vähän vähemmän arvokkaita säilytykseen sopivia esineitä poikaystäväni selän takana. Esineet saa tiiviisti ja kuitenkin käytännöllisesti säilöön, kun vain vähän järjestää. Sain jo yhdistettyä kahden vaatekaapin vaatteet yhteen, kuvitelkaa! Toki poistin muutamia turhuuksia, mutta silti.

Näiden ajatusten saattelemana palaan siivousprojektini pariin, ja rutiineistani kirjoitan taas toisella kertaa.

Uudet tavat IX

Opin viikko sitten, ettei tarkkaavaisuushäiriöisellä opiskelijalla ole koetilanteessa mahdollisuuksia suoriutua paremmin ellei koetilannetta muuteta ja vaikkapa anneta kokonaan toisenlaista mahdollisuutta osaamisensa näyttämiseen. Itse ei asialle mitään voi, vaan muutos on haettava ympäristöstä.

Olen valinnut väärän lähestymistavan. Minun on muutettava ympäristöäni, jotta voin muuttaa toimintaani. Niin yksinkertaista, niin kaunista!

Vesikannurutiini toimii, koska kaikki siihen tarvittavat välineet ovat lähekkäin ja tekeminen helpompaa kuin että edes harkitsisi lykkäämistä.

Otan keskittymislääkkeet aamulla, koska sänkyni vieressä on vettä pullossa ja kapselit dosetissa.

Netin välttely onnistuu parhaiten, kun annan kännykkäni avomiehen piilotettavaksi.

Kahvinjuonnin välttely onnistuu, koska lipsahdusten sattuessa villisti pomppivan sydämen antama negatiivinen palaute on välitöntä.

Hampaat pesen, koska keskittymiseni rakoilee entistäkin pahemmin siitä, jos keho viestittää hampaiden tuntuvan olevan pesun tarpeessa.

Ja niin edelleen.

Aion vaatia enemmän ympäristöltäni. Tänään on edessä siivous- ja järjestelyurakka, jossa ykkösnäkökulmana on käytännöllisten ratkaisujen löytäminen.