Rutiinit VIII: Hallintaa elämyksillä?

Pelastusvene vuotaa nyt pahasti.

Kirjoitin tänne viimeksi, että tarvitsen jotain uutta ja mullistavaa, jolla ravistella tilannettani ja saada kunnollinen muutos aikaan.

Julkaisun jälkeen en pysähtynyt mietimään asiaa hetkeksikään. En lukenut blogiani, en muistellut, mikä tavoite nyt on menossa.

Äsken kirjauduin sisään, katsoin vanhojen tekstien otsikoita ja ihmettelin, että jotain palkkioitako olen viimeksi ajatellut, jännittävää!

Olin jo alkanut krijoittaa tekstiä siitä, kuinka en ole päättänyt edes ensimmäistä palkintoa vielä, kunnes muistin. Niin, palkkionihan oli, että saan kirjoittaa blogiin vasta, kun olen "saavuttanut jotain".

Siis oikeasti, kaiken tämän vuosien mittaisen tehtävänhallinnan opiskelun jälkeen olen sitä mieltä, palkkio on sama asia kuin se, etten saa kirjoittaa blogiini sitä määrää kuin ennen ja samoin ehdoin. Täsmällinen, pieniin saavutettavissa oleviin osiin jaettu tavoite on mielestäni "saavuta jotain".

Hitto! Enkö sitten koskaan opi! Asiasisältö on hallussa, mutta toteutus vain kusee ihan joka kerta. Sanat tulevat naputelluiksi ennen kuin ajatus on valmis. Pitääkö nämä blogikirjoituksetkin alkaa kirjoittaa jollain leikkaa ja liimaa -menetelmällä, jotta tuon ominaisuuden saa pois?!

No, ainaki jätin itselleni porsaanreiän. "Saavuttaa jotain" voi periaatteessa tarkoittaa ihan mitä tahansa. Lasketaanko saavutukseksi, että useampikin keikka peräjälkeen on onnistunut paremmin kuin koskaan. Lasketaan, koska haluan kirjoittaa.

Jopa nämä minirutiinit ontuu! Kriittinen paikka on selvästi mikä tahansa tylsästä arjesta poikkeava, tällä kertaa kompastuskivenä oli keikkareissu ja siihen liittyvä kommunikointi sekä muutaman kaverin kanssa juttelu netissä, kun kerran olin sielläpäin liikkeellä. Joko pitää olla tiukempana, tai sitten reissun päälle pitää kehittää parempi säännöstö. Siis vielä selvennys: netin käytön rajoittaminen toimi 12 päivää. Mieletön putki, mutta uusi putki pitäs nyt saada, paremmaksi tuunattu.

Laskujen ja kuittien valokuvaaminen on myös rutiini, joka jo ehti kaatua. Älypuhelimesta ja sen kamerasta huolimatta.

Välillä tekis mieli lyödä ihan läskiksi ja tehdä vain ilahduttavia asioita. Hylätä kaikki velvoitteet, olla vain välittämättä.

Istuin pari tuntia sitten rautatieasemalla inspiksen vallassa ja kirjoitin kännykän muistiinpanoihin, mitä juuri nyt haluaisin olla tekemässä. Jotenkin siinä tajusi taas niin selvästi, kuinka harvoin koskaan missään onnistun toimimaan palon vallassa sellaisten asioiden parissa, joissa oikeasti olen hyvä. Keikkalavalla tietysti, mutta kotona en koskaan. Ilman tätä keskittymislääkettä se onkin kovin vaikeaa, mutta voisiko nyt jo viimein itsensä toteuttaminenkin onnistua? Säveltäminen, piirtäminen, mitä näitä nyt on.

Olisko sittenkin niin, että elämänhallintaa olisi haettava jännityksestä ja elämyksistä, kun niistä me addit kuulemma ammennetaan.

Ja näin, jälleen kerran, uhkaa kirjoitukseni päättyä pohdiskeluun ilman käytännöllisiä suunnitelmia. Jälleen kerran uhkaa myös harhautuminen aiemmin päätetyistä suunnitelmista. Jälleen kerran koen tämän, siis ajattelun, niin kovin raskaaksi ja vaikeaksi. Meinaan sortua ja luistaa ihan just nyt. Mutta ei, mun pitää saada tähän nakuteltua seuraavat toimenpiteet.

1. Vastaa kysymykseen, miten nettirutiinia voisi parantaa.
2. Palauta nettirutiini.
3. Alota kuittien valokuvaus.
4. Ota sähklpostin tehtävälistasta yksi asia päivässä ja hoida se.
5. Soita joka päivä pääinstrumenttia.
6. Kirjoita joka päivä sisaruksille äidille annettavaan lahjaan liittyvistä suunnitelmista.
7. Lopeta tekeminen ajoissa aina, kun huomaat meinaavasi jumittaa yhteen asiaan.
8. Opettele noudattamaan päivän tärkeimpien tehtävien listaa.
9. Noudata listaa, joka kertoo, mitä näennäisesti tärkeitä hommia tänään on ehdottomasti vältettävä.
10. Soita joka päivä siisteimmältä tuntuvaa sivuinstrumenttia.
11. Varmuuskopioi vanhan tietokoneen sisältö uudelle lainakoneelle.
12. Pidä lainakoneen sisältö järjestyksessä luomalla heti aluksi järkevä kansiorakenne.

Ja niin edelleen.

Tässä listassa ei ole mitään järkeä, mutta enpä sentään luovuttanut! Siinä konkreettisia toimenpiteitä, ystävät hyvät, ja huomenna lähtee heti aamulla kohdasta yksi!

Onneton toiminnanohjaus on kyllä asia, joka ansaitsisi ihan oman juhlapäivän ja miksei vaikka kansallisen teemaviikon, vai miksi niitä kutsutaan. Ehkä sitten löytyisi ratkaisukin. En vaan millään haluaisi uskoa, että tämä ihan oikeasti on näin vaikeaa!!!

Rutiiniraportti VII, palkkiot kokeiluun

Meneillään on pahimman luokan välttely. Tänään pitäisi saada koulutehtäviä palautettua ennen töihin lähtöä enkä ole aloittanutkaan. Töihin pitää lähteä kahdelta, ja lupasin itselleni, että tehtävät on tehty puoleenpäivään mennessä. Rutiinien rakentamisessa olen keskittynyt epäolennaiseen pipertämiseen. Nyt tarvittaisiin jotain, millä pureutua itse ongelmaan!

En koe pystyväni tapoihin, joissa kerran päivässä laitetaan saapuneet laskut ja kirjoitetut kuitit kansioon tai joka päivä lasketaan yksi fysiikan tehtävä. Yritän siis lähteä toisesta päästä liikkeelle - palkinnoista. En ole koskaan onnistunut ottamaan palkkiojärjestelmääkään käyttöön, mutta toisaalta en ole kunnolla yrittänytkään.

Palkkio tehtävien tekemisestä, tai mikä nyt milloinkin on tärkeintä ja onnellisuuttani edistävintä, on blogiin kirjoittaminen. Minipostaussarjassaani koittaa "palkkiovaihe" eikä uutta raportointia siis seuraa ennen kuin olen saavuttanut jotain.

Rutiineista VI, lista

Nimeän rutiinit, jotta voin paremmin seurata niissä pysymistä. Mukana aloituspäivät. Epäonnistuneet rutiinit eivät päässeet listaan, mutta jos on ollut vain pientä horjuntaa, pääsi rutiini mukaan.

Kannuntäyttö 7.5.16
Netinkäytön rajoittaminen 7.5.16
Raportointi 7.5.2016
Nukkumaanmeno ajoissa 10.5.16
Iltatoimien keskittäminen 10.5.16
Aamutoimien keskittäminen 10.5.16
Laskujen ja kuittien valokuvaaminen 12.5.16

Uudet:
Aamu-unet. Klo 12 jälkeen ei nukuta yöunia, vaikka uni olisi tullut vasta aamulla seitsemältä. Päiväunet tietysti saa ottaa. 14.5.16

Rutiineista V

Muutamiin ongelmakohtiin kaipaan hyviä rutiineja erityisen kipeästi. Eilen mainitsemani kirjanpito tuottaa jatkuvasti päänvaivaa. Kokeilen siis aloittaa näin alv-ilmoituksen jälkeisenä päivänä uuden tavan: jos huomasin ilmoitusta tehdessäni kirjanpidoasani viilattavaa enkä ehdi asiaa hoitaa, palaan korjaamaan tilanteen heti seuraavana päivänä eli touko-, elo-, marras- ja helmikuun 13. päivänä. Mikäli tämä ei onnistu, on homma hoidettava ehsottomasti heti 14. päivän aamuna, ja asiasta tehtävä kalenterimerkintä sekä laitettava muistutus ja pyydettävä läheistä valvomaan, että hoidan asian.

Eilinen päivä oli muuten melko onnistunut monelta kantilta. Siivoilin vinttiäkin ja ties mitä, virtaa riitti, kiitos ADD-lääkkeen. Paras tekoni koko päivänä oli antaa älypuhelin avomiehelleni ja pyytää piilottamaan se. Kokeillaanpa rakentuisiko siitäkin uusi tapa! :)

Lyhyesti rutiineista IV

Tämän aamun heräteostoksena latasin sovelluksen, jolla voin kuvata ja tallentaa kaikki yritykseni kuitit. Ehkä tärkein uusi rutiini alkanee tästä.

Kun saan käsiini paperisen laskun itselleni tai kun käsissäni on asiakkaalle lähtevä lasku, kuvaan sen välittömästi ja kirjoitan sovellukseen ainakin muutaman kirjanpidon kannalta olennaisimman tiedon. Näin kirjanpito on helppo hoitaa sitten myöhemmin. Jos kuva jää ottamatta, palaan asiaan aina ennen kuin julkaisen uuden blogikirjoituksen.

Sattuipa sopivasti, tänään on nimittäin taas alv-ilmoituksen jättöpäivä.

Muut rutiinit ovat pitäneet, ainakin suunnilleen...

Minipostaus minirutiineista III

Lisää tylsää rutiinien luettelointia. Näen tämän seurannan olevan ainoa tapa, jolla voin parantaa tapani.

Vesikannurutiini toimii edelleen.

Nettirutiini on pitänyt tiettyjen sivujen liiallisen lueskelun kurissa. Viimeinen sivun avaaminen klo 13.15 on ollut hyvä. "Hälytyksenä" on tunnin numeron muuttuminen kolmeksitoista, ehdin sen jälkeen sopeutua ajatukseen ja viimeistään klo 13.45 olen jättänyt ne sivut, joilla aikasyöppöjä vaaranpaikkoja piilee.

Olen saanut tehtyä tätä seurantaa, mutta se pitäisi ankkuroida paremmin johonkin tiettyyn toimintoon. Unille en saanut sitä paritettua.

Päiväunien kanssa on vähän niin ja näin. Pitää petrata!

Yöunien suhteen aloitan uuden rutiinin. Nukkumaan on mentävä heti kun väsyttää, vaikka jäisi TV-sarjan jakso kesken tai muuta mielenkiintoista olisi vielä tehtävänä. Muuten tulee kokonaan valvottu yö.

Iltatoimien suhteen pitää olla tarkkana. Olen kuin pikkulapsi, aina tulee noustua vielä kerran pissalle/juomaan vettä/syömään jotakin/pesemään hampaat, koska aiemmin unohdin. Eli kaikki nuo kerralla kuntoon, jos jostain syystä nousen sängystä illalla.

Aamulla sama. Olen päättänyt syödä marjoja, jogurttia ja erilaisia siemeniä aina aamupalaksi kera omega 3- ja omega 6-valmisteen sekä magnesiumin. Aamutoimissa tiivistämistä vaatii hiusten selvittely, joka kylläkin usein jää kokonaan tekemättä... Siispä edessä on hiustenleikkuu, 20 - 30 senttiä saisi lähteä.

Minirutiiniraportti II

Minipostaussarjan toinen kirjoitus, tällä kertaa myös lyhyt.

Rutiinit ovat pitäneet, mutta lääkkeen jatkamisen vuoksi päiväunille ei ole ollut tarvetta, ja tämä raportointi näköjään siirtyy yöunien yhteyteen.

Huomenna kehittänen uusia rutiineja, jee!

Hyvää yötä! :)

Minipostausten sarja rutiineista

Aloitan minipostausten sarjan, sillä lääkitys ADD:hen toimii nyt vähän paremmin, ja koen pystyväni opettelemaan uusia rutiineja ja raportoimaan niistä. Tämä voi jopa johtaa johonkin! Tällä viikolla olen jo aloittanut uusia minirutiineja ja tehnyt niihin liittyen pienet lupaukset, ja tänään koitan pitää niistä kiinni, vaikka onkin lääkkeestä välipäivä.

Meidän kraanasta ei tule juomakelpoista vettä, joten lupaan arjen yksinkertaistamiseksi seuraavaa:

Kun kaadan itselleni juomavettä, kaadan sitä suoraan viiden litran astiasta mukiini. Samalla täytän kannun, josta muut ihmiset mieluummin kaatavat vetensä. Näin säästyy voimavaroja päätöksentekoon ja tilanteen arviointiin tärkeämmissä asioissa kuin siinä, onko kannua taas täytettävä vai ei. Ei tarvitse hermostua siitä, että kannua pitää taas täyttää, kun sen tekee rutiininomaisesti aina. Santsikupin saa kaataa kannusta.
Jos erehdyn toimimaan toisin, paikkaan tilanteen täyttämällä kannun vedellä heti virheen tajuttuani.

Olen usein uupunut. Lääke helpottaa tilannetta, mutta tarvitsen silti paljon lepoa.

Kun väsähdän iltapäivällä, menen levolle puoleksi tunniksi. Jo vartin lepo tehostaa tutkitusti seuraavan tunnin tai jopa kolmen tunnin työtehoa. Samalla kokeilen yhden kerran päivässä meditointia. Lepoon voi liittää nettihetken, esimerkiksi tämän minipostaussarjan kirjoittamisen ja musiikin kuuntelun, jotka pidentävät vaakatasossa vietetyn ajan enintään tuntiin. Jos levolle meno viivästyy, toteutan sen myöhemmin mutten kuitenkaan kello kuuden jälkeen. Jos nukun kuuden jälkeen, kannattaa päiväunet jatkaa yöuniksi mikäli mahdollista.

Nettiriippuvuus nostaa välillä päätään, joten opettelen seuraavaa:

Kun huomaan koukuttuneeni tiettyyn nettisivuun, rajoitan sen käytön aamuihin. Klo 13.15 saa viimeisen kerran mennä kyseiselle sivulle ja korkeintaan puoleksi tunniksi. Jos lipsun, suljen selaimen ja piilotan nettilaitteet vaatekaappiin seuraavasta tasatunnista lähtien.

Rutiinien järjestelmällinen opettelu katkeaa aina johonkin. Siispä:

Kun olen menossa päiväunille, tarkistan ja raportoin blogiin rutiinien sujumisesta. Jos en jaksa tai unohdan, teen niin seuraavana päivänä.

Jospa tämä tästä! :)

Yhteiskunta on epäreilu ihmiselle, jolla on ADHD

ADHD:n myötä olen tajunnut, miten paljon yhteiskunta todella syrjii meitä tarkkaavuushäiriöisiä ja suosii muita. Me emme kerta kaikkiaan sovi tähän systeemiin sitten yhtään mitenkään.

Otetaan nyt vaikka kirjanpito. Eräs tuttuni sanoi, että hänen yrityksensä kirjanpitokulut ovat vuosittain 3000 €. Minä en voi maksaa tuollaisia summia, sillä minulla on ADHD enkä voi tehdä töitä niin paljoa kuin neurologisesti normaalit ihmiset. Minun kannattaa siis tehdä kirjanpitoni itse.

Kuinka on sujunut? Heikosti. Tällä ällillä saa kyllä hommansa hoidettua, mutta aikataulut venyvät ja vanuvat pahemman kerran. Tietyt hommat pitäisi kirjata muistiin kuukausittain, toiset jopa päivittäin. Arvatkaapa vaan onnistuuko! Kuitit ovat sekaisin läjässä, vaikka kuinka olen yrittänyt kerätä niitä yhteen kansioon ja rei'ittää kaiken heti. Turha tulla neuvomaan, miten pitäisi olla vain enemmän itsekuria, laittaa muistutuksia jne. Jos kuvittelee, että sellainen auttaa, ei ole syvällisesti ymmärtänyt, mistä ADHD:ssa on kyse. Toisekseen: silloin kun tuollainen kurinalainen toiminta onnistuu, sillä on ihan liian kova hinta. Henkinen kurinpito on rankkaa puuhaa. Ihminen itse voi uupua aivan täysin siitä, että pitää yrityksensä paperiasiat kunnossa.

Niin, kannattaisiko siitä kirjanpidosta kuitenkin maksaa? Ei, ainakaan minun tapauksessani. Kirjanpitäjän kustantaminen maksaa selvää rahaa, jota varten on tehtävä raakaa työtä, joka taas ajaa siihen samaan piippuun kuin kirjanpidon hoitaminen itse. Sillä erotuksella, että kirjanpitonsa hoitaa lyhyemmässä ajassa kuin tienaa 3000 €.

Mitä tilanteelle sitten voisi tehdä? En tosiaan tiedä. Jonkinlaista joustoa systeemiin olisi ainakin hyvä saada. Esimerkiksi arvonlisäveron ilmoittaminen vuosittain sen sijaan että se pitäisi ilmoittaa neljännesvuosittain tai kuukausittain. Valtio voisi myös kustantaa kirjanpitäjän kaikille yrittäjille. Moni uskaltaisi aloittaa yritystoiminnan, jos joku hoitaisi veloituksetta paperiasiat hänen puolestaan. Verot kulkisivat sutjakkaammin, mätkyiltä vältyttäisiin, stressi vähenisi, sairaslomat vähenisivät. Näin uskon.

Monessa asiassa tuntuu siltä, että meikäläiset vain ovat taakkana tälle yhteiskunnalle. Olemme niitä mattimyöhäisiä, jotka unohtelevat asioita, hukkaavat tavaroita, kolaroivat autoja, tiputtelevat lasiesineitä, puhuvat liikaa ja harkitsemattomasti, nukkuvat 13 h yössä eivätkä siivoa kotona saati tiskaa ja laita ruokaa. (Toki on huomautettava, että meistä on moneksi eivätkä nuo asiat aivan kaikkiin meistä päde.) Kaiken kukkuraksi iso osa vankiloissa istuvasta porukastakin on ADHD:sta kärsiviä, mikä minusta kertoo jostain jotain. Kuitenkin usein hoetaan, miten ADHD voi olla lyömätön etu, sillä se lisää luovuutta, ja lisäksi ADHD-henkilöt toimivat erinomaisesti kriisitilanteissa, sillä silloin heillä vasta alkaa raksuttaa. Monet meistä ovatkin hakeutuneet jännittäviin hommiin, vaikkapa ensihoitajiksi. Minusta tällainen positiivisten puolten hakeminen tuntuu naurettavalta. Omassa elämässäni on tällä hetkellä ADHD-piirteistä selvästi enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kaikesta ei voi syyttää vain lakipykäliä. Jopa merkittävämmässä osassa ovat muut ihmiset, jotka tavan takaa syyllistävät ADHD-läheisiään. ADHD:sta on aivan liian vähän tietoa saatavilla, ja hyvin monelta puuttuu diagnoosi kokonaan. Itselleni ei tulisi enää mieleenkään urputtaa kenellekään laiskuudesta tai muusta vastaavasta, kun tiedän toiminnanohjauksen ongelmien olevan niin olennainen osa ADHD:ta. Urputtamisesta ei seuraa se, että kotityöt yhtäkkiä mystisesti hoituvat. Siitä seuraa ainoastaan toisen ihmisen itsetunnon aleneminen, mikä taas voi johtaa epäasialliseen käytökseen ja esimerkiksi kostautua tarkkaavuushäiriöisen henkilön lapsille joskus tulevaisuudessa. Pahoinvointi voi tutkitusti välittyä sukupolvelta toiselle.

Rauhaa, rakkautta ja joustoa - niitä minä toivon lisää tähän maailmaan, vaikka poikkeuksellisen nipo tyyppi olenkin. :)

ADHD:sta, yo-kirjoituksista ynnä muuta sekalaista

Tiedättekö, minusta tuntuu että tämä toinen kokeilemani ADHD-lääke on jopa sopinut minulle oikein hyvin! Annoskokoa ollaan nostamassa, katsotaan kuinka sitten käy. Monia asioita en edelleenkään saa aikaiseksi, niin kuin vaikkapa analyysin kirjoittamista noista vaikutuksista, mutta ehkäpä sitten suuremmalla annoksella.

Tällä hetkellä vietän välipäiviä, sillä lääke loppui eikä mulla ole vielä uutta satsia. Eron huomaa eniten siitä, että heräämisen jälkeen vietän suurimman osan ajasta sängyssä löhöillen. Päivä valuu ihan eri tavoin hukkaan kuin lääkettä käyttäessäni. Jumitus on myös aivan eri luokkaa. Unen määrä on suurempi eli herään yleensä kunnolla vasta nukuttuani 10 tuntia ja silloinkin siihen, että avomieheni tarjoilee minulle kahvia.

Yo-kokeet muuten ovat takana. Persiilleen meni. Pääsyy oli ADHD, osaamisesta ei jäänyt kiinni tällä kertaa. Olin ottanut aivokapasiteetistani kaiken hyödyn irti pääsiäisenä opettelemalla muutaman uuden aihepiirin. Täydellisesti en tietenkään ollut opiskellut, mutta koe oli helppo ja osaamiseni olisi kyllä helposti riittänyt L:n saamiseen. Ei auttanut erillistila, lisäaika tai lääkkeet. Minkäs teet. Jospas edes c:n saisin.

Tämän päivän oivalluksia on vain muutama:
- Opettajan puheen ymmärtäminen ja seuraaminen on helpompaa, kun mutisee samalla itse puoliääneen sen, mitä hän sanoo.
- Opiskeluaikataulun täytyy olla itse tehty. Toisten tekemien aikataulujen noudattaminen onnistuu vielä huonommin kuin omien.
- Texturi on taivaanlahja! Kirjoitan tällä Macillani kaikista uusista termeistä muistiinpanot Texturiin sitä mukaa kun uusia termejä tulee vastaan. Koneeni hakutoiminto toimii erinomaisesti, joten tiedostoja on helppo ja nopea availla ja täydennellä.

Mitäs muuta... Avomieheni on lähdössä noin kuukaudeksi ulkomaille. Saapa nähdä, mitä mun elämänhallinnalle käy sillä välin, kuoleeko kaikki tomaatintaimet jne.

Meille ei muuten vieläkään tule juoksevaa vettä. Vedet pistettiin kiinni edellisen reissun aikana vuodenvaihteessa, eikä niitä kerta kaikkiaan ole tarvittu niin palavasti, että olisi saatu nähtyä päälle kytkemisen vaivaa.

Sama tuttu valitusvirsi vielä tähän loppuun. Rästihommia on niskassa kasapäin enkä tiedä, miten tilanteen selättäisin.