Yhteiskunta on epäreilu ihmiselle, jolla on ADHD

ADHD:n myötä olen tajunnut, miten paljon yhteiskunta todella syrjii meitä tarkkaavuushäiriöisiä ja suosii muita. Me emme kerta kaikkiaan sovi tähän systeemiin sitten yhtään mitenkään.

Otetaan nyt vaikka kirjanpito. Eräs tuttuni sanoi, että hänen yrityksensä kirjanpitokulut ovat vuosittain 3000 €. Minä en voi maksaa tuollaisia summia, sillä minulla on ADHD enkä voi tehdä töitä niin paljoa kuin neurologisesti normaalit ihmiset. Minun kannattaa siis tehdä kirjanpitoni itse.

Kuinka on sujunut? Heikosti. Tällä ällillä saa kyllä hommansa hoidettua, mutta aikataulut venyvät ja vanuvat pahemman kerran. Tietyt hommat pitäisi kirjata muistiin kuukausittain, toiset jopa päivittäin. Arvatkaapa vaan onnistuuko! Kuitit ovat sekaisin läjässä, vaikka kuinka olen yrittänyt kerätä niitä yhteen kansioon ja rei'ittää kaiken heti. Turha tulla neuvomaan, miten pitäisi olla vain enemmän itsekuria, laittaa muistutuksia jne. Jos kuvittelee, että sellainen auttaa, ei ole syvällisesti ymmärtänyt, mistä ADHD:ssa on kyse. Toisekseen: silloin kun tuollainen kurinalainen toiminta onnistuu, sillä on ihan liian kova hinta. Henkinen kurinpito on rankkaa puuhaa. Ihminen itse voi uupua aivan täysin siitä, että pitää yrityksensä paperiasiat kunnossa.

Niin, kannattaisiko siitä kirjanpidosta kuitenkin maksaa? Ei, ainakaan minun tapauksessani. Kirjanpitäjän kustantaminen maksaa selvää rahaa, jota varten on tehtävä raakaa työtä, joka taas ajaa siihen samaan piippuun kuin kirjanpidon hoitaminen itse. Sillä erotuksella, että kirjanpitonsa hoitaa lyhyemmässä ajassa kuin tienaa 3000 €.

Mitä tilanteelle sitten voisi tehdä? En tosiaan tiedä. Jonkinlaista joustoa systeemiin olisi ainakin hyvä saada. Esimerkiksi arvonlisäveron ilmoittaminen vuosittain sen sijaan että se pitäisi ilmoittaa neljännesvuosittain tai kuukausittain. Valtio voisi myös kustantaa kirjanpitäjän kaikille yrittäjille. Moni uskaltaisi aloittaa yritystoiminnan, jos joku hoitaisi veloituksetta paperiasiat hänen puolestaan. Verot kulkisivat sutjakkaammin, mätkyiltä vältyttäisiin, stressi vähenisi, sairaslomat vähenisivät. Näin uskon.

Monessa asiassa tuntuu siltä, että meikäläiset vain ovat taakkana tälle yhteiskunnalle. Olemme niitä mattimyöhäisiä, jotka unohtelevat asioita, hukkaavat tavaroita, kolaroivat autoja, tiputtelevat lasiesineitä, puhuvat liikaa ja harkitsemattomasti, nukkuvat 13 h yössä eivätkä siivoa kotona saati tiskaa ja laita ruokaa. (Toki on huomautettava, että meistä on moneksi eivätkä nuo asiat aivan kaikkiin meistä päde.) Kaiken kukkuraksi iso osa vankiloissa istuvasta porukastakin on ADHD:sta kärsiviä, mikä minusta kertoo jostain jotain. Kuitenkin usein hoetaan, miten ADHD voi olla lyömätön etu, sillä se lisää luovuutta, ja lisäksi ADHD-henkilöt toimivat erinomaisesti kriisitilanteissa, sillä silloin heillä vasta alkaa raksuttaa. Monet meistä ovatkin hakeutuneet jännittäviin hommiin, vaikkapa ensihoitajiksi. Minusta tällainen positiivisten puolten hakeminen tuntuu naurettavalta. Omassa elämässäni on tällä hetkellä ADHD-piirteistä selvästi enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kaikesta ei voi syyttää vain lakipykäliä. Jopa merkittävämmässä osassa ovat muut ihmiset, jotka tavan takaa syyllistävät ADHD-läheisiään. ADHD:sta on aivan liian vähän tietoa saatavilla, ja hyvin monelta puuttuu diagnoosi kokonaan. Itselleni ei tulisi enää mieleenkään urputtaa kenellekään laiskuudesta tai muusta vastaavasta, kun tiedän toiminnanohjauksen ongelmien olevan niin olennainen osa ADHD:ta. Urputtamisesta ei seuraa se, että kotityöt yhtäkkiä mystisesti hoituvat. Siitä seuraa ainoastaan toisen ihmisen itsetunnon aleneminen, mikä taas voi johtaa epäasialliseen käytökseen ja esimerkiksi kostautua tarkkaavuushäiriöisen henkilön lapsille joskus tulevaisuudessa. Pahoinvointi voi tutkitusti välittyä sukupolvelta toiselle.

Rauhaa, rakkautta ja joustoa - niitä minä toivon lisää tähän maailmaan, vaikka poikkeuksellisen nipo tyyppi olenkin. :)

ADHD:sta, yo-kirjoituksista ynnä muuta sekalaista

Tiedättekö, minusta tuntuu että tämä toinen kokeilemani ADHD-lääke on jopa sopinut minulle oikein hyvin! Annoskokoa ollaan nostamassa, katsotaan kuinka sitten käy. Monia asioita en edelleenkään saa aikaiseksi, niin kuin vaikkapa analyysin kirjoittamista noista vaikutuksista, mutta ehkäpä sitten suuremmalla annoksella.

Tällä hetkellä vietän välipäiviä, sillä lääke loppui eikä mulla ole vielä uutta satsia. Eron huomaa eniten siitä, että heräämisen jälkeen vietän suurimman osan ajasta sängyssä löhöillen. Päivä valuu ihan eri tavoin hukkaan kuin lääkettä käyttäessäni. Jumitus on myös aivan eri luokkaa. Unen määrä on suurempi eli herään yleensä kunnolla vasta nukuttuani 10 tuntia ja silloinkin siihen, että avomieheni tarjoilee minulle kahvia.

Yo-kokeet muuten ovat takana. Persiilleen meni. Pääsyy oli ADHD, osaamisesta ei jäänyt kiinni tällä kertaa. Olin ottanut aivokapasiteetistani kaiken hyödyn irti pääsiäisenä opettelemalla muutaman uuden aihepiirin. Täydellisesti en tietenkään ollut opiskellut, mutta koe oli helppo ja osaamiseni olisi kyllä helposti riittänyt L:n saamiseen. Ei auttanut erillistila, lisäaika tai lääkkeet. Minkäs teet. Jospas edes c:n saisin.

Tämän päivän oivalluksia on vain muutama:
- Opettajan puheen ymmärtäminen ja seuraaminen on helpompaa, kun mutisee samalla itse puoliääneen sen, mitä hän sanoo.
- Opiskeluaikataulun täytyy olla itse tehty. Toisten tekemien aikataulujen noudattaminen onnistuu vielä huonommin kuin omien.
- Texturi on taivaanlahja! Kirjoitan tällä Macillani kaikista uusista termeistä muistiinpanot Texturiin sitä mukaa kun uusia termejä tulee vastaan. Koneeni hakutoiminto toimii erinomaisesti, joten tiedostoja on helppo ja nopea availla ja täydennellä.

Mitäs muuta... Avomieheni on lähdössä noin kuukaudeksi ulkomaille. Saapa nähdä, mitä mun elämänhallinnalle käy sillä välin, kuoleeko kaikki tomaatintaimet jne.

Meille ei muuten vieläkään tule juoksevaa vettä. Vedet pistettiin kiinni edellisen reissun aikana vuodenvaihteessa, eikä niitä kerta kaikkiaan ole tarvittu niin palavasti, että olisi saatu nähtyä päälle kytkemisen vaivaa.

Sama tuttu valitusvirsi vielä tähän loppuun. Rästihommia on niskassa kasapäin enkä tiedä, miten tilanteen selättäisin.