torstai 24. tammikuuta 2019

Kohta 7 kk erosta

(Oikeastaan jo enemmän, mutta määrittelykysymys tämä. Kohta 7 kk pois muutosta siis.)

Mitäs sitä syvempiä analyysejä. Jotkut kymmenvuotisbileet varmaan vois järjestää, vaikkei kymmentä vuotta täyteen saatukaan, vaan 9,25-9,33 tulkintatavasta riippuen. Ehdotin jo pukukoodiksi mustia vaatteita ja tarjoiluksi S-kirjaimen muotoisia ns. hautajaiskeksejä. Huumorilleni ei erityisemmin lämmetty, mutta toimi sentään keskustelunaloituksena! :)

Hermo meinaa edelleen mennä muihin ihmisiin, niin dramaattisiin. Sokerisia ”vain ystäviä” -ilmauksia kieltäydyn käyttämästä, suosin faktaperusteisempaa muotoa ”kiinteistöyhtymä”. Vai olisiko ”vain kiinteistöyhtymä” muille kelpaavampi muoto. Taikka hieman lempeämpi ”vain osakkaita”.

Kyllä, nyt tykästyin tuohon oikein urakalla! (Siis ilmaisuun, en tuohon toiseen kiinteistöyhtymän osakkaaseen, siihen tykästyin jo aiemmin, joskus kun ei ollut vielä ’vain ystävä’ eikä ’vain yhtymän osakas’.) ”Olemme ’vain kiinteistöyhtymän osakkaita’!” Kuinka ihanan kiinteistöä vähättelevää!

Silti jotenkin öklöttää tämä kaikki luokittelun määrä. Olen miettinyt kerran jos toisenkin, kannattiko koskaan tunnustautua toistensa tyttö- ja poikaystäviksi tai avopuolisoiksi, kun termitönnä on sen verran hankalaa tehdä oloaan ja asemaansa ymmärretyiksi.

Oltaisiin vaikka oltu salarakkaita. Salaystäviä. Salakiinteistöyhtymä. Salapuoliso. Piilopirtissä salainen puutarha. Oltaisiin päästy sanomaan että erosimme, mutta meillä on edelleen piilopirtti ja salainen puutarha!

Ollaan oltu kuin metrossa joka näytti ulos junalta. Hetki pinnalla, sitten painuttiin maan alle. Ei tietääkseni ikinä väitetty että oltaisiin mikään muunlaisen junan kyydissä, niin vaan ympäristön ihmiset ajattelivat että jatkamme sillä radalla joka maan päällä näkyy. Tarvitseeko sitä nyt miettiä päänsä puhki että kuka jää ja millä asemalla siellä maan alla katseilta piilossa. Kai ne mahdolliset uudet kyydissäolijatkin selviää arvon yleisölle, jos metro taas nousee pintaan. Tai sitten ei selviä, mutta onko sillä niin väliä. Kunhan koitan ymmärtää kun tuntuu niin typerältä kun en tajua ihmisten ajatusmaailmaa.

Toisaalta taas termit ovat käsittämistä, ajattelua ja puhumista varten. Minun on vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaa jotenkin erityisesti analysoida minun asioitani niin että tarvitsisi olla mitään termiä minulle ja hänelle. Miksi ex-avokki on yhtäkkiä enemmän leimaava ja merkityksellisempi termi kuin muut roolit? Niitäkin kuitenkin riittää, kiinteistöyhtymän lisäksi muitakin, niin vakavia kuin rentoja.

Tarkemmin ajatellen tämä koko avautuminen taitaa olla kritiikkiä ihan kaikkia termejä kohtaan. Vai miksi muuten sana ”ystävä” on sellainen, että sitä vastustan. Erityisesti ”vain” ystävä. Kuulostaa masentavalta suorastaan!

Unohtui, että on meille omia brangelinatyyppisiä lempinimiäkin joku aikanaan kehitellyt. Vois vaan sanoa jatkavansa erillään mutta edelleen Brangelinana.

Eipä tässä varmaan mitään oikeaa ongelmaa ole, kunhan tuttavat tottuvat ettei nyt muuttunut kauheasti mikään erityisen olennainen asia. Toki seurustelu oli olennaista, mutta eihän seurustelun tuttavien näkökulmasta olennaista pitäisi olla, sehän on kahdenkeskinen asia, ainakin meillä.

Loppukevennyksenä kunniamaininta erinomaisesta ex-avokkiudesta entiselle naapurilleni, joka hengailee sujuvasti 25 vuoden takaisen exänsä ja tämän 14-vuotiaan jälkikasvun kanssa. (Juuri taas tapasimme naapurin koiran muistotilaisuudessa. Ja tämä on muuten sitten eri koira kuin se joka on rakastunut exääni, olenkohan joskus maininnut... Eikun ”osakaspuolisooni”, ei kun mikä se sana olikaan mitä piti käyttää...) Enkä muista koskaan kuulleeni heidän olevan ”vain ystäviä”, rehellisesti ja reilusti edelleen käytössä sana ex-poikaystävä eikä asiassa ole mitään ongelmaa.

Sori jos tipuitte kärryiltä, kuitenkin aamuviiden/kuuden kieppeillä kirjoitettua tekstiä.

Terveisin,
Uneton Opiskelija-asunnossa