Niin, pessimistin vai optimistin puheenvuoro, kumman kirjoittaisin?
Puhun opinnoistani.
Olen kyllästynyt perustelemaan, miksi kaikki on nyt niin eri tavoin kuin ennen. En taida enää luottaa omaan sanaani. Se kai tässä eniten mättääkin.
Perusteita parempaan alkuun kerrankin olisi. Ennusmerkkejä kapuloista rattaissa kyllä myöskin.
Suurimmat esteet:
- En pysty täysin jättämään entistä työtäni, koska en halua. Haluan tehdä musiikkia, vaikka opiskelenkin fysiikkaa. Siksi aloitan uusia musiikkiopintoja fysiikan rinnalle, mikä kuulostaa fysiikan kannalta vähintäänkin huolestuttavalta.
- Yhtään mikään miesasioihin liittyvä. En onnistu pitämään ajatuksiani laskemisessa, jos olen sitä mieltä, että on akuutimpia, isompia ratkottavia asioita meneillään. En, vaikka kuinka yritän. Vahva itsenäinen aikuinen nainen ei saisi näin kirjoittaa, mutta niin se vaan on.
- Epävarmuus tärkeysjärjestyksestä. Korottaako vanhoja arvosanoja, suorittaa rästikursseja vai mennä niille kursseille, mille muutkin? Kuinka pitää motivaatio juuri niissä kursseissa, jotka valitsen, eikä poukkoilla toisiin aihepiireihin?
Suuria toiveita nostattavat seikat:
- En usko missaavani luentoja jatkuvan pommiin nukkumisen vuoksi, kuten keväällä. Unirytmini on kunnossa, vireydensäätely toiminee muutenkin joten kuten ainakin alkusyksyn. Olen oppinut viimein kunnioittamaan tiettyä ruokarytmiä myös, joten siinäkään ei ole uneen ja siten opintoihin vaikuttavaa ongelmaa.
- Työn jaksotus. Tietyt yksityistunnit ihmisten kodeissa lakkasivat kokonaan, ja yhteistyöt eri laitosten ja muiden kanssa rajasin tarkasti, ja ne menevät jossakin määrin jaksojen mukaan. Joinain viikkoina työhön menee puolitoista päivää, joinakin vain puoli.
- Ympäristöt alkavat olla tuttuja. Hahmotan, miten asunnoltani kannattaa kulkea yliopistolle, missä ovat vakiokauppani jne.
- Ei mene koulupäiviä hukkaan turhaan virastoissa juoksemiseen, ja ties missä, kun ei tarvitse selvitellä asuntoasioita ynnä muita.
- Eksäni muutti toisaalle ja vaikuttaa sen verran hyvinvoivalta ja on uudessa suhteessa ja aloittelee uusia opintoja, että tuskin menee hirveästi energiaa hänen asioidensa miettimiseen missään muussa kuin positiivisessa mielessä.
- Suunnitelmani ovat realistisempia. Ymmärrän, etten voi koittaa suorittaa kerralla kovin paljoa, mutta riittävästi tehtävää kuitenkin täytyy olla.
- Yleisesti ottaen olen määrätietoisempi. Uskon palauttavani tehtäviäni jämptimmin kuin aiemmin.
- Vanha kilpailuhenkeni on herännyt.
- Pidän rajani paremmin.
- Siitä huolimatta, että uusia juttuja on tullut mukaan, on minulla mielestäni enemmän ilmavuutta ja aikaa päivissäni, sillä parempi rakenne tuo henkistä vapautta. En niin stressaa, että pitäisi olla tekemässä muuta juuri sillä hetkellä.
- Useisiin edellä mainittuihin liittyen vielä se, että viimein on omegat ja oluthiivat kohdillaan, ja sekin auttaa ajattelemista ja tekemistä aikalailla! Lisäksi vielä se, että olen liikkeellä ihan "omilla aivokemioilla" eli luotan, että olen palautunut hoksottimien käytössä takaisin parempaan päin.
- Tekniikka pelaa, ja muut välineet. Minulla luultavasti tulee olemaan opiskeluvälineet mukana, toisin kuin viime syksynä, jolloin puuttui läppäristä ja laskimesta lähtien kaikki. Ensinnäkin ne nyt ylipäätään ovat, ja toisekseen ei mene aikaa ja energiaa niiden hankkimiseen.
Aika olennaisiakin juttuja iso osa noista. Katsotaanpa, kuinka minun tänä lukuvuonna käy!
