Aika paljon mun mielentilasta kertoo, pystynkö kirjottamaan blogitekstin vai en. Tarkemmin sanottuna keskittymisestä.
Jos on oikein vaikea keskittyä, en saa edes aihetta valittua vaihtoehtojen joukosta. Ajatukset pompahtaa seuraavaan heti, kun ensimmäisestä ideasta ei löydykään heti ensimmäisiä sanoja. Ei se mitään tyhjän paperin kammoa ole, se on vaan täydellistä ajatusten hajalleen lävähtämistä, mistään ei kerta kaikkiaan saa kiinni. Usein käy niin, että innoissani kirjaudun sisään aikeissa "kirjoittaa jotain", mutta mitä tuo jotain on, ei vain kiteydy. Ei, vaikka luonnoksissa olisi monta tekstiä aloitettuna eri aiheista. Tänäänkin oli vaikeuksia, mutta näin minä näköjään tässä kirjoitan kuitenkin, ja vieläpä edes jossain määrin rajatusta aiheesta, jes!
Usein tekstejä syntyy impulsiivisesti. Eli ilman keskittymislääkettä kirjoitan useammin, pidemmin, ehkä epäselvemminkin. Nauratti oikein, kun tajusin, että mulla oli ollut tahaton blogitauko. Syynä oli ollut keskittymislääke - en tullut harhautuneeksi kesken muiden hommien Bloggeriin enkä varmaankaan kaivannut elämään samanlaista piristystä vaikeuden hetkellä, kuin mitä blogiin kirjoittaminen minulle on. Toisaalta lääkkeen käyttö haittasi välillä joidenkin sellaisten hommien hoitumista, jotka tavallisesti ilman sitä osaan aloittaa impulsiivisuuden ansiosta, sillä se vähensi impulsiivisuutta. Kummallista. Kuitenkin aloitteettomuus on ongelma, jota lääke paransi silloin, kun on kyse asioista joita ei meinaa huvittaa tehdä tai joissa jaksaminen tuntuu tulevan vastaan jo heti kättelyssä.
Nyt siis olen ilman lääkettä, ja ollut ilman jostain tuolta tammikuulta asti. En muista ihan tarkkaan.
Kirjoitan lääkkeestä nyt, koska oon kärsinyt tavallista suuremmasta voimattomuudesta. Muistin, että tällaistahan se aina ennen oli. Samalla mietin, voiko lääkkeen täydellinen poistuminen kehosta kestää sen yli 2 kk, vai johtuuko tämä jostain muusta. Monesti oon valvonut liikaa tai nukkunut liikaa, kyllähän siitä ihminen rasittuu. Esimerkiksi toissa viikolla äänittelin yötä myöten musiikkeja yhtä projektia varten, ja tälläkin viikolla luin tenttiin yhden yön niin, että nukuin vain kaksi tuntia.
Mulla univelka tuntuu eniten vasta seuraavana päivänä, siis siinä vaiheessa, kun olen jo yhden yön hyvin nukkunut. Edellisten kolmen yön unet ovat menneet kutakuinkin näin: 2 h, 8,5 h ja nyt 12 h. Eilen olin aivan naatti, en meinannut sohvalta päästä ylös. Tänään on olo, että melkein ehkä pystyisinkin johonkin. Että onko syynä valvominen vai aivojen ylirasitus tenttiin lukemisesta, liikunnan puute, hieman epäsäännöllinen syöminen... On niin vaikea tietää! Enkä halua uppoutua ylianalysointiin! Yritän sentään parhaani mukaan liikkua, ja koitan laittaa syömisen ja levon kaiken edelle. En stressaa ruoan hinnasta paljoa, voi olla valmisruokaakin kunhan syön. Tarkoitus on sentään tänään lähteä kävelylle, eilen se jäi vain aikomukseksi. Fysioterapeutin antamia hengästyttäviä harjoituksia olen jo tehnyt tänään.
Vireystila on kyllä todella tärkeä asia. Tärkeimpiä ehkä. Toimintakyky laskee entisestään, jos ei ol voimia tehdä mitään toimia eikä ylläpitää hyvinvointiaan. Yritän jatkuvasti luoda uusia ajatusmalleja, jotta elämänlaatuni ei ainakaan laskisi, oppisin olemaan ajoissa jne.
Tällaisia mielikuvia mulla on tällä hetkellä käytössä, ja ne on hieman auttaneet:
"Saavu ja lähde ajoissa" -korttipeli. Optimisti-minä ajattelisi, että kyllähän minä nyt ehdin kun ajoaika on 45 min ja siihen, kun pitää olla tapaamisessa, on 45 min. No, enpä ehdi. Sillä "ajamisen korttipakasta" ei tule pelkkiä haluamiani pelikortteja, koska pakka sekoitetaan joka välissä ja sieltä tulee kortteja sattumalta. Ajomatkaa sekoittavat ainakin seuraavat ongelmiin liittyvät kortit, jos niitä pakasta tulee: a) keli b) parkkipaikka c) ratsia d) tankkaus e) työpuhelu f) roudaus ja kävely kummassakin päässä g) tuttavat/juttelu h) avomies/ei voi kiirehtiä niin kuin yleensä i) unohdus (jokin esine, syöminen tms.)
Tietysti minä nämä asiat aina olen tiennyt. Mutta kerta kaikkiaan en ole kyennyt ymmärtämään, miten paljon ajallaan olemiseen vaikuttavia asioita elämässä tosiaan on. Vain korttipakkaa ajattelemalla käsitän, kuinka paljon on sattuman varassa ja minun kontrollini ulkopuolella. Ja kuinka paljon on noita minun ominaisuuksieni aiheuttamia myöhästymistä edistäviä juttuja, kuten että täytyy tankata tai ostaa eväitä kesken matkan, koska kerta kaikkiaan en vain ole muistanut sellaisia asioita ennen lähtöä. Tunnepuolella jopa hieman suututtaa tajuta, etten voi selitellä itselleni ehtiväni ajoissa lähtemällä hieman myöhemmin. On vain hyväksyttävä ja tajuttava se, että korttipakasta lähes väistämättä tulee vedettyä joku noista em. asioista. Saatuma on yksi roolihahmo elämässäni, pieni kiusantekijä.
"Aika on musiikkia" -metodi. Kuuntelen autossa musiikkia, jos ajan yksin. Mulla on tällä hetkellä vain yksi levy autossa. Kuuntelen vain muutamaa lempparibiisiäni. Näin opin puoliksi vahingossa, että kotini ja vanhempieni talon välinen matka on 6 x raita kuus tai 3 x raita neljä.
Sama homma kuin edellä. Tietysti minä tiedän, että ajomatka on tietyllä vauhdilla tietyn kestoinen. Määrättömiä ei voi kaahata mutkaisilla teillä, joilla liikkuu lapsia. Turvallisuus ennen kaikkea. Vaikka nämä kylätiet olisivatkin joku rallirata, niin määrättömästi ei siltikään voi kaahata ajamatta tieltä ulos. En ajattele nykyään ollenkaan niin helposti voivani ehkä vielä olla ajoissa, jos lähden 3 min päästä, koska tajuan, että tuo ajomatka on sellainen kiinteä muutaman biisin mittainen palikka, johon ei kovin paljoa vaihtelua saa. Sovelsin samaa myös kaupunkiajossa ja hahmotan nyt paremmin vakioreitilläni, missä kohtaa matkaa on kulunut 1/3 ja missä 2/3 matka-ajasta.
Tällaisia lisää muillekin elämän osa-alueille. Ehkä pitäisi alkaa taas kuunnella musaa vaikka mp3-soittimelta niin kuin ennen vanhaan.
...
Edit. Vielä bloggauksesta: Niin, julkaisuun liittyy ristiriita. Samanaikaisesti tulee olo, että on
saanut jotain aikaan ja kohta voi saada ehkä jotain tärkeääkin tehtyä.
Toisaalta muistaa, miten paljon on muutaman vuoden aikana viettänyt
aikaa netissä blogitekstiä kirjoittaen niin, että se on oikeastaan
haitannut muuta elämää. Bloggaus, hyvä vai paha? Ei mitään hajua. Sen
vain tiedän, että tarve minulla tähän on. Tai ainakin halu...
lauantai 18. maaliskuuta 2017
tiistai 14. maaliskuuta 2017
Paperiasioidensa sotkeminen tyylillä, osa 2
Meikäläinen on ollut hetken katkolla ennakkoperintärekisteristä. Tänään sieltä soitettiin, että oltas laitettu sut takas, mutta veroilmoituksesi 2015 ei ole vieläkään saapunut. Sanoin, että on pistetty postilaatikkoon pe-iltana, tulee ennen pitkää. Kuulemma jos menee vielä kovin kauan niin tulee hylky. Kysyin, voinko soittaa takaisin samaan numeroon ja kysyä tilanteesta, jos mitään ratkaisua ei viikkoon pariin kuulu. Kiltti oli, sanoi että voin.
Kysyin, voiko mut merkitä takasin rekisteriin niin ettei aukkoa jää näkymään. Kun tässä väliaikana asiakkaat on kuitenkin maksaneet aiemmin kirjottamiani laskuja enkä haluais heille ongelmia. Lupasi kysyä jostain rekisteröintipuolelta, kuinka mun tapauksessa tehdään. Oli kuitenkin lääkärintodistukset ja kaikkea, ja olin aiemmin jättänyt oikaisuvaatimuksen, ettei mua ollenkaan poistettaisikaan.
Harjottelin samalla turhan anteeksipyytelyn välttämistä enkä kertaakaan pahotellut mitään koko puhelun aikana. Sen sijaan kiitin soitoista ja muutamasta muusta jutusta ja toivotin mukavaa päivänjatkoa. Ja olinpa muuten tyytyväinen, että sain aikaseks vastata puhelimeen vaikka oli vieras numero ja olin auton ratissa ja piti vetää tien sivuun.
Yllättäen parikin yrittäjätuttavaa on sanonut, että "juu ymmärrän niin hyvin miten noin voi käydä"! Yksi sanoi: "Sen oon kyllä tässä huomannu, että kaikki asiat ratkee aina jotenkin. Hyvin tai huonosti, mutta jotenkin."
Tsemiä, kaikki!
Kysyin, voiko mut merkitä takasin rekisteriin niin ettei aukkoa jää näkymään. Kun tässä väliaikana asiakkaat on kuitenkin maksaneet aiemmin kirjottamiani laskuja enkä haluais heille ongelmia. Lupasi kysyä jostain rekisteröintipuolelta, kuinka mun tapauksessa tehdään. Oli kuitenkin lääkärintodistukset ja kaikkea, ja olin aiemmin jättänyt oikaisuvaatimuksen, ettei mua ollenkaan poistettaisikaan.
Harjottelin samalla turhan anteeksipyytelyn välttämistä enkä kertaakaan pahotellut mitään koko puhelun aikana. Sen sijaan kiitin soitoista ja muutamasta muusta jutusta ja toivotin mukavaa päivänjatkoa. Ja olinpa muuten tyytyväinen, että sain aikaseks vastata puhelimeen vaikka oli vieras numero ja olin auton ratissa ja piti vetää tien sivuun.
Yllättäen parikin yrittäjätuttavaa on sanonut, että "juu ymmärrän niin hyvin miten noin voi käydä"! Yksi sanoi: "Sen oon kyllä tässä huomannu, että kaikki asiat ratkee aina jotenkin. Hyvin tai huonosti, mutta jotenkin."
Tsemiä, kaikki!
perjantai 10. maaliskuuta 2017
Paperiasioidensa sotkeminen tyylillä, osa 1
Oon saanut paperini oikeen urakalla solmuun. No, nyt alkaa asiat taas selvitä, joten voin vähän keveämmin mielin kertoa sekoiluista.
Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä, sarjassamme Paperiasioidensa sotkeminen tyylillä ensimmäisenä osana on asunnon ostaminen, eli lainhuuto ja varainsiirtovero.
Niin, meillehän jauhettiin jo kaupantekovaiheessa, että nuo asiat pitää hoitaa kuntoon eräpäivään mennessä tai tulee isoja korkoja ja paljon ongelmia. Aikomuksena olikin hoitaa asia pikimmiten.
Puoli vuotta vierähti kuin siivillä, koitti eräpäivää edeltävä viimeinen arkipäivä.
Niin, minkä eräpäivä?
Luulin tietysti, että varainsiirtoveron maksamisen. Kuulemma läpihuutojuttu, se vero, ensiasunnon ostajan ei sitä tarvitsisi maksaa. Avomieheni maksoi osansa ajallaan. Kaikki lainhuudot ja muut olin jo ihan unohtanutkin.
Mutta hei, asiahan ei ollutkaan niin yksinkertainen! Suomessa onkin lakipykälillä määrätty, millainen ensiasuntosi saa olla. Meillä meni rajojen yli että paukkui, hehtaarit nimittäin. Kai minä olin sen asiankin joskus selvittänyt mutta unohtanut. Ja eräpäivänä sitten rupesin laskeskelemaan ja maksoinkin veron siitä osuudesta kauppahintaa, joka meni rajasta yli. Kaikki lainhuudot ja muut olin jo ihan unohtanutkin.
Niin hetkinen, se todellinen tärkeä juttuhan olikin lainhuuto! Verot nyt aina voi maksaa myöhässä korkojen kera, mutta lainhuuto ei saa myöhästyä.
Eräpäivä osui sunnuntaille, joten siitä vaan äkkiä perjantaina lainhuutoa pyytämään. Avopuoliso selvitti netistä, että asiakirjat voi skannata ja lähettää sähköpostilla. Mutta, vielä oli yksi mutta! Kirsikkana kakun päällä tajusin, papereissa lukevan, että lainhuudon liitteeksi pitää liittää verottajalta lausunto veron suuruudesta ja ensiasunnon ostajan vapautuksesta varainsiirtoverosta. Siis mikä hiton lausunto!!! Vero on joka neuvontasivulla mainittu "oma-aloitteseksi veroksi", suomeksi sanottuna siis menet vaan ja maksat. Ja nyt joku lausunto pitäis pyytää!
Alkoi jo ihan polvet tutista, paljonko tässä loppujen lopuksi joutuu maksamaan. Että kun ollaan täällä kaava-alueen ulkopuolella, mitä jos katsovatkin ettei tuo metsäpala ja peltopala voi kuulua piha-alueeseen eikä siten olisi asunnoksi laskettavan alueen piirissä… Koska osaanhan minä nyt itsekin laskea, mikä veron suuruus on siltä yli menevältä osuudelta, mihin sitä lausuntoa tarvittaisiin jos ei tähän liity jotain kiemuraisempaa?
Sukulainen, joka työskentelee maanmittauslaitoksella, rauhoitteli että lainhuuto jää pöydälle odottamaan kunnes tarvittavat liitteet ovat saapuneet, mutta kun ne on saatu, tulee lainhuutoon päivämääräksi se päivä, joka lainhuuto jätettiin. Ei hätää siis.
Lisäjännitystä toivat yrityssotkuni. Mun asioiden kannalta pitäis näkyä verottajalle, ettei vaan ole mitään verorästejä. No, ennen tuota lausuntoa pelkäsin, että varainsiirtoveroa saattaisi näkyä verorästinä, joten yrityksen paperisotkujen hoitaminen tuntui vaikealta.
Tänään sitten sain käteeni verottajan lausunnon. Tosin se oli ilmeisesti jo saapunut eilen, avomies toi sen tuon loppumatkan. Oli potkukelkkaillut hiekkatietä naapuriin ja löytänyt kuoren lumisesta maasta, keskeltä tietä. Dippadui. Illalla hain postin, minäkin potkukelkkaillen, enkä ilmeisesti oikein pitänyt siitä postista huolta, tippui yksi kuori kyydistä. Avasin kurttuisen ja kostean kuoren, ja siellä se lausunto oli vahingoittumattomana. Leimasta ei olleet edes musteet levinneet, ei tekstistäkään. Hyvää mustetta verottajalla, hyvää paperia.
Lausunnon mukaan varainsiirtoveron suuruus on tismalleen se sama, jonka eräpäivänä maksoinkin. Eli ei enää huolta siitä. Kaiken kukkuraksi me oltiin jo aikaa sitten saatu sähköpostiin päätös lainhuudosta ilman, että edes toimitin koko lausuntoa!
Niin että mikä aadeehoodee, ei mulla vaan… Kaikki ookoo, kaikki jees, homma hoituu, mitään ei huku, mitään ei tuhoudu, kaikki ajallaan, uujea!
Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä, sarjassamme Paperiasioidensa sotkeminen tyylillä ensimmäisenä osana on asunnon ostaminen, eli lainhuuto ja varainsiirtovero.
Niin, meillehän jauhettiin jo kaupantekovaiheessa, että nuo asiat pitää hoitaa kuntoon eräpäivään mennessä tai tulee isoja korkoja ja paljon ongelmia. Aikomuksena olikin hoitaa asia pikimmiten.
Puoli vuotta vierähti kuin siivillä, koitti eräpäivää edeltävä viimeinen arkipäivä.
Niin, minkä eräpäivä?
Luulin tietysti, että varainsiirtoveron maksamisen. Kuulemma läpihuutojuttu, se vero, ensiasunnon ostajan ei sitä tarvitsisi maksaa. Avomieheni maksoi osansa ajallaan. Kaikki lainhuudot ja muut olin jo ihan unohtanutkin.
Mutta hei, asiahan ei ollutkaan niin yksinkertainen! Suomessa onkin lakipykälillä määrätty, millainen ensiasuntosi saa olla. Meillä meni rajojen yli että paukkui, hehtaarit nimittäin. Kai minä olin sen asiankin joskus selvittänyt mutta unohtanut. Ja eräpäivänä sitten rupesin laskeskelemaan ja maksoinkin veron siitä osuudesta kauppahintaa, joka meni rajasta yli. Kaikki lainhuudot ja muut olin jo ihan unohtanutkin.
Niin hetkinen, se todellinen tärkeä juttuhan olikin lainhuuto! Verot nyt aina voi maksaa myöhässä korkojen kera, mutta lainhuuto ei saa myöhästyä.
Eräpäivä osui sunnuntaille, joten siitä vaan äkkiä perjantaina lainhuutoa pyytämään. Avopuoliso selvitti netistä, että asiakirjat voi skannata ja lähettää sähköpostilla. Mutta, vielä oli yksi mutta! Kirsikkana kakun päällä tajusin, papereissa lukevan, että lainhuudon liitteeksi pitää liittää verottajalta lausunto veron suuruudesta ja ensiasunnon ostajan vapautuksesta varainsiirtoverosta. Siis mikä hiton lausunto!!! Vero on joka neuvontasivulla mainittu "oma-aloitteseksi veroksi", suomeksi sanottuna siis menet vaan ja maksat. Ja nyt joku lausunto pitäis pyytää!
Alkoi jo ihan polvet tutista, paljonko tässä loppujen lopuksi joutuu maksamaan. Että kun ollaan täällä kaava-alueen ulkopuolella, mitä jos katsovatkin ettei tuo metsäpala ja peltopala voi kuulua piha-alueeseen eikä siten olisi asunnoksi laskettavan alueen piirissä… Koska osaanhan minä nyt itsekin laskea, mikä veron suuruus on siltä yli menevältä osuudelta, mihin sitä lausuntoa tarvittaisiin jos ei tähän liity jotain kiemuraisempaa?
Sukulainen, joka työskentelee maanmittauslaitoksella, rauhoitteli että lainhuuto jää pöydälle odottamaan kunnes tarvittavat liitteet ovat saapuneet, mutta kun ne on saatu, tulee lainhuutoon päivämääräksi se päivä, joka lainhuuto jätettiin. Ei hätää siis.
Lisäjännitystä toivat yrityssotkuni. Mun asioiden kannalta pitäis näkyä verottajalle, ettei vaan ole mitään verorästejä. No, ennen tuota lausuntoa pelkäsin, että varainsiirtoveroa saattaisi näkyä verorästinä, joten yrityksen paperisotkujen hoitaminen tuntui vaikealta.
Tänään sitten sain käteeni verottajan lausunnon. Tosin se oli ilmeisesti jo saapunut eilen, avomies toi sen tuon loppumatkan. Oli potkukelkkaillut hiekkatietä naapuriin ja löytänyt kuoren lumisesta maasta, keskeltä tietä. Dippadui. Illalla hain postin, minäkin potkukelkkaillen, enkä ilmeisesti oikein pitänyt siitä postista huolta, tippui yksi kuori kyydistä. Avasin kurttuisen ja kostean kuoren, ja siellä se lausunto oli vahingoittumattomana. Leimasta ei olleet edes musteet levinneet, ei tekstistäkään. Hyvää mustetta verottajalla, hyvää paperia.
Lausunnon mukaan varainsiirtoveron suuruus on tismalleen se sama, jonka eräpäivänä maksoinkin. Eli ei enää huolta siitä. Kaiken kukkuraksi me oltiin jo aikaa sitten saatu sähköpostiin päätös lainhuudosta ilman, että edes toimitin koko lausuntoa!
Niin että mikä aadeehoodee, ei mulla vaan… Kaikki ookoo, kaikki jees, homma hoituu, mitään ei huku, mitään ei tuhoudu, kaikki ajallaan, uujea!
lauantai 4. maaliskuuta 2017
Fyssarin vinkit hyvään ryhtiin, osa 1
Mun mielestä keskittymishäiriöisen kuuluu koittaa pitää huolta aivojensa verenkierrosta niin hyvin kuin voi. Aivojen verenkierrolla on hyvin paljon merkitystä ajatteluun ja tunteisiin, eikä tarkkaavuusongelmaisella ole varaa antaa oireidensa pahentua jumien seurauksena.
Kauan tätä ajattelin ennen kuin ryhdyin kunnolla toimeen ja varasin ajan fysioterapeutille (mitä en ois saanut aikaiseksi, mutta opintopsykologin vastaanotolla selvitettiin numero ja soitin puhelun). Puheterapeutilla ja voice massagessa itse asiassa olen jo käynyt vuosi sitten. Kärsin kaameista yskänpuuskista, joiden selitys ilmeisesti oli leukajumi ja väärä puhetekniikka. Pidin siihen aikaan yhtä lauluryhmää, oli epäammattimaista kärsiä yskästä. Tätä lukuunottamatta en ole käynyt edes tavallisella hierojalla kuin kerran elämässäni.
Lisäkannustimena fyssariajan varaamiselle oli toive, että voisi vaikka saada jotain rahallista tukea hieronnoissa käymiseen, kun juuri nyt ei ole muuten varaa. Huomasin papereistani, että mulle oli merkitty sinne sairauskoodiksi tension neck, joten ehkä vois olla mahiksia.
Toisekseen alkoi viedä aika paljon energiaa tämä ylianalysointi, että mistä nyt tämäkin jumi johtuu, kuinka pitäisi seistä ja kuinka pitäisi istua jne. Kerta kaikkiaan hermo menee välillä kun ei osaa pistää stoppia asioiden miettimiselle. Googlailu ei mitään auta, tarvitsen jonkun tarkistamaan asentojani, sanomaan viimeisen sanan ja antamaan siunauksensa. Analysointia pahentaa, että epäilen osan jännityksistä voivan olla psyykkistä perua. Huomaan alkavani jännittää lihaksia täysin tarpeettomasti heti kun huomioni tietyn paikan rentouttamisesta herpaantuu.
Kävin siis tällä viikolla fysioterapeutilla. Menin paikalle 20 min myöhässä, koska a) ei lähdetty kotoa riittävän ajoissa hyvästä yrityksestä huolimatta, b) valitsin tästä huolimatta kaukaisen parkkipaikan, sillä se oli ilmainen. (Ja hyvä niin, sillä suunnitelmat muuttuivat ja olisin tullut maksaneeksi pidemmästä ajasta kuin parkissa olin. Eikä niitä läheisiä maksullisia parkkipaikkoja olisi välttämättä kovin nopeasti edes löytynyt.)
Onpas nyt tänään vaikea päästä pointtiin… Ensimmäinen pointti kai oli, että menkää nyt hyvät ihmiset hierontaan ja venytelkää ja jumpatkaa, että päänne toimii! Viis muusta terveydestä, se ei yleensä mulla riitä motivoimaan vaikka tietysti siinä vaiheessa motivoisi jos terveytensä menettäisi. Arvostus ja motivoituminen on ihan eri asiat! Mutta ajattelu ja toiminnanohjaus, ne on mulle nyt akuutteja teemoja. Ajattelua haluan kehittää kaikin keinoin.
Toinen pointti on fyssarin vinkit omilla tulkinnoillani höystettynä. Myöhästymisestäni huolimatta niitä käytiin läpi 40 min, ja ensi kerralla sitten lisää neuvoja ja testataan myös lihaskuntoa.
1) Istuinluut
Istu sopivan kovalle ja tukevalle penkille. Mielellään keskelle tai etureunalle. Anna koko jalkapohjasi levätä maassa. Tunnetko istuinluidesi osuvan alustaan? Etsi ääriasentoja kallistamalla lantiotasi eteen ja taakse. Asetu suunnilleen keskelle, siihen, missä tunnet istuinluidesi selvimmin ja suorimmin osuvan penkkiin.
2) Alaselkä
Alaselkäsi on pienellä kaarella. Alaselän kaari on ryhdissä hyvin olennainen juttu, joka oikeastaan hakkaa muun. Huomaat alaselän kaarta suoristamalla ja ylikorostamalla, miten joko niskasi joutuu kannattelemaan päätäsi tai toisessa ääriasennossa leukasi on hassussa asennossa ja hengittäminen vaikeutuu. Alaselkä laittaa pään paikalleen.
3) Pää
Sinun pääsi on ilmapallo, joka kohoaa. Istuit tai seisoit, ei pääsi muutu ilmapallosta miksikään. Kuitenkin kehosi on niin painava, että sen raskaus pysyy istuinluiden päällä eikä kohoa pään mukana! Pään kohoamisesta huolimatta jalkapohjasi ankkuroivat sinut rennosti maanpinnalle eikä sinun ole tarve kurkotella yhtään mihinkään. Siinä se pää vaan keikkuu!
Pään paikkaa voit kokeilla seistessä tai istuessa nyökkäyksen ja pyörityksen avulla. Kokeile nyökyttää ja pudistaa päätä siinä, missä sitä yleensä pidät. Tee liike hyvin pienesti, nenäsi liikuu vain muutaman sentin. Kokeile pää taaempana. Kokeile pää edempänä. Missä liike oli helpointa? Pääsi hyvä paikka on siinä, missä liike oli kevyttä ja helppoa.
Ennen tätä harjoitusta en tiennytkään, miten helppoa pään liikuttaminen voi olla! Maallikkotulkitani on myös, etten ole tottunut sihen pää voi vain olla rangan päällä ja heiluskella siinä. Jumieni syynä voi olla osaltaan niskojen, hartioiden ja kaulan pyrkimys pitää pää jämäkästi paikallaan. Samassa hötäkässä kylkeni jähmettyvät niin, että hengitys lukkiutuu hyvin pieneksi. Onko tämä tottumiskysymys vai pään tukilihasten heikkoutta, sitä en vielä tiedä.
4) Varpaat, kantapäät, jalkapohja
Jalkapohjat ovat tukeva perusta seistessä. Painostasi 50 % tulisi olla kantapäillä ja 50 % päkiöillä. Päkiöiden paino jakautuu isovarpaan ja pikkuvarpaan välille. Kokeile taas ääriasentojen avulla! Oma helmasyntini (hehe, "helma"…) on nostaa varpaitani ilmaan seistessäni ja kävellessäni, näköjään myös tässä sängyllä istuessani ja kirjoittaessani.
Varpaat ovat kuin juuret, jalkapohjistasi kaivautuu maahan juuret niin kantapäistä kuin varpaistakin. "Juurikuvitelma" on itse asiassa laulunopettajien keskuudessakin yleinen, mutten ollut koskaan aiemmin kuullut sitä esitettävän näin selkeästi varpaidenkin ajattelemisen kautta, ja siksi viesti meni vasta nyt perille. Huomaan, kuinka koko jalkani alkavat tässä istuessa rentoutua, kun annan varpaideni olla ihan rauhassa.
5) Kasvot
Kasvojen rentouttaminen rentouttaa koko kehoa. Tutkitusti. Sulje silmäsi ja kuvittele, kuinka vesi valuu kasvojasi alaspäin. Itselläni keskittyminen harhautui jo tässä, kuvittelin veden saman tien valuvan niskaani ja hartioitanikin pitkin… No joka tapauksessa, palautetaan huomio veteen. Sen mukana maata kohti valuvat kasvosi. Otsasi suoristuu, kaikki lihakset rentoutuvat. Kuvittele olevasi Diandra (oma lisäykseni), minusta hän näyttää laulaessaan kasvoiltaan hyvin hyvin rennolta, mikä tutkitusti rentouttaa muuhunkin kroppan ja vaikuttaa siten lauluääneen. Jos keskittymisesi harhautuu etkä ole varma, mitä ajatella, ajattele hengittämistä. Sisään, ulos, sisään, ulos. Rento, rento, rento. Olet kuin lapsi turvaistuimessaan, kohta nukahtamassa auton hurinaan ja pää melkein alas repsahtamassa, vaikka vielä tosi hyvässä paikassa rangan päällä, kuin saippuapalan pinnalle asetettuna. Hengitä.
6) Muita juttuja
Muista, että joitain toimia ei vaan kerta kaikkiaan saa ergonomisiksi. On soitto- ja työasentoja, joita ei ole mahdollista saada sellaisiksi, etteivät ne tuottaisi jotain vahinkoa kuitenkin. Siksi tauko ja vaihtelu on aina paikallaan.
…
Edit. 5.3.: Kysyin vielä fyssarilta, mitä voi tehdä jos elämään nyt vaan kuuluu löhöily ihan vaikka vaan siksi, että keskittymishäiriö vie voimat. Vinkkinä oli, että löhöillessäänkin voi ajatella alaselkäänsä, laittaa selän alle vaikka pienen tyynyn. Löhötäkin voi siis epäergonomisesti tai vähän vähemmän epäergonomisesti.
Kauan tätä ajattelin ennen kuin ryhdyin kunnolla toimeen ja varasin ajan fysioterapeutille (mitä en ois saanut aikaiseksi, mutta opintopsykologin vastaanotolla selvitettiin numero ja soitin puhelun). Puheterapeutilla ja voice massagessa itse asiassa olen jo käynyt vuosi sitten. Kärsin kaameista yskänpuuskista, joiden selitys ilmeisesti oli leukajumi ja väärä puhetekniikka. Pidin siihen aikaan yhtä lauluryhmää, oli epäammattimaista kärsiä yskästä. Tätä lukuunottamatta en ole käynyt edes tavallisella hierojalla kuin kerran elämässäni.
Lisäkannustimena fyssariajan varaamiselle oli toive, että voisi vaikka saada jotain rahallista tukea hieronnoissa käymiseen, kun juuri nyt ei ole muuten varaa. Huomasin papereistani, että mulle oli merkitty sinne sairauskoodiksi tension neck, joten ehkä vois olla mahiksia.
Toisekseen alkoi viedä aika paljon energiaa tämä ylianalysointi, että mistä nyt tämäkin jumi johtuu, kuinka pitäisi seistä ja kuinka pitäisi istua jne. Kerta kaikkiaan hermo menee välillä kun ei osaa pistää stoppia asioiden miettimiselle. Googlailu ei mitään auta, tarvitsen jonkun tarkistamaan asentojani, sanomaan viimeisen sanan ja antamaan siunauksensa. Analysointia pahentaa, että epäilen osan jännityksistä voivan olla psyykkistä perua. Huomaan alkavani jännittää lihaksia täysin tarpeettomasti heti kun huomioni tietyn paikan rentouttamisesta herpaantuu.
Kävin siis tällä viikolla fysioterapeutilla. Menin paikalle 20 min myöhässä, koska a) ei lähdetty kotoa riittävän ajoissa hyvästä yrityksestä huolimatta, b) valitsin tästä huolimatta kaukaisen parkkipaikan, sillä se oli ilmainen. (Ja hyvä niin, sillä suunnitelmat muuttuivat ja olisin tullut maksaneeksi pidemmästä ajasta kuin parkissa olin. Eikä niitä läheisiä maksullisia parkkipaikkoja olisi välttämättä kovin nopeasti edes löytynyt.)
Onpas nyt tänään vaikea päästä pointtiin… Ensimmäinen pointti kai oli, että menkää nyt hyvät ihmiset hierontaan ja venytelkää ja jumpatkaa, että päänne toimii! Viis muusta terveydestä, se ei yleensä mulla riitä motivoimaan vaikka tietysti siinä vaiheessa motivoisi jos terveytensä menettäisi. Arvostus ja motivoituminen on ihan eri asiat! Mutta ajattelu ja toiminnanohjaus, ne on mulle nyt akuutteja teemoja. Ajattelua haluan kehittää kaikin keinoin.
Toinen pointti on fyssarin vinkit omilla tulkinnoillani höystettynä. Myöhästymisestäni huolimatta niitä käytiin läpi 40 min, ja ensi kerralla sitten lisää neuvoja ja testataan myös lihaskuntoa.
1) Istuinluut
Istu sopivan kovalle ja tukevalle penkille. Mielellään keskelle tai etureunalle. Anna koko jalkapohjasi levätä maassa. Tunnetko istuinluidesi osuvan alustaan? Etsi ääriasentoja kallistamalla lantiotasi eteen ja taakse. Asetu suunnilleen keskelle, siihen, missä tunnet istuinluidesi selvimmin ja suorimmin osuvan penkkiin.
2) Alaselkä
Alaselkäsi on pienellä kaarella. Alaselän kaari on ryhdissä hyvin olennainen juttu, joka oikeastaan hakkaa muun. Huomaat alaselän kaarta suoristamalla ja ylikorostamalla, miten joko niskasi joutuu kannattelemaan päätäsi tai toisessa ääriasennossa leukasi on hassussa asennossa ja hengittäminen vaikeutuu. Alaselkä laittaa pään paikalleen.
3) Pää
Sinun pääsi on ilmapallo, joka kohoaa. Istuit tai seisoit, ei pääsi muutu ilmapallosta miksikään. Kuitenkin kehosi on niin painava, että sen raskaus pysyy istuinluiden päällä eikä kohoa pään mukana! Pään kohoamisesta huolimatta jalkapohjasi ankkuroivat sinut rennosti maanpinnalle eikä sinun ole tarve kurkotella yhtään mihinkään. Siinä se pää vaan keikkuu!
Pään paikkaa voit kokeilla seistessä tai istuessa nyökkäyksen ja pyörityksen avulla. Kokeile nyökyttää ja pudistaa päätä siinä, missä sitä yleensä pidät. Tee liike hyvin pienesti, nenäsi liikuu vain muutaman sentin. Kokeile pää taaempana. Kokeile pää edempänä. Missä liike oli helpointa? Pääsi hyvä paikka on siinä, missä liike oli kevyttä ja helppoa.
Ennen tätä harjoitusta en tiennytkään, miten helppoa pään liikuttaminen voi olla! Maallikkotulkitani on myös, etten ole tottunut sihen pää voi vain olla rangan päällä ja heiluskella siinä. Jumieni syynä voi olla osaltaan niskojen, hartioiden ja kaulan pyrkimys pitää pää jämäkästi paikallaan. Samassa hötäkässä kylkeni jähmettyvät niin, että hengitys lukkiutuu hyvin pieneksi. Onko tämä tottumiskysymys vai pään tukilihasten heikkoutta, sitä en vielä tiedä.
4) Varpaat, kantapäät, jalkapohja
Jalkapohjat ovat tukeva perusta seistessä. Painostasi 50 % tulisi olla kantapäillä ja 50 % päkiöillä. Päkiöiden paino jakautuu isovarpaan ja pikkuvarpaan välille. Kokeile taas ääriasentojen avulla! Oma helmasyntini (hehe, "helma"…) on nostaa varpaitani ilmaan seistessäni ja kävellessäni, näköjään myös tässä sängyllä istuessani ja kirjoittaessani.
Varpaat ovat kuin juuret, jalkapohjistasi kaivautuu maahan juuret niin kantapäistä kuin varpaistakin. "Juurikuvitelma" on itse asiassa laulunopettajien keskuudessakin yleinen, mutten ollut koskaan aiemmin kuullut sitä esitettävän näin selkeästi varpaidenkin ajattelemisen kautta, ja siksi viesti meni vasta nyt perille. Huomaan, kuinka koko jalkani alkavat tässä istuessa rentoutua, kun annan varpaideni olla ihan rauhassa.
5) Kasvot
Kasvojen rentouttaminen rentouttaa koko kehoa. Tutkitusti. Sulje silmäsi ja kuvittele, kuinka vesi valuu kasvojasi alaspäin. Itselläni keskittyminen harhautui jo tässä, kuvittelin veden saman tien valuvan niskaani ja hartioitanikin pitkin… No joka tapauksessa, palautetaan huomio veteen. Sen mukana maata kohti valuvat kasvosi. Otsasi suoristuu, kaikki lihakset rentoutuvat. Kuvittele olevasi Diandra (oma lisäykseni), minusta hän näyttää laulaessaan kasvoiltaan hyvin hyvin rennolta, mikä tutkitusti rentouttaa muuhunkin kroppan ja vaikuttaa siten lauluääneen. Jos keskittymisesi harhautuu etkä ole varma, mitä ajatella, ajattele hengittämistä. Sisään, ulos, sisään, ulos. Rento, rento, rento. Olet kuin lapsi turvaistuimessaan, kohta nukahtamassa auton hurinaan ja pää melkein alas repsahtamassa, vaikka vielä tosi hyvässä paikassa rangan päällä, kuin saippuapalan pinnalle asetettuna. Hengitä.
6) Muita juttuja
Muista, että joitain toimia ei vaan kerta kaikkiaan saa ergonomisiksi. On soitto- ja työasentoja, joita ei ole mahdollista saada sellaisiksi, etteivät ne tuottaisi jotain vahinkoa kuitenkin. Siksi tauko ja vaihtelu on aina paikallaan.
…
Edit. 5.3.: Kysyin vielä fyssarilta, mitä voi tehdä jos elämään nyt vaan kuuluu löhöily ihan vaikka vaan siksi, että keskittymishäiriö vie voimat. Vinkkinä oli, että löhöillessäänkin voi ajatella alaselkäänsä, laittaa selän alle vaikka pienen tyynyn. Löhötäkin voi siis epäergonomisesti tai vähän vähemmän epäergonomisesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)