Mun mielestä keskittymishäiriöisen kuuluu koittaa pitää huolta aivojensa verenkierrosta niin hyvin kuin voi. Aivojen verenkierrolla on hyvin paljon merkitystä ajatteluun ja tunteisiin, eikä tarkkaavuusongelmaisella ole varaa antaa oireidensa pahentua jumien seurauksena.
Kauan tätä ajattelin ennen kuin ryhdyin kunnolla toimeen ja varasin ajan fysioterapeutille (mitä en ois saanut aikaiseksi, mutta opintopsykologin vastaanotolla selvitettiin numero ja soitin puhelun). Puheterapeutilla ja voice massagessa itse asiassa olen jo käynyt vuosi sitten. Kärsin kaameista yskänpuuskista, joiden selitys ilmeisesti oli leukajumi ja väärä puhetekniikka. Pidin siihen aikaan yhtä lauluryhmää, oli epäammattimaista kärsiä yskästä. Tätä lukuunottamatta en ole käynyt edes tavallisella hierojalla kuin kerran elämässäni.
Lisäkannustimena fyssariajan varaamiselle oli toive, että voisi vaikka saada jotain rahallista tukea hieronnoissa käymiseen, kun juuri nyt ei ole muuten varaa. Huomasin papereistani, että mulle oli merkitty sinne sairauskoodiksi tension neck, joten ehkä vois olla mahiksia.
Toisekseen alkoi viedä aika paljon energiaa tämä ylianalysointi, että mistä nyt tämäkin jumi johtuu, kuinka pitäisi seistä ja kuinka pitäisi istua jne. Kerta kaikkiaan hermo menee välillä kun ei osaa pistää stoppia asioiden miettimiselle. Googlailu ei mitään auta, tarvitsen jonkun tarkistamaan asentojani, sanomaan viimeisen sanan ja antamaan siunauksensa. Analysointia pahentaa, että epäilen osan jännityksistä voivan olla psyykkistä perua. Huomaan alkavani jännittää lihaksia täysin tarpeettomasti heti kun huomioni tietyn paikan rentouttamisesta herpaantuu.
Kävin siis tällä viikolla fysioterapeutilla. Menin paikalle 20 min myöhässä, koska a) ei lähdetty kotoa riittävän ajoissa hyvästä yrityksestä huolimatta, b) valitsin tästä huolimatta kaukaisen parkkipaikan, sillä se oli ilmainen. (Ja hyvä niin, sillä suunnitelmat muuttuivat ja olisin tullut maksaneeksi pidemmästä ajasta kuin parkissa olin. Eikä niitä läheisiä maksullisia parkkipaikkoja olisi välttämättä kovin nopeasti edes löytynyt.)
Onpas nyt tänään vaikea päästä pointtiin… Ensimmäinen pointti kai oli, että menkää nyt hyvät ihmiset hierontaan ja venytelkää ja jumpatkaa, että päänne toimii! Viis muusta terveydestä, se ei yleensä mulla riitä motivoimaan vaikka tietysti siinä vaiheessa motivoisi jos terveytensä menettäisi. Arvostus ja motivoituminen on ihan eri asiat! Mutta ajattelu ja toiminnanohjaus, ne on mulle nyt akuutteja teemoja. Ajattelua haluan kehittää kaikin keinoin.
Toinen pointti on fyssarin vinkit omilla tulkinnoillani höystettynä. Myöhästymisestäni huolimatta niitä käytiin läpi 40 min, ja ensi kerralla sitten lisää neuvoja ja testataan myös lihaskuntoa.
1) Istuinluut
Istu sopivan kovalle ja tukevalle penkille. Mielellään keskelle tai etureunalle. Anna koko jalkapohjasi levätä maassa. Tunnetko istuinluidesi osuvan alustaan? Etsi ääriasentoja kallistamalla lantiotasi eteen ja taakse. Asetu suunnilleen keskelle, siihen, missä tunnet istuinluidesi selvimmin ja suorimmin osuvan penkkiin.
2) Alaselkä
Alaselkäsi on pienellä kaarella. Alaselän kaari on ryhdissä hyvin olennainen juttu, joka oikeastaan hakkaa muun. Huomaat alaselän kaarta suoristamalla ja ylikorostamalla, miten joko niskasi joutuu kannattelemaan päätäsi tai toisessa ääriasennossa leukasi on hassussa asennossa ja hengittäminen vaikeutuu. Alaselkä laittaa pään paikalleen.
3) Pää
Sinun pääsi on ilmapallo, joka kohoaa. Istuit tai seisoit, ei pääsi muutu ilmapallosta miksikään. Kuitenkin kehosi on niin painava, että sen raskaus pysyy istuinluiden päällä eikä kohoa pään mukana! Pään kohoamisesta huolimatta jalkapohjasi ankkuroivat sinut rennosti maanpinnalle eikä sinun ole tarve kurkotella yhtään mihinkään. Siinä se pää vaan keikkuu!
Pään paikkaa voit kokeilla seistessä tai istuessa nyökkäyksen ja pyörityksen avulla. Kokeile nyökyttää ja pudistaa päätä siinä, missä sitä yleensä pidät. Tee liike hyvin pienesti, nenäsi liikuu vain muutaman sentin. Kokeile pää taaempana. Kokeile pää edempänä. Missä liike oli helpointa? Pääsi hyvä paikka on siinä, missä liike oli kevyttä ja helppoa.
Ennen tätä harjoitusta en tiennytkään, miten helppoa pään liikuttaminen voi olla! Maallikkotulkitani on myös, etten ole tottunut sihen pää voi vain olla rangan päällä ja heiluskella siinä. Jumieni syynä voi olla osaltaan niskojen, hartioiden ja kaulan pyrkimys pitää pää jämäkästi paikallaan. Samassa hötäkässä kylkeni jähmettyvät niin, että hengitys lukkiutuu hyvin pieneksi. Onko tämä tottumiskysymys vai pään tukilihasten heikkoutta, sitä en vielä tiedä.
4) Varpaat, kantapäät, jalkapohja
Jalkapohjat ovat tukeva perusta seistessä. Painostasi 50 % tulisi olla kantapäillä ja 50 % päkiöillä. Päkiöiden paino jakautuu isovarpaan ja pikkuvarpaan välille. Kokeile taas ääriasentojen avulla! Oma helmasyntini (hehe, "helma"…) on nostaa varpaitani ilmaan seistessäni ja kävellessäni, näköjään myös tässä sängyllä istuessani ja kirjoittaessani.
Varpaat ovat kuin juuret, jalkapohjistasi kaivautuu maahan juuret niin kantapäistä kuin varpaistakin. "Juurikuvitelma" on itse asiassa laulunopettajien keskuudessakin yleinen, mutten ollut koskaan aiemmin kuullut sitä esitettävän näin selkeästi varpaidenkin ajattelemisen kautta, ja siksi viesti meni vasta nyt perille. Huomaan, kuinka koko jalkani alkavat tässä istuessa rentoutua, kun annan varpaideni olla ihan rauhassa.
5) Kasvot
Kasvojen rentouttaminen rentouttaa koko kehoa. Tutkitusti. Sulje silmäsi ja kuvittele, kuinka vesi valuu kasvojasi alaspäin. Itselläni keskittyminen harhautui jo tässä, kuvittelin veden saman tien valuvan niskaani ja hartioitanikin pitkin… No joka tapauksessa, palautetaan huomio veteen. Sen mukana maata kohti valuvat kasvosi. Otsasi suoristuu, kaikki lihakset rentoutuvat. Kuvittele olevasi Diandra (oma lisäykseni), minusta hän näyttää laulaessaan kasvoiltaan hyvin hyvin rennolta, mikä tutkitusti rentouttaa muuhunkin kroppan ja vaikuttaa siten lauluääneen. Jos keskittymisesi harhautuu etkä ole varma, mitä ajatella, ajattele hengittämistä. Sisään, ulos, sisään, ulos. Rento, rento, rento. Olet kuin lapsi turvaistuimessaan, kohta nukahtamassa auton hurinaan ja pää melkein alas repsahtamassa, vaikka vielä tosi hyvässä paikassa rangan päällä, kuin saippuapalan pinnalle asetettuna. Hengitä.
6) Muita juttuja
Muista, että joitain toimia ei vaan kerta kaikkiaan saa ergonomisiksi. On soitto- ja työasentoja, joita ei ole mahdollista saada sellaisiksi, etteivät ne tuottaisi jotain vahinkoa kuitenkin. Siksi tauko ja vaihtelu on aina paikallaan.
…
Edit. 5.3.: Kysyin vielä fyssarilta, mitä voi tehdä jos elämään nyt vaan kuuluu löhöily ihan vaikka vaan siksi, että keskittymishäiriö vie voimat. Vinkkinä oli, että löhöillessäänkin voi ajatella alaselkäänsä, laittaa selän alle vaikka pienen tyynyn. Löhötäkin voi siis epäergonomisesti tai vähän vähemmän epäergonomisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristähän päivääni kommentilla! :)