Oli näitä kaikennäköisiä aikeita.
Stressitöntä elämää, keikkataukoa.
Keikkataukoa, koska en osaa harjoitella läksyjä.
Saati tehdä päätöksiä.
Vähän niinku stressaa samana aamuna alkaa miettiä settilistaa ja kokeilla, mitä nyt tähän hätään sais räävittyä kokoon ja mitä ei.
Puhumattakaan niistä edellisistä päivistä ja viikoista, kun pitäis, pitäis, pitäis.
Keikkavaatteet likasena.
Keikkavaatteet hukassa.
Lähtöpaniikki.
Melkein myöhästyy omalta keikaltaan.
No, mut halutaan keikalle Islantiin ( ! ).
Että mitäs tässä nyt sitte.
Avokki sanoi, että tuohan on just sitä aikaa vuodesta, kun jatkuis remontti. Hip hei, taas pitää valita ihan suoraan, suostuuko jyräämään työelämällä ja hauskuudella kodin, stressittömyyden, osittain omat arvonsakin.
Ja että mulla ois ne puhtaat keikkavaatteet, harjoteltu ohjelmisto ja oisin ajoissa kentällä, tarttisin apua. Niin että siihenhän se palkka keikasta sitten hupeneekin, kun värvään apureita pitämään huolta, että hoidan homman kunnialla kotiin.
Ja sit kuitenki on kauhee koti-ikävä ja miettii, että vois just tälläkin hetkellä olla kotona löhöömässä viltin alla teekupin ja päiväkirjan kanssa. Tai pihalla aurinkotuolissa (silloin on nimittäin juuri kesä tulollaan).
Perseen perse!
Sit on vielä se, että saatoin nuolasta ennen ku tipahti. Palkkion olemassaolosta ja suuruudesta ei vielä ollut puhetta. Pyytäjät ovat ammattimuusikoita, ymmärtänevät ettei näin kaukaa ilmaiseksi lähdetä.
Ainakin olen otettu. Viimeksi, kun nähtiin, sanoivat olevansa faneja. Mukavaa nähdä, että on voinut vaikuttaa joihinkin ihmisiin niin, että se aiheuttaa heissä tällaisia käytännön toimia. Että eivät ole unohtaneet minua heti.
Sitten toisaalta, olenhan jo joutunut myöntämään itselleni musanteon olevan useinkin mielessä, vaikkei se sinänsä minulle sovikaan. On se vaan niin kiinni minussa, osa identiteettiä.
Toivottavasti teidän lupaukset kestää pidempään ku kaks päivää!
Hyvää uutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristähän päivääni kommentilla! :)