sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Oppituntien suunnittelun vaikeudesta

Haen täältä tänään voimaa oppituntien suunnitteluun.

Voi että, kun vain ajatus kulkisi! Ideoita ei tule, tai sitten ne vain eivät mitenkään sovi tilanteeseen, johon ideoita tarvitsisin.

Minusta koulutuksessani oli aivan riittämätöntä tuo kaikki sopivien materiaalien valintaan ohjaus. Kaiken joudun keksimään itse, tai siltä ainakin tuntuu.

Olen jopa jäänyt työelämästä kerran pois, osasyynä väsyminen siihen, että aina tämä sama ongelma vain on ja pysyy. Vannoin, etten palaa, ennen kuin minulla on kunnolliset salkut materiaalia mietittynä, strategiat tiedostoihin kirjoitettuina jne. Noihin aikoihin en vain ollut oppinut järjestelmällisyyttä, projekti unohtui arjen jalkoihin. Jouduin palaamaan työelämään ilman kaipaamaani selviytymispakkausta.

Ei ole mitään standardeja, jotka olisivat yleisesti pääsoittimeni opettajien tiedossa. Voi olla opettajien omia kikkoja, jotka kiertävät huhupuheina, opettajien itsensä tekemiä oppikirjoja mielikuvineen ja rentousharjoituksineen, mutta ei mitään tutkittua ja niin sanottuja varmoja lääkkeitä.

Yksityistunteihin on jossain määrin mahdollista luoda tiettyjä kaavoja. Esimerkiksi hahmotettuani oppilaan lähtötason, siis missä ovat vahvuudet ja kiinnostukset juuri tällä henkilöllä, voin kerralla keksiä useampiakin sävelmiä, joita soittaa hänen kanssaan. Ryhmä tuo kuitenkin omat haasteensa. Uskontokuntiin kuuluminen rajoittaa ohjelmistoa, mieltymykset, toisten oppilaiden levottomuus... Taitotasot vaihtelevat, opettajalla pitäisi olla kaikille sopivat osuudet heti mietittynä. Määrättömän moniin ryhmiin ei voi soittajia jakaa, rajat on vedettävä johonkin. Eri ikäisiä ja eritasoisia soittajia on ryhmissä aina. Tunnista vie myös aina aikaa soitinten huolto ja/tai viritys tai muu vastaava, ja se on minun tehtävä. Samaan aikaan kuitenkin oppilaiden innon olisi pysyttävä yllä (puhun siis nyt lapsista) ja käytöksen jonakin muuna kuin villinä juoksemisena ympäriinsä. Ei ole assistenttia, joka toimisi siinä kaitsijana, sihteerinä, hammashoitajana, mitä näitä nyt on. Kaikki narut minulla.

Näihin ongelmiin sitten seuraavaksi rutiineja rakentamaan. Aamurutiinini ovat jossain määrin alkaneet pyöriä, ainakin toistaiseksi kun minulla ovat aamupäivät vapaata ja on mahdollista tehdä rutiinit omaan tahtiin. Tuntisuunnitteluun ei vain ole samanlaisia selkeitä asioita joita tehdä kuin aamuisin on. Suunnitteluun kuuluu tekemistensä ja valintojensa jatkuvaa arviointia, ja on osattava miettiä etukäteen ratkaisuja tilanteisiin, joita ei ehkä edes arvaisi tunnilla tulevan vastaan.

Lisäksi painaa vastuu. Moni lapsi haaveilee tulevaisuuden hienoista soittotaidoista ja ehkä salaa urastakin musiikin parissa. Sellaiseen ei vain voi opettaa taitoja yhden ryhmätunnin puitteissa kerran viikossa. Vielä kaiken opetuksen ja muun lisäksi olisi siis osattava luoda oikea kuva harrastuksesta ja siitä, mitä juuri minä voin tehdä, ettei sitten tulisi pettymyksiä aikuisille ja lapsille siinä vaiheessa, kun harrastusta on jatkunut jo useampi vuosi. Helppohan näistä olisi kertoa, jos vain tunnin puitteissa tai ennen tai jälkeen olisi aikaa vielä sillekin. Tai jos ei olisi jo muutenkin sataa asiaa, joista vanhempia tiedottaa.

Huoh. Näin vaan täällä stressaan. Ja tunnen syyllisyyttä jokaisesta oppilaasta, jolla ei enää syksyllä riittänyt into harrastuksen aloittamiseen. Mietin, mitähän keväällä mahtoi olla vikana ryhmädynamiikassa tai mikä meni pieleen, vai onko kyseessä vain kesätauon seuraus. Vai unohdinko moikata lasta kaupassa, enkö tunnistanut häntä kylän yhteisessä kesätapahtumassa, ja se vei fiilikset? Helposti saan pahan mielen kuvitelmistani, ja valitettavasti joskus todellisuus myös on kuvitelmieni kaltainen. Ei onneksi aina! Ja tähänkin pätee nimenomaan tuo ryhmäopetuksen vaikeus. Vuorotellen pidän itseäni hyvänä ja huonona opettajana. Se niin riippuu päivästä. Ja yksityisopettajanahan olen suorastaan tunnettu siitä, että oppilaani eivät lopeta... niin miten sitä samaa saisi ryhmätunteihin?

Välissä on ollut parempia päiviä, mutta tänään taas tällaisia mietteitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristähän päivääni kommentilla! :)