tiistai 1. marraskuuta 2016

Miksi muusikolle pitää maksaa?

1. Koska muusikko on poissa palkkatöistään voidakseen esiintyä sinulle.

2. Jos muusikko ottaa palkatonta vapaata (ks. kohta 1), muusikolle ei kerry eläkettä.

Palkkatyö = keikka, josta maksetaan / opetustyö, josta maksetaan.

Stereotyyppisen muusikon ja/tai soitonopettajan työpäivä ei ole kahdeksasta neljään kuten stereotyyppisen taviksen. Työt ovat silloin, kun muiden ihmisten vapaa-aika on. Sillä kuinka moni käy kuuntelemassa keikkoja tai ottaa soittotunteja työaikanaan?

Aika, jota tilaaja ilmaiskeikalle toivoisi, on mitä luultavimmin aika, jona muusikon täytyisi olla töissä, jottei päätyisi kortistoon. Se, että kalenterissa sattuu tällä hetkellä olemaan tyhjää, ei ole syy alkaa vapaaehtoistyöhön. Usein palkkiolliselle keikalle pyydetään viime tipassakin.

Keskipäivän keikatkaan eivät ole ilmaisia, sillä ohjelmistoa on kohteliasta harjoitella ja oppitunteja suunnitella. Aamulla puolestaan on hyvä nukkua, jos on soittanut baarissa valomerkkin asti, tai kenties aikoo jaksaa tehdä niin seuraavana iltana. Baarissa muuten harvemmin saa soittaa sitä musiikkia, mistä itse tykkää, siellä on soitettava sitä, mikä saa ihmiset tanssimaan villisti ja mikä tärkeintä, ostamaan vielä villimmin kaljaa. Itse en baarikeikkoja ole pahemmin tehnyt, leipäni on lyhyissä päivä- ja iltatilaisuuksissa.

Siinä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

(Pahoittelut, jos seuraavassa tekstissä on epäloogisuuksia tai toistoa - olen kirjoittanut tätä tekstiä niin kauan, etten enää jaksa editoida rakennetta!)

Minimistä on paljon keskustelua. Joskus ystäväni sanoi, ettei muusikko saisi ikinä koskaan lähteä keikalle alle 100 euron. En muista kylläkään tuota ihan tarkkaan, saattoi olla 150 euroakin. Eilen kuulin, että suositeltu minimi keikkapalkkioksi on 250 euroa. Muusikoiden liiton ja muiden yhdistysten sivuja en jaksa edes selailla, siellä on niin sekavaksi tehty hinnoittelu kaikenlaisine erityistapauksineen.

Entä minä itse? No, itse pyydän yleensä ykkösellä alkavia, koska elintapani ei sitä enempiä ole vaatinut. Ainoastaan äitini saa minut avustajaksi alle sen. :) Yleisesti ottaen minulle itselleni 150 € kolmen kappaleen soitosta + kilometrikorvaus + ruoka paikan päällä on hyvä sopimus. Silloin loppusumma on kakkosella alkava, ja käteen jää kohtuullinen korvaus verojen, eläkkeiden ja muiden kulujen jälkeen. Minimi on 100 euroa, sen alle minun ei ole järkeä lähteä, ja satasellakin menen vain samalle kylälle, jolloin aikaa kuluu mahdollisimman vähän, ja bensakulujakin tulee mahdollisimman vähän. Kolmosella ja nelosella alkavia summia näen, kun yhdistän keikkaan työpajan tai keikoista koostuu jokin parin päivän paketti.

Minulle tuo satanen tai pari per päivä tarkoittaa todellakin sitä, per päivä. Keikkojaan on hyvin vaikeaa ketjuttaa niin, että saisi samalle päivälle useammankin esiintymisen, jotka olisivat vieläpä läheisillä paikkakunnilla. Saati että niitä olisi edes joka päivällä. Viikon palkka on joskus saatava kolmesta keikasta, jotta olisi aikaa harjoitellakin. Tämä tietysti on yksilöllistä ja riippuu paljon musiikkityylistä.

Oma keikkani on tyypillisesti kolmen kappaleen mittainen päiväesiintyminen, joka kuitenkin vaatii tuon vartin soiton lisäksi sitä, että olen paikalla puolta tuntia ennen tilaisuuden alkua, istun tilaisuudessa sen koko keston, ja vaihdan sen loputtua muutaman sanan ihmisten kanssa samalla, kun pakkailen tavaroitani - mikä ei muuten ole helppoa, kun kärsii tarkkaavuuden jakamisen ongelmista - ajan autolla tunnin suuntaansa, laittaudun kotona ihmisen näköiseksi ennen keikkaa, harjoittelen esitettävät kappaleet ja mietin pääni puhki mikä juuri tähän tilaisuuteen sopisi, ja tietysti käytän paljon aikaa puhelimen ja sähköpostin ääressä yksityiskohdista sopiessamme. Puhumattakaan ajasta, joka minulla menee ihan vain laskun kirjoittamiseen, jonka ei luulisi olevan isokaan homma.

Suoraan sanottuna minulle henkilökohtaisesti on aivan sama, tuonko paikalle 5 eri soitinta vai 2 vai 7, soitanko 15 min vai 45 min ja säestänkö kaupan päälle kymmenen yhteislaulua vai en, sillä omalla mittapuullani nuo ovat pieniä juttuja. Ne eivät siis yleensä vaikuta hintaan. Ratkaisevaa on, kuinka suuri kokonaisvaiva minulle tulee, ja se, mikä on vaiva toiselle muusikolle, ei välttämättä ole vaiva minulle. Kun soitan vartin, menee minulta käytännössä vähintään kokonaisen työpäivän verran tunteja joka tapauksessa. Kaikilta ei ehkä menisi, minulta menee.

Näillä hinnoilla kukaan ei ole syyttänyt minua hintojen polkemisesta, mutta totta puhuakseni minulla ei ole käsitystä, millä hinnoilla muut samaa soitinta samassa genressä soittavat keikkailevat. Tykkään myös mainita, että tuotannon kulut ovat minulla alhaiset. Tarkoitan tällä yksinkertaisesti yleistä elintasoani, joka on vaatimaton, sekä sitä, että opin vähemmällä harjoittelulla kuin muut. Minusta on myös ihan ok, jos keikalle ottaa minun tilaltani sukulaistyttönsä soittamaan. Minun hintani on hinta, jolla itse suostun vaivautumaan paikalle. Aina saa kysyä vähemmällä, en siitä mitenkään pahastu tai ajattele kysyjästä pahaa, niin kuin jotkut muusikot tekevät. Toki kysyjälle käy niin, ettei minua keikalle saa.

Yhden kerran tilaaja, vieläpä kanta-asiakkaani, hämmästeli miten toinen muusikko pystyi tulemaan kiertueensa yhteydessä ihan ilmaiseksi esiintymään. No, tilanne on ihan eri, jos muusikko itse tyrkyttää itseään esiintymään, ja jos hänellä on esimerkiksi uskonnollinen tausta, paikkakunnalla paljon hengellistä yleisöä ja artistilla vielä hengellisiä soololevyjä myytävänä. Muusikolla voi myös olla apuraha kiertueeseen tai kova velka levynteosta, jonka hän saattaa haluta pois hartioiltaan siitä huolimatta että lopputulos kiertueesta olisi vain viisi euroa plussalla, parempihan sekin kuin velkaa.

Minusta esimerkiksi 350 € pyyntö parin kappaleen keikasta ei ole kohtuuton. Samalla hinnalla tai halvemmalla voi käsittääkseni kuitenkin saada myös yhden bändinjäsenen soittamaan kolme settiä humppaa häihin, joten kaikki on suhteellista. Koitan ajatella, että bilebändit ovat kuin hyvä kakkupohja, mutta minä olen se kirsikka kakun päällä. Minun ei ole pakko saada myytyä itseäni keikoille, mutta lähden, jos joku haluaa juuri minut, kirsikan. Tästä syystä nostan hintapyyntöä sitä mukaa, kun kysyntä kasvaa.

Paras tinkimiseni oli se, kun kieltäydyin tuomasta paikalle erästä soittimistani ellei sille ole lentokoneessa omaa istumapaikkaa. Oikeastaan tinkiminen on väärä sana, kerroin vain miten asiat ovat. Selityksenä sanottakoon, että ruumaan ei arvosoitinta laita hullukaan, ja yleisesti ottaen hyvin harva soitin on sen kokoinen, että se sopisi sallittuihin käsimatkatavaran mittoihin. Maitsekin olisi päässyt, mutta kohtuuttoman pitkässä ajassa siihen nähden, millaiset aikatauluni tuolloin olivat. Kaiken kaikkiaan tuo oli minusta ihan hyvin, kun kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen soolona tehty ulkomaankeikkani. Tässäkin tapauksessa itse esiintyminen oli juurikin tuollainen parin biisin esiintyminen, ja sen ohella opetin pari työpajaa. Tapahtuman järjestämiseen oli saatu avustus, joten heillä oli varaa maksaa minulle lentojen ja asiallisen palkkion lisäksi majoitukset ja ruoatkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristähän päivääni kommentilla! :)