Blogistani on saattanut käydä ilmi, että olen kaiken muun lisäksi melkoinen downshiftari.
Änkyrä, vastarannankiiski, oman tiensä kulkija.
Tuttavapiirissäni on muutama samanmoinen.
Joukkoon mahtuu rikkaitakin, joista erään luona olin käymässä. Puheltiin ohimennen asioista, sivuttiin hänen osakevarallisuuttaan (7-numeroinen luku), joka keskittyy pariin pörssiyhtiöön.
”Oikeastaanhan minun kannattaisi ottaa lainaa loppujakin osakkeita vastaan ja sijoittaa ne rahat”, hän sanoi, ”mutta en mä jaksa.” Jaaha, sopii kyllä tämän tyypin luonteenkuvaan. ”Sen sijaan menen kaivamaan tuota kuoppaa tuolla!” Naurahdin ja sanoin: ”Niin, tätähän tämä elämä on. Minäkin käyttänyt tolkuttomat määrät aikaa mansikanrönsyjen siirtämiseen ja istutteluun viime aikoina. Jotain pientä projektia aina olla pitää!”
Yhdessä todettiin, että siinä kai se juju onkin. Saa olla välittämättä paskan vertaa, saa möyriä pihalla jos huvittaa.
Kuinka olemme tilanteisiimme päätyneet? No tietysti tekemällä just sitä, mitä huvittaa. Luottamalla omaan tiehen. Omalla kohdallani se ei ole käynyt mitenkään sattumalta, vaan olen pitänyt kirkkaana mielessä kerran saamani elämänohjeen, jonka mukaan kannattaa valita elämän risteyksissä aina mielekkäin suunta.
Kumpikin olimme tyytyväisiä tilanteisiimme, vaikka koimme kyllä paineen siitä, kuinka ”kuuluisi” asiat tehdä. Enemmän on enemmän, huutaa joukko. Kuitenkin siinä hetkessä meille kummallekin riitti se, mitä juuri nyt on. Enemmän voi tavoitella, mutta sillä on rajansa, kuinka paljon möyrimis- ja kuopankaivamisaikaa kannattaa raha-asioiden järjestämisen vuoksi menettää!
Koska minua suuresti huvittaa sijoitella tuttavien rahoja omieni lisäksi, sanoin: ”Kyllä minä voin sinulle sijoitussuunnitelman tehdä, indeksirahastoja ja ootas, täytyy tutkailla blogeista ja muistiinpanoista kuinka tämä kannattikaan tehdä. Toteutat sitten jos haluat.” ”Siitä vaan,” sanoi hän, ”ja summahan voi olla mikä vaan.” Minä: ”Miten niin mikä vaan? Eihän se nyt ihan mikä vaan voi olla!” ”No ei, mutta tee vaikka tuhannella ja skaalataan myöhemmin sen mukaan, mitä on käytettävissä.” ”Ok, no minäpä teen, mutta en nyt ihan heti, täytyy lukea tenttiin ja on kaikenlaista muuta mietittävää. Ja kesä!” ”Juu, ei kiirettä!” totesi hän, ja lähti kaivamaan kuoppaansa.
...
P.S. Erittäin hankala tämä kuopankaivamissymboliikka tässä nyt! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristähän päivääni kommentilla! :)