lauantai 27. toukokuuta 2017

Tehtävänhallinnan kompastuskivet

Tehtävänhallinta pyörii mielessäni edelleen paljon. Katselen ties minkälaisia planner-, bullet journal- ja budjetointivideoita inspiraatioksi, välillä ihan päivät pitkät. Voimaa niistä saa, ja ideoita, ja alkaa oma kynäkin sauhuta. Tulee heti olo, että kyllä tämä tästä vielä jonain päivänä.

Tällä hetkellä mulla ihan oikeasti onkin aika hyvä tilanne järjestelmien suhteen. On kalenteri, on tehtävälistoja, joita jopa katsonkin, ja on henkilö, joka käy kotonani katsomassa, että kirjoitan asiakkaille laskut ja teen muut työtehtäväni. Tosin rahaa siihen menee, kun hänelle maksan, mutta onneksi vihdoin viimein on joku.

Varsinaisen aikaansaamisen kanssa taistelen edelleen. Ongelmakohdat aikalailla kiteytyy seuraaviin:

1) Muisti. Kerta kaikkiaan en vaan muista...
...että mulla oli jo tästä aiheesta muistilista
...mihin ihmeeseen viimeksi laitoin tämän aihepiirin ideoita muistiin
...että joka sunnuntai piti tehdä se seuraavan viikon suunnittelu
...että tänään on lauantai eikä sunnuntai
...että kolmen suuren laskun lisäksi tulossa on vielä ne toisetkin kolme (vaikka asia lukee muistilapuilla ja kalenterissakin)
...että juuri päätin tehdä asiaa a) enkä b)
...että ai oho, olinkin kirjoittanut tämän nuotin nuotinnosohjelmalla jo edelliselle oppilaalle, ja näköjään sitä edellisellekin.
Ja niin edelleen.

2) Positiivinen luonteenlaatu.
"Voihan tämän tehdä huomennakin!"
"Ei tämä nyt niin vakavaa ole!"
"Juu, tietysti voin auttaa, ei minulla tässä nyt mitään niin kiireellistä ollut kesken..."
"Ilman muuta onnistuu, ei minulla niin hirveästi vielä ollutkaan mitään huomisella..."
"No mikäpä ei, minä tässä juuri olinkin sellaista hankkimassa, rahaa kyllä piti säästää tuohon kaivon putsaukseen, mutta senhän ehtii ens kuussakin säästää..."
"Noh, näitä sattuu, elämä on. Mieluummin ajattelen sitä kultareunusta!"

Ja niin edelleen. Että ikinä en kyllä pahemmin kärsi ja harmittele, suutu itselleni tms. Mutta kuinka oppia välttämään ikäviä asioita, jos niistä ei koskaan tule todella paha mieli? Kaikki tasoitellaan ja pehmustetaan, joten mistään ei jää vahvaa tunnekokemusta eikä oppimista siten tapahdu. Toisaalta taas tuo jouston jouston jouston jousto aiheuttaa aivan älyttömän stressin. Etenkin, kun aivan mahdottomia tilanteita pääsee syntymään, kun tämän positiivisuuden ja jouston yhdistää noihin huonoon muistiin liittyviin asioihin.

3) Uni.
Minä. Vain. Kerta. Kaikkiaan. En. Herää. Päivän tunnit eivät riitä!

4) Vakuuttavuus.
Kun vihdoin onnistun saamaan apua, karistan sen helposti. Olen nimittäin hemmetin hyvä argumentoimaan, ja silloin kun itsekin uskon sanottavani, menee se helposti läpi. Etenkin kun olen tuolla kuuluisalla positiivisella tuulella, minkä lisäksi en muista, kuinka tärkeää oli sanoa "ei", ja että oikeasti olen jo täyttänyt aikatauluni. Miten monesti mun onkaan pitänyt sanoa läheisille, että mua ei saa uskoa! Ja tuolle apuhenkilölleni. Että älä nyt ihmeessä usko, että tänään teen tuon jutun 5 min sen jälkeen kun olet lähtenyt! Ei niin tule käymään, vaikka lupaushetkellä olisin siitä 100% varma!

5) Ajan hahmottamisen ongelmat, etenkin päällekkäisiin tehtäviin liittyen. Suomeksi sanottuna en tajua, että nyt ihan oikeasti on nyt. Jos en heti tee, niin en myöhemminkään, kun silloin on joku hätätilanne kuitenkin tehtävänä. Vaatii toisen henkilön viereen, että uskon tänään tähän kellonaikaan olevan juuri tämän homman aika. Yksin en onnistu, vaikka kaksin ollessa tekisinkin yksin ja vaikuttaisin itsenäiseltä. Tähän kun yhdistetään tuo positiivisuus ja vakuuttavuus, niin ollaankin jo ongelmissa...

6) Tunteet.
Menen vahvasti tunteella. Kun tuntuu siltä, että uusi muistilista/kalenteri/systeemi on innostava, hyppään siihen ja unohdan vanhan. Tai sompailen sen seitsemän systeemin välillä. Uutuudenviehätys, mikä ihana tunne!

Toisekseen ikävät tunteet eri tehtäviin liittyen ovat kyllä iso juttu. Vaikka olen ihan fiksu niin en kaikista keinoistani huolimatta ole esimerkiksi tänään onnistunut hoitamaan sitä päivän hankalinta hommaa, kun siihen ikävien tunteiden lisäksi liittyy vielä epäselvyyksiä toteutustavoissa. (Siis kyseessä niinkin vaikea asia kuin päättää oppilaalle uusi kappale, tehdä tai etsiä siihen nuotti, ja sitten lähettää se ohjeiden kera sähköpostilla. En vaan hahmota tätä tilannetta nyt yhtään, enkä keksi mikä mättää...)

Kolmanneksi tunteisiin liittyy priorisointi. Aikaansaaminen edellyttää priorisoinnin taitoa. Olen siinä alkeistasolla. Tätäkin on niin vaikea kuvata... Jos siis minulla on 250 lykkääntynyttä projektia, ne yleensä tuntuvat tunnetasolla kaikki yhtä tärkeiltä, mistä syystä en onnistu pysymään päätöksessäni siitä, mitä projekteja tänään / tällä viikolla / tässä kuussa edistän.

Niin, ja sitten tähän tunneasiaan vielä yhdistetään tuo välttelyä vahvistava positiivisuuden kierre, että kyllä lähempänä puoltayötä on ihan yhtä ok tehdä asia kuin nyt. Muistista puhumattakaan, en muista a) parhaita tunteentaklauskikkojani enkä b) mihin olen ne koonnut.

7) Ihan vaan se, ettei yksinkertaisesti raksuta. En pysähdy miettimään. Saati että osaisin miettiä! Täysi mindfulnessin puute. Saman asian voisin kuvata sadalla eri tavalla... Voi olla, että joku asia vain työntyy eteenpäin enkä ollenkaan tajua, että se on tipahtamassa koko päivän rajan yli seuraavan vuorokauden puolelle. En tunnista tilannetta ja hoksaa, että tähän juttuun niitä kuuluisia kikkoja voisi käyttää, että juuri nyt olisi hetkeni kehittyä tehtävieni hallitsijana.

8) Kaaoksen määrä. Tekemättömiä asioita on tässä 30 vuoden varrella kertynyt sellainen määrä, ettei niitä yhdellä "istu alas ja kirjoita muistiin tekemättömät asiat ja sen jälkeen kirjoita kalenteriisi niille aika" -sessiolla edes muisteta saati saada kaapattua.

Siinäpä niitä. Täydennän (4), kun muistan (1) lisää näitä kulmakiviä, joihin kompastelen. Ellen sitten ole niin positiivisella (2) tuulella, että ajattelen muistavani ne ilman kirjoittamistakin. Luultavasti kuitenkin nukun (3) sillä ajalla, jolla päivän hommat kuuluisi tehdä, joten en ehdi (5) missään välissä kirjoittamaan koko blogia. Voi myös olla, että ahdistun näiden eri näkökulmien määrästä (8) enkä osaa jäsentää (7) niitä, jäsentäminenhän on yksi priorisoinnin muoto ja liittyy siihen, mitkä yksityiskohdat meistä tuntuvat (6) kuuluvan yhden sanan alle.

Rentouttavaa viikonloppua! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristähän päivääni kommentilla! :)