torstai 6. kesäkuuta 2019

Pankkikäynti, ja mitä sitten tapahtui

Minä en ole mikään viisas ihminen. Sanon sen nyt ihan suoraan. Fiksuus ei tuo viisautta.

Sen sijaan olen aika kipakka täti. (Sitä ikää odotellessa, kun voin mäiskiä ohikulkevia kolttostentekijöitä sateenvarjollani, haha.) Lesoilu ja uhoaminen vielä kaupan päälle, vailla sen suurempaa näyttöä.

Viime aikoina pankkineuvottelut ovat alkaneet vaikuttaa paikoilta, joita kannattaisi edellä mainituista syistä välttää.

Nimittäin hävettää! Etenkin, jos olen jo käynyt saman ihmisen pakeilla kaksi vuotta aiemmin eikä sen jälkeen ole tapahtunut mitään uutta.

Olen vieläpä maailman surkein neuvottelija. Lähestymistapani pankkiasiakkuuksiin on kuin nykyisin miesasioihin - parasta koittaa napata mut lennosta ennen kuin muut kerkiää! :D En minä jää vertailemaan ja pyörittelemään, se on siinä tai sitten ei. Johtamisen oppaissakin tämä on mainittu , tee ratkaisu, etene, uuden tilanteen vaatiessa tee uusi ratkaisu, etene.

En hae maailman parasta korkoa ja viilaa ehtoja. Haen ihmistä, joka hoitaa asian. Eli minulle lainan. Valmiiksi. Nyt.

Kävi sitten niin, että kirjoitin kirjoittamiseni tutulle virkailijalle sähköpostiin ennen tapaamista. Melkein olisi voinut hävettää, mutta toisaalta en väittänyt liikoja, kerroin vain mitä omistan ja mitä minulle sillä tulee vuosittain. Kerroin, että takaajani mielestä toisesta pankista saadussa tarjouksessa oli täyden takauksen huomioon ottaen aivan liian suuri korko, vaikka olisi hän sen kelpuuttanut. Kerroin, että minulla on toisessa pankissa ollut jo kaksi yritystä hoitaa asia loppuun, ja takaaja kummallakin kerralla jo varmuuden vuoksi mukana. Että jo on kumma, kun asia ei siltikään valmistu!! Ja mitä nämä kaikki osuus/jäsenyys-jutut on olevinaan, ja kokonaisasiakkuuden siirtoakin haluaisivat, että miettisin. Mikä siinä asian hoitamisessa loppuun on niin vaikeaa?!

Toki ilmaisin asiani hieman diplomaattisemmin. Sitä en tainnut kirjoittaa, että otti päähän ne sen seitsemän eri virkailijaa, että yksi hoitaa yritysasioita, toinen yksityisasioita, ja joku eri henkilö ilmeisesti vielä arvo-osuustiliä perustamaan, plus että heidän vaatimaansa minua epäkiinnostavaa jäsenyyttä ei voi siinä naamatusten tehdä, mutta ei myöskään kassalla, joka on vaan pari tuntia auki, en edes muista että missä ja miten se sitten olisi pitänyt tehdä.

Sen jätin mainitsematta, että oma vikani oli ettei minulla ollut mukana passiani, olisi sujuvoittanut edes hieman.

Menin pankkiin, ja tapahtui seuraavaa:

Saavuin 5 min myöhässä, koska ajomatkalla puhelimeeni tuli pyytämättä kesätyötarjous, johon ajattelin että on kohteliasta heti vastata. Kerroin tämän.

Istuimme alas ja aloimme tarkastella tilannetta. Möläytin salaisuuteni, kuten sen, että eksäni antaa minun sijoittaa asuntokaupasta saamansa rahat pariksi vuodeksi miten haluan, ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä.

Lainoja tarkastellessamme virkailija ei sanonut kertaakaan sanaa ”euribor” eikä minun tarvinnut vääntää mistään asiasta eikä perustella mitään. Halusin turvallisuussyistä kiinteän koron, sillä maailman tilanne kun on mitä on niin kuka nyt mitään muuta harkitsisikaan. Niin sinulla on ollut tasalyhennys, minulle todettiin, eikä se ollut mikään ongelma ja mikä tärkeintä, asiasta ei tarvinnut keskustella puolikastakaan lausetta enempää. Tiedän, mitä haluan, ja todella arvostan kun sen pankista saan, erityisesti aikaani tuhlaamatta!

Lipsautin kritiikkiä kilpailevaa pankkia kohtaan. ”Paljonko ne kuvittelevat aikani arvon olevan”, mesosin, ”kaksi visiittiä jo, plus ajo sinne, ajo takaisin, yhteydenotot, kahdeksan tuntia siinä jo yhden lainan takia, puhumattakaan kaikesta pohdinnasta ja miettimisestä, mikä syö kapasiteettiani eikä tällä menolla ikinä lopu!” ”Ja kaikki se pikkuasioiden jauhaminen”, jatkoin, ”ei näillä summilla kilpailuttaminen kannata, menetän työajan mukana rahaa enemmän siinä kuin paremman koron saamalla saisin!” (Ainakaan minua ei voida syyttää itsekeskeisyyden puutteesta tai oman aikani aliarvostamisesta.)

Minulle ehdotettiin samaa lainamäärää samalla takauksella kuin kilpailevasta pankista, mutta 5-7 vuoden sijaan 20 vuotta, virkailijan mitenkään jarruttelematta haluamaani summaa. Kilpailevassa pankissa olin sitäkin joutunut väkisin hilaamaan ylöspäin, vielä jopa takaajan läsnä ollessa, minun ja takaajan yhdessä ääneen todetessa että eihän se pienempi summa riitä yhtään mihinkään. Kilpailevan pankin virkailijalla oli lieviä vaikeuksia sitäkään käsittää. Kumma kun ei pankille raha kelpaa! En tajua. Joku pankin yleinen ohjeistus varmaan.

Tarina jatkuu.

Asuntolainani marginaali nousi, koska halusin vaihtaa kiinteään. Mielessäni on naapurin kertomukset lama-ajan päätähuimaavista kaksinumeroisista koroista, en aio ottaa mitään riskejä. Mun riskikäsitys on keskimääräistä realistisempi, en tajua miksen luottanut tähän vaistoon jo silloin aiemmin.

Yllättäen asuntolainan todellisessa vuosikorossa ei ollut paljoakaan eroa euriborin ja kiinteän välillä! Tarkoitan, että prosentuaalinen ero jäi pienemmäksi kuin pelkkien marginaalien vertailussa. Ainakin, jos pankin laskuri toimi, en ole nyt omilla aivoilla ajatellut tätä tänään kovin pitkälle.

Muun käyttötarkoituksen lainaan pankista numero 2 tarjotaan jo kättelyssä alle puolet pienempää marginaalia kuin ensimmäisestä pankista!

Kokonaistilanteeni ymmärrettiin täysin. Neuvottelija kysyi minulta oma-aloitteisesti, haluanko asuntolainaani 2 v lyhennysvapaata, jotta voin käynnistää yritystoimintani laajentamisen kunnolla. Sanoin, ”kyllä kiitos”, ymmärtäen myös mitä se kokonaissumman kannalta tarkoittaa.

Tässä pankissa asiointiani ehkä helpotti, että asiaa olin pohjustanut jo pari vuotta aiemmin. Virkailija oli tuttu. On aina hyvä lähtökohta puhua pankissa, jolle on jo näyttänyt hoitavansa lyhennykset säännöllisesti.

Lopputuloksena lyhennän seuraavat kaksi vuotta 200 € / kk lainaa, jonka suuruus on vanha asuntolaina+uusi asuntolaina+remonttilaina+sijoituslaina yhteensä 115 000. Sen jälkeen 500 € kieppeillä yhteensä kaikkien lainojeni lyhentäminen, paitsi opintolainan lyhennykset eivät ala vielä silloin.

Minun tilanteessani ratkaisee nimenomaan kuukausilyhennyksen suuruus. Tuottavuuden kannalta on merkityksellistä, että saan entistä pienemmällä ”kuukausihinnalla” (305 -> 200) muhkeasti isomman potin käyttöön (115 000:sta kun vähentää, mitä minulla nyt on kiinni asunnossa, jää minulle silti sijoitettavaksi 87 000 €.)

Eli sijoitettavaksi tarkoitetun rahan lisäksi sain menonkevennyksen. Ainakin täytyy todeta, että pankissa ymmärrettiin, miten tätä asiakasta miellytetään, ja se onkin tärkeintä heti sen jälkeen, että asiat hoidetaan. Ensimmäisessä pankissa ei osattu kumpaakaan.

Tällaisia me naiset ollaan. On saatava juuri se, mitä halutaan. Jos halutaan pinkkiä ja kimallusta, niin niitä myös sitten pitää olla eikä joku vähän sinne päin kelpaa, ainakaan mikään ”järkevä”, ainakaan jos se ei edes ole oikeasti järkevää. Pitää saada se, mitä haluaa, ja se jo itsessään on arvo, josta kannattaa maksaa.

*Tästä välistä poistettu lisämöläyttelyjä, yksityiskohtia ja disclaimereita.*

Palasin takaisin pankkireissulta. Kuuma, ihana päivä. Pihalla käyskennellessäni soitin pankkiin nro 1 ja ilmoitin, ettei tarvitse vaivautua miettimään loppuun laina-asioitani, en ole enää kiinnostunut. Toisesta pankista tuli niin hyvä tarjous, ettei huvita alkaa edes harkita kilpailuttamista.

Puhelinpalvelija tuntui yllättyvän, että ylipäätään näin ystävällisesti viitsin toimia, että sellaista ilmoitan. (No, kai siitä nyt sellaisessa pankissa yllätytäänkin, missä toisten ajan tuhlaaminen tuntuu olevan kiinteä osa liiketoimintaa.)

Pyysi palautetta. Yllätettynä olin jonkin aikaa vähän pasmat sekaisin, mutta sain jotain kakistettua ulos, ja sitten vähän lisää. Paljon muutakin kuin tähän tekstiin kirjoitin. Luonteelleni en mitään voi, kovasti koitin kiitelläkin asiakaspalvelijoita ja toistelin, etten kyllä ole mikään ihan tavallinen asiakas ja ymmärrän, että joihinkin tilanteisiin minun olisi itse pitänyt valmistautua paremmin.

Minua nauratti, kun puhelimesta sanottiin: ”Siis kiitos, näin kattavaa, yksityiskohtaista ja selkeää palautetta harvoin saa! Laitan tämän organisaatiossa ylöspäin. Siis en tähän konttoriin/haaraan, missä asioit, vaan ihan kunnolla ylöspäin, tästä on kyllä hyötyä meidän koko maan kattavassa organisaatiossa! Huh, onpa pankeilla eroja, itse vain täällä yhdessä olen työskennellyt ja muista tiedän sen, mitä nettisivuiltaan olen vilkuillut.” Toivoteltiin hyvät kesäpäivät.

Siinä +26-29 asteen helteessä takapihalla hikoillessani tulin katsoneeksi valkoisia minishortsejani ja vaaleansinisiä pitsirintaliivejäni. Kai sitä yleensä ollaan jotenkin vähän eri tavalla pukeutuneita, kun lähetetään vahingossa rivien välissä maan suurimpiin kuuluvan pankin huipulle terveiset, että teidän pankkinne on muuten jähmeä ja hukkuu omaan isouteensa, muutenkin hieman turvattoman ja epäluotettavan tuntuinen, ja että minä kyllä tietäisin, miten sitä teidän pankkianne paremmin johdetaan. Ens kerralla solmio.

Johtoryhmäkutsua odotellessa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristähän päivääni kommentilla! :)