Tavoitteet 3/17

No niin, juuri pääsin puhumasta tavoitteista ja niiden asettamisen mahdottomuudesta. Selailin tässä kalenteriani ja tajusin helmikuun muistilistasta, että onhan mulla moni juttu mennyt hyvin, ja voin suoraan sanoa tavoitteekseni, että maaliskuussa toivon samojen juttujen pysyvän hyvinä.

Maaliskuussa 2017...
1) … jatkan paperien selvittelyä. Vuorossa on vuoden 2016 aineiston lähettäminen uudelle kirjanpitäjälle.
2) … lyhennän velkoja. Niitä on yllättäen pulpahtanut elämääni, vaikkei minun pitänyt olla velkaa ottava ihminen. Velkaa lyhentävä ihminen voin olla.
3) … pidän kiinni kotiajasta. Olen vähintään saman määrän paikalla ja läsnä kuin helmikuussa.
4) … vierailen mummon luona. Helmikuussa onnistuin tässä paremmin kuin muistelin - onneksi kalenterissa oli seurantaa!
5) … kerään opintopisteitä. Helmikuussa avasin pistetilin. Sitä ei oteta pois mikä on annettu, joten toisin kuin yleensä elämässä, suunta voi olla vain ylöspäin!
6) … muistan olla tyytyväinen stressittömyyteen ja mukavuuksiin niiltä osin kuin kumpaakin elämässäni on. Helmikuussa olen välillä muistanut, usein en.

Lisäksi on paljon pieniä asioita, rutiineja, joihin olen tyytyväinen. Saan laitettua roskat pöydältä roskikseen ilman ongelmia, kotona lajittelu toimii, unirytmini on useimmiten säännöllinen (vaikkakin myöhäinen) jne.

Parannettavaa on
1) … sähköpostien ja tekstiviestien ajatteluun ja kirjoittamiseen käytetyssä ajassa. Aina on jotain vielä rästissä, tai jos ei ole, niin keksin kyllä jonkun keskustelunaiheen, johon minulle vastataan ja sittenpä onkin siihen viestiin vastaaminen rästissä. ZenHabits-blogin sähköpostikokeilu voisi olla paikallaan!
2) … rahatilanteen seuraamisessa. Olen myös erittäin mielelläni velkojensa määrää excelissä seuraava ihminen.
3) … kotiajassa. Liian paljon huitelen poissa kotoa töissä ja opiskelemassa (tai siellä mummolla…). Aikataulukseen voisin kokeilla rakennetta, mutta millaista? Uudenvuodenlupaukseni vähentää "voisi"- ja "pitäisi"-sanojen käyttöä on auttanut jo hieman. "Voisinhan minä tällä viikolla käydä kaupungissa vielä yhtenä lisäpäivänä, helppohan siihen on kylkeen muuta hyödyllistä menoa keksiä", on täysi vale. En "voi". Se on kotiajasta pois. En myöskään voi tehdä töitä kotona näin paljoa kuin nyt, se ei ole kotona läsnä olemista.
4) … mummon ja perheen luona vierailujen säännöllisyydessä. Ehkä kannattaisi pitää joku tietty tahti, vaikkapa 1-2 kertaa viikossa, niin tulisi arkeen sitä rutiinia, mitä kaipaan.
5) … opiskelutavoissa. Onneksi opintotoimistosta luvattiin auttaa ja ohjata mut kädestä pitäen haluamani opiskelutehtävän pariin, kun menen sinne sovittuna ajankohtana. Työntekijältä tuo vie aikaa ehkä 5 min ja minä saan käynnistettyä opintovideot ilman vitkuttelua. Lisäksi lupasin toimittaa itse tehdyn opiskeluaikataulun ensi tapaamisessa. Onneksi hoksasin pyytää tällaista.
6) … perspektiivissä. Kuten mainitsin, voisin useamminkin olla tyytyväinen ja vaikkapa pysähtyä venyttelemään ja mietistkelemään, ottaa aikaa sille, että ehtisin ajatella tyytyväisyyttä!

Entisessä blogissani mulla oli joskus paastohaaste, joka liittyi paastonaikaan vain hyvin löyhästi niin kestoltaan kuin teemaltaankin. Menee varmaan taas kategoriaan "aloitetut ja kesken jätetyt projektit", mutta kyllä minusta on terveellistä edes yrittää jonkinlaista seurantaa. Katsotaan taas kuukauden päästä, mitä hyviä asioita haluan pitää elämässäni mukana.